sunnuntai 27. marraskuuta 2016

-ton vai onneton? - ¿sin o infeliz?

Mikään ei ole enää kenenkään syy. Huono tie ajoi auton ojaan ja ruoka teki minusta lihavan. Ryhdytään "sokerittomalle", kun oikeasti on syöty liikaa kakkua ja karkkeja. Vaalea leipä "turvottaa", joten ryhdytään gluteenittomalle. Halutaan muuten vaan "keventää"; lihattomalle siis.

Nada ya no es culpa de nadie. Fue la carretera mala que condujo el coche al bosque y la comida me hizo gordo. Empiezan una dieta "sin azúcar" cuando en realidad has pasado en tartas y caramelos. El pan te "hincha" pues empiezas una dieta sin glutén. O sólo quieres comer más lígero; una dieta sin carne será.

On varmasti niitäkin, jotka ihan oikeasti ovat allergisia gluteenille tai laktoosille. Niitä, joita oikeasti kiinnostaa eläinten oikeudet. Mutta kun on myös niitä - mielestäni enenevässä määrin - joista vaan on hienoa olla -TON. Kun kaikki muutkin ovat.

Seguro que hay gente alérgica al glutén o la lactosa. Gente interesada en los derechos de los animales. Pero también hay gente - en mi opinión cada día más - que les parece chulo ser SIN. Porque todos los demás también lo son.


Uskon senkin, että turvottaa ja on ilmavaivoja ja närästää. Minullekin tuli viimeksi tänään huono olo, kun söin melkein yhteen syssyyn pussillisen makulakuja. En ole silti jäämässä sokerittomalle. Liika on aina liikaa, kaikessa. Monipuolinen ruokavalio ja kaikkea sopivassa suhteessa, ruokaympyrät ja lautasmallit ja niinpäinpois.

También creo que te sientes hinchado y tienes gases. Yo hoy mismo me sentía mal por comer casi en un zapatazo un o bolsito de regaliz. Pero no pienso empezar una dieta sin azúcar. Demasiado es demasiado, en todo. Una dieta equilibrada y variada, plato del bien comer etcétera.

Jokainen saa syödä kuten parhaaksi kropalleen katsoo. Mutta siitä ei tarvitse tehdä numeroa tai esittää tärkeää, jos se loppupelissä onkin vain hetken oikku. Sen kerran ja toisenkin on mieheni kertonut laktoositonta ruokaa tarkasti tivanneen asiakkaan pyytäneen jälkkäriksi irish coffeeta, johon sitten olisikin saanut laittaa kermavaahtoa, kun "Ei se haittaa..." Äitini teki vuoden verran eri ruoat kasvisruokaa vaatineelle asiakkaalle vain katsellakseen hänen syövän hymyssä suin joulupöydässä kinkkua...

Cada uno que coma lo que le siente lo mejor. Pero no hace falta montar un número o actuar de una forma quisquillosa si al fin y al cabo es solo un capricho. Aquellas una y cien veces que me ha contado mi esposo que primero el cliente asegura minuciosamente que la comida no tiene lactosa y luego de postre pide un irish coffee que le podrías haber puesto nata porque "No pasa nada..." Durante un año mi madre hizo comida separada para un cliente que insistió comida vegetariana solo para ver cómo en la comida de Navidad comió pata de cerdo con ganas...


Myös (sosiaalinen) media pursuaa artikkeleita, blogikirjoituksia ja ohjeita -TON-dieetteihin ja elämäntapoihin. Vaan aina ei ole näihinkään liikaa tuijottaminen, kuten Mielekäs miellekartta - blogistakin voi lukea.

También la media (social) está llena de artículos, textos en los blogs e instrucciones para dietas SIN. Pero tampoco son para fiar ciegamente como se puede leer en el blog Mielekäs miellekartta.

Tällaista vaan tänään tuli mieleen. Lakusokerihumalassa syödessäni lihatonta illallistani. Eli kanaa.

Esto es lo que pensaba hoy. Con sobredosis de regaliz comiendo mi cena sin carne. O sea pollo.


11 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Ja täyttä asiaa. Kultainen keskitie on niiiiin tärkeä juttu, vaikka ääripäät tuntuvat monia kiinnostavan.
    Itse olen alkoton, savuton ja lihaton, mutta en minkään trendin vuoksi vaan itseni vuoksi ja johdonmukaisesti. Miellekäs miellekartta -blogin kirjoitus oli todella osuva, sillä sokerin kohdalla puhutaan tosiaan helposti aivan höpöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuosta tuli muuten mieleen, että miksi omaehtoista alkotonta joutuu selittelemään enemmän kuin vaikkapa omaehtoista gluteenitonta?

      Poista
  2. Hyvä teksti ja niin totta. Mulla menee nirsojen tyyppien kanssa hermot ja nää kaikki ruokavillitykset menee samaan kastiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D :D Sulla menis niiiiiin mun kanssa hermot... :P Mut mä tiedän olevani "hieman" hankala ruoan suhteen. Yritän tosin mahdollisimman paljon haitata sillä vain itseäni.

      Poista
  3. Oon samaa mieltä! Musta on vähän huvittavaa, miten moniin terveysongelmiin tarjotaan heti vaihtoehtona viljojen ja maitotuotteiden poisjättäminen. Ihan hullua mun mielestä. Mitä tapahtui sille kuuluisalle ravintoympyrälle, jota koulussa katsottiin? Ehkä olisi parempi kuitenkin kohtuudella syödä kaikkea ja vain lisätä niitä vitamiinejä/kasviksia, jos siltä tuntuu eikä jättää pois tiettyjä ruokia?

    Ehkä tää vaikuttaa minusta niin hullulta siksi, että rakastan ruokaa niin paljon, etten voisi vapaaehtoisesti alkaa kasvissyöjäksi/gluteenipoliisiksi tms. Riittää, että on jo tavallisimmille hedelmille allerginen raakana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin rakastan ruokaa! <3 <3 <3

      Mitään en ole viime aikoina muuttanut syömisissäni kuin että en ole kesän jälkeen merkkaillut niitä ylös. Kyllä heti huomaa, kun on mättänyt enemmän (mitä vaan) kuin tarttis, että yök, mikä olo... Eipä tarvii muuta, kuin jääkaapin ovi kiinni ja ulko-ovi auki, niin johan helpottaa!

      Poista
  4. Hyviä mielipiteitä! Ja mukavaa, että Hehkuvainenkin piti sokeritekstistä. :)

    Juuri noinhan se on, että jos oman ruokavalion takana ei ole esim. ruoka-allergiaa ja/tai jotain itselle tärkeää aatetta, tiettyjen aineiden välttely saattaa vaikuttaa muista naurettavalta. Erityisen turhauttavalta ja tekopyhältä tuntuu vaatia varta vasten kasvisaterioita ja syödä sitten joulukinkkua.

    Yleensäkin ruoka- ja terveystrendejä on välillä vastenmielistä seurata. Ensin oli karppaus ja proteiinitankkaus, sitten sokerittomuus gluteenittomuus. Varsinkin jälkimmäisin on hyvin turhaa valtaosalle väestöstä, ja tutkimukset sanovat samaa. Näemmä mistä vain saadaan tehtyä trendikästä. Luulisi, että proteiinia tankkaava kansa olisi supermielissään vehnägluteenista, joka on yhtä kuin proteiinia. Mutta kun ei, niin ei...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muoti se on mitä näköjään syömisessäkin seurataan... Aion olla edelleenkin out-of-fashion.

      Poista
  5. Tosi hyviä ajatuksia! Nykyään aivan liikaa kirjoitetaan mediassakin siitä, mitä ei saa/pidä/tarvitse syödä. Minusta olisi parempi kirjoittaa, mitä pitää/saa/kannattaa syödä. Minulle rakas ihminen on sairastunut anoreksiaan ja ihan varmasti yksi syy ovat tällaiset -ton-liitteet ja sin-prepositiot, jotka muokkaavat liikaa nykyihmisen maailmankuvaa. Niin surullista!
    Yritän itsekin välttää turhaa sokerin mussuttamista, mutta kyllä ihmisen pitää syödä monipuolisesti ja pystyä myös herkuttelemaan ilman huonoa omatuntoa. Tällaista ihmistä ruoskivaa muotia en ole nähnyt lainkaan esim. Espanjassa tai Italiassa.
    Herkullista viikkoa sinulle :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä varmasti kropastaan tietoisemmat jää pohtimaan kaikkea hypetystä mitä media on pullollaan ja ajautuu jopa vääränlaisiin ratkaisuihin syömisen suhteen.

      Ei tosiaan Espanjassa ole läheskään yhtä paljon gluteenittomia / laktoosittomia / kasvissyöjiä kuin vaikkapa Suomessa. Nekin, jotka ovat, ovat oikeasti allergisia eivätkä muotioikkuja seurailevia.

      Namimakeeta viikonjatkoa sinnekin! :D

      Poista

Kiitos kommentista! - ¡Gracias por comentar!