Syysperjantai Repovedellä - Un viernes otoñal en Repovesi

Haaveilin aurinkoisesta syysretkestä Repovedelle ja kaikki oli jo suunniteltukin, eväätkin jo ostettu. Vaan Ilvespolkupäivänä kipeytynyt jalka päätti toisin. Vaihdoimme kohteeksi lähiseudun laavun, jonne tuli autolta matkaa 400m suuntaansa. 

Soñé de una excursión soleada de otoño a Repovesi y ya teníamos todo planeado hasta la comida. Pero mi pata se jo**ó en el día de excursión en Ilvespolku y cambiamos los planes. El nuevo destino fue un asadero cercano donde eran sólo 400 metros caminando del coche.

Vaan Repovesi on Repovesi ja tallailtuani viikon sporttisandaaleissa, jotka tuntuivat auttavan, uskaltauduimme ottamaan revanssin ja ajelimme Lapinsalmelle perjantaina työviikon jälkeen. Autoja oli tosi vähän, liekö syynä ajankohdan lisäksi edelleen käyttökiellossa oleva riippusilta. Kävelimme Ketunlossille ja jatkoimme kohti Määkijää.

Pero Repovesi es Repovesi y después de caminar una semana en sandalias deportivas que quitaron las molestias osamos probar de nuevo y condujimos a Lapinsalmi un viernes después de la semana de trabajo. Había pocos coches, no sé si fue por el día y la hora o por el puente colgante que sigue cerrado. Caminamos al ferri de cable Ketunlossi y seguimos hacia Määkijä.

Matka jatkui kohti Alimmaista Terrilampea, jonka eteläpuolta nousimme ylös mäelle, josta ei ollut kummempia näkymiä muuta kuin ympäröivään metsään. Sieltä laskeuduimme alas Katajajärven itärannalle. Vähän teki mieli lähteä kiertämään järvi, mutta en uskaltanut vielä kokeilla koiven kestävyyttä liikaa. Käännyimme siis kohti Kapiaveden taukopaikkaa.

Dirigimos hacia el charco Alimmainen Terrilampi y subimos por su lado sur arriba en una cima donde no se veía mucho más que bosque. Bajamos a la orilla este del lago Katajajärvi. Tenía ganas de dar la vuelta del lago pero tampoco quería esforzar demasiado la pata. Así que giramos hacia el asadero de Kapiavesi.

Alimmainen Terrilampi

Katajajärvi

Kapiavedellä istahdimme evästelemään ja katselemaan kaunista järvimaisemaa. Muutamat potretitkin tuli otettua. Sen jälkeen oli aika suunnata takaisin kohti Ketulossia ja parkkipaikkaa. Matkalle osui tuttu kallioseinämä, joka ohitetaan aivan vesirajaa hipoen. Ketunlossilla oli taas hyvä tuuri, sillä se oli valmiiksi oikealla rannalla ja pääsimme taas ylittämään järven omalla porukalla.

En Kapiavesi nos sentamos a almorzar y ver el bonito paisaje sobre el lago. Saqué también algunas fotos. Luego ya tocó volver a Ketunlossi y el aparcamiento. En camino pasamos al lado de una pared rocosa que sube encima del sendero que va rozando el agua. Teníamos suerte y Ketunlossi estaba en la orilla correcta y de nuevo estuvimos solos cruzando el lago.

Kapiavesi

Kävelimme reilun viiden ja puolen kilometrin lenkin ja jalkakaan ei kiukutellut yhtään. Jalassa edelleen ne sporttisandaalit. Aikaa ruokataukoineen kului 2,5 tuntia. Muita kulkijoita nähtiin jonkun verran, olipa osa menossa varusteista päätellen yön yli retkellekin. Saapa nähdä maltetaanko me pysyä pois Repovedeltä ennen ensi kesää...

Caminamos una vuelta de unos cinco kilómetros y medio y la patita no me daba problemas. Tenía puesto las sandalias de deporte. Tardamos dos horas y media incluido la pausa de comer. Vimos algunos senderistas, visto el equipamiento, algunos iban a quedar para la noche. A ver si nosotros volvemos a Repovesi antes del verano que viene...