keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Koiruuksia Kanarialla - Seres queridos; más y menos peludos

Matkammehan oli täydellinen yllätys sukulaisille. Siskolleen tuo ukko ehti mölytä, mutta onneksi sen pidemmälle ei uutinen kiirinyt. Saavuttuamme nappasimme lentoasemalta vuokra-auton alle ja huristelimme anoppilaan. Parkkeerasimme mutkan taakse ja otimme puhelun anopille. Kävelimme samalla oven taa ja koputimme. Ja se ilme oli kaiken salailun arvoinen! Häkellyksissään hän jatkoi vielä hetken puhelimeen, kunnes tajusi, että ihan oikeasti me ollaan siinä, eikä Suomessa!
Päivän aikana yllätettiin vielä appiukko, miehen toinen sisko ja mun täti. Voi sitä naurun, ilonkyynelten ja halailun määrää!

Nuestro viaje fue una sorpresa total para la familia. Una de mis cuñadas sabía porque alguien no sabía callarse la boca. Por suerte la noticia no llegó más lejos. Al llegar al aeropuerto fuimos a buscar el coche de alquiler y condujimos a la casa de los suegros. Aparcamos detrás de una curva y llamamos a la suegra. Caminamos a la puerta y tocamos. ¡Ver su cara valió toda la pena! Por unos momentos seguía hablando al teléfono hasta que entendió que de verdad estuvimos allí y no en Finlandia! Durante la misma tarde les sorprendimos todavía al suegro, mi otra cuñada y mi tía. ¡Fue un día lleno de risa, lágrimas de alegría y abrazos!



Anoppilan kotikatu - La calle de la casa de los suegros
Ensimmäiset kaksi yötä oltiin siis anoppilassa. Muutenkin pyörittiin enemmän saaren itärannalla ja ensimmäisinä päivinä heitettiinkin ostosreissu Teldeen Las Terrazas ja El Mirador - ostoskeskuksiin. Tottakai piti myös heti ekana iltana ajaa Guayadequen laaksoon luolaravintola El Centroon, joka on yksi suosikeistamme.

Las dos primeras noches pasamos en la casa de los suegros. Aquellos primeros días también los pasamos en la parte este de la isla por ejemplo haciendo una vuelta de compras a Telde a centros comerciales Las Terrazas y El Mirador. Y por supuesto ya la primera noche teníamos que conducir a Guayadeque y visitar El Centro, uno de nuestros restaurantes favoritos.


Cien Montaditos, Las Terrazas

Guayadequen "pikku" pepito - El pequeño pepito de Guayadeque
Kaikkien rakkaiden ihmisten lisäksi oli kiva nähdä myös kaikkia karvakavereita. Tädillä asustaa kahden nuoremman karvanaamarin lisäksi Oliverin isä Luna, joka on jo pitkälti yli 10-vuotias. Anoppilassa taas asuu miehen vanhemman siskon kissa Kata. En ole kissaihmisiä, mutta tämä otus ei onneksi ole kissojen pelottavimmasta päästä. Ei se kyllä kaikkein kilteinkään ole.

A parte de toda la gente querida vimos también sus animalitos. Mi tía tiene dos perritos más jóvenes pero también el padre de Oliver que ya tiene unos cuantos años por encima de diez. En la casa de los suegros vive Kata, la gata de la hermana mayor de mi esposo. No me gustan los gatos pero por suerte ésta no es de los peores. Pero tampoco la llamaría amable.

Luna
Rifi & Rudi
Kata
Miehen nuoremman siskon kotoa löytyy ihana Sam-koira, reilu kaksivuotias energiapakkaus. Kanarialla ei kaikilla (valitettavasti) ole tapana ulkoiluttaa koiria, vaan ne lasketaan asioilleen kattoterassille / sisäpatiolle tai käytetään korkeintaan sen kerran päivässä ulkona. Samillakaan ei edes ollut pantaa tai hihnaa, oli kuulemma pureskellut edelliset rikki. Kipaistiinkin sitten eläinkaupassa hakemassa ne ja Sam sai tuta mitä on kaunis hihnakäytös. Käteni taas saivat tuta mitä on ulkoiluttaa 30-kiloista adhd-koiraa, joka käyttäytyy hihnassa yhtä huonosti kuin viisiviikkoinen pentu...

La otra hermana de mi esposo tiene un perro, Sam. Tiene dos años y pico y está siempre lleno de energía. (Lamentablemente) en Canarias todos no sacan sus perros sino les dejan hacer sus necesidades en azoteas / solanas o como máximo los sacan una vez al día. Sam tampoco tenía ni collar ni cuerda porque los había roto pero nosotros fuimos a una tienda de mascotas y se los compramos. Después fui a sacarlo y Sam aprendió cómo se camina educado en la cuerda. Yo por mi parte aprendí que las manos quedan hechos de cristo si sacas a un perro hiperactivo de 30 kilos que se comporta en la cuerda como un cachorro de cinco semanas...

Sam
Mennäänkö ulos? - ¿Podemos salir?

11 kommenttia:

  1. Ihana tuo eka kuva jossa anopillasi on oikeasti mainio ilme!!!
    Meidänkin Siri on vihdoin oppinut kulkemaan täällä Barcelonassa hihnassa. Ostimme sille valjaat ja niiden kanssa se ei vedä niinkuin kaulapannan kanssa. Huomaa että se oikein nauttii puistokävelyistä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin kameran kanssa valmiina! :D

      Valjaat olis vetäjälle kaikkein paras, vaan kun koira ei ollut kaupassa mukana, oli hankala arvioida kokoa ja ostimme pannan. (joka sekin tarvitsi yhden reiän lisää...)

      Poista
  2. Täällä on valitettavasti vähän sama homma, mitä tulee koirien lenkittämiseen: ne vaan päästetään takapihan nurtsille pariksi minuutiksi hoitamaan hommansa. Vähän sääliksi käy. ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen on huomannut katsellessa Dog Whisperer - Cesar Millania. Ne ilmeet, kun kerrot, että Suomessa koiramme käyvät 3-4 krt päivässä ulkona; satoi tai paistoi, oli kylmä tai kuuma...

      Poista
  3. Hih, todella hauska tuo eka kuva! Ja niin elävästi kirjoitettu, että oli kuin olisi mukana ollut. :) Täälläkin tuttavan koirat käyvät terassilla, eivätkä lenkillä. Minä toki tarjouduin lenkittämään koiria, mutta yllätys yllätys, on yksi on liian vanha, toinen ei tykkää oikeasti lähteä minnekään ja kolmas olisi ehkä liian aktiivinen (lue: kova pala) minulle. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tylsyys... Jos ei se häslääjä kovin iso ole, niin kyllä sä sen kanssa pärjäisit. Kyllä meidän Vinskikin laittaa vastaan, jos on sadesää tai muuten märkää, mutta mentävä on senkin, kun käsketään.

      Poista
  4. Niin kiva kun kirjoitat espanjaksi! Huomaan, että oikeastaan ymmärrän kaiken. Pari sanaa pitää tarkistaa suomenkielisestä, mutta ihan loistavaa!

    Täällä ihan sama tapa tuo koirien ulkoilutus. Itse asun vähän kansainvälisemmässä taloyhtiössä, mutta hyvin yleistä on, ettei koiria ulkoiluteta pahemmin. Onneksi on myös positiivisia poikkeuksiakin varmasti yhä enemmän :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se voi olla, että ne mitä et ymmärrä on kanariaa... :P

      Onneksi on tosiaan niitäkin, jotka lenkkeilee ihan kunnon lenkkejä usean kerran päivässä koiriensa kanssa. Mut miettisivät miltä itsestä tuntuis, kun sanottais, että et saa poistua kotoas ja muuten vessaa et saa sit käyttää...

      Poista
  5. Alkoipa lomanne mukavasti. :) Ikävä tosin kuulla monien koirien tilanteesta; itse lähinnä seurasin Pepe-koiran kohtelua Serranon perheessä! Heilläkin taisi olla erimielisyyksiä siinä, tarvitseeko koiraa ulkoiluttaa. Diego taisi olla sitä mieltä, että koira saa hillua rauhassa ulkona kulkukoiran tavoin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole hirveästi Serranoa seurannut, se on pyörinyt eniten Suomessa silloin, kun asuin Kanarialla (tai mennyt multa muuten täysin ohi...) Jotain jaksoja olen nähnyt, mutta niissä ei ollut koiraa. Kyllä mun mielestä koiraa pitää hoitaa (missä päin maailmaa tahansa) riippumatta siitä onko se käyttökoira vai sohvaperuna. Mielestäni on myös huomattavasti helpompaa viedä koira ulos lenkille kuin siivota sen jätöksiä nurkista... :P

      Poista
  6. Yllätykset on kyllä parhaita! Ja just se hetki kun saa nähdä yllätettävien ilmeet! :D
    Vähän samaa olen suunnitellut ensikeväälle jos vaihtoehto B:ni menee läpi vaihtoasioissa ja olen askeleen lähempänä Kanariansaaria.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! - ¡Gracias por comentar!