Aurinkoinen syyslomaviikko houkutteli ulkoilemaan. Graduakin olisi pitänyt tehdä ja vähän kyllä teinkin ja ohjaajaakin tapasin, joten ei sekään projekti ihan unholaan ole jäänyt. Kivojen paikkojen listalla olisi vaikka mitä ja viikon pidemmäksi reissuksi arvoin Komion luonnonsuojelualueen Lopella. Tarkemmin ottaen Luutaharjun samo - reitin.
Buen tiempo en las vacaciones de otoño fue perfecto para excursiones. Debería haber hecho mi tesis y lo hice y tuve una reunión con mi tutor así que ese proyecto no ha sido todo olvidado. En mi lista de sitios que ver había unos cuantos y para la excursión más lejano de la semana elegí la reserva natural de Komio en Loppi. Y la ruta "Luutaharjun samo" para ser exacta.
Matkalla Lopelle aurinko alkoi pilkistellä pilvien lomasta ja yllätyksekseni saavuttuamme parkissa oli vain yksi auto meidän lisäksi. Heitimme retkirepun olalle ja eikun samoilemaan! Alkumatka vei leveää metsäautotietä kulotetun metsän ohi kohti Lukkolampea. Sen jälkeen noustiin harjulle ja alkoi vuoristorata. Harjuilla kuljettiin alas suppiin ja taas ylös harjun laelle. Pohkeet sai kyytiä (ja sen huomasi kyllä seuraavana päivänä)!
En camino a Loppi el sol se asomó entre las nubes y para mi sorpresa sólo había un coche en el parking al llegar nosotras. Cojimos las mochilas y ¡al sendero! El principio de la ruta recorrió por un camino ancho pasando al lado de una zona de quema controlada hacia el charco Lukkolampi. Desde allí el sendero subía a la cima del esker y empezó la montaña rusa. La ruta bajó a los valles y subió a los eskeres. ¡Un buen entrenamiento para las piernas (y se lo notaba el día siguiente)!
Harjun laelta pääsi vähän väliä kurkkimaan maisemia kauas horisonttiin. Kapusimme matkalla muun muassa Ryssänvuorelle ja Komionvuorelle, jossa tapasimme Lopen uupuneen miehen. Pancho hieman säikähti jäyhää ukkoa, mutta todettuaan ukon vaarattomaksi, istahti kanssamme ukon viereen digitauolle. Eihän se kovin vaarallinen ukko voinut olla, kun silläkin oli retkireppu...
Desde la cima cada vez en cuando se podía ver hasta lejos. En camino subimos entre otros a la cima del "Monte del ruso" y "Monte de Komio" donde nos encontramos con un hombre algo callaíto. Pancho se asustó del hombre mudo pero al darse cuenta que no era para tanto se sentó con nosotras al lado del tío para una pausa digital. No podía ser muy peligroso porque él también tenía mochila de excursiones...
Harjukiipeily jatkui vielä, matkalla oli jopa portaat jyrkemmässä kohdassa. Hetki käveltiin hiekkatietä aidatun laitumen laitaa, vielä kerran käytiin harjulla ja sitten laskeuduttiin Luutasuon laitaan. Pitkokset johdattivat meidät Luutalammin rantaan tulipaikalle ja oli aika paistaa ansaitut makkarat. Matkaa autolle oli enää muutama sata metriä, takana jo reilut viisi kilometriä.
Seguimos por los eskeres y en un punto más difícil habían puesto una escalera. Un rato caminamos por una carretera de tierra y pasamos al lado de un pasto vallado, una vez más subimos a un esker para bajar al pantanal de Luutasuo. El camino de madera nos llevó através del pantanal hasta la orilla de Luutalammi y al asadero. Era hora de asar las salchichas bien merecidas. Sólo quedaban unos cientos de metros hasta el coche y ya habíamos caminado cinco kilómetros y pico.
Vasta tulipaikalla tapasimme muita retkeilijöitä. Ehdimme lähes paistaa ja syödä omat makkarat, kun seuraavat saapuivat tulille. Tilaa tulipaikalla on hyvin suomalaisetkin "turvavälit" huomioiden. Tulipaikalta oli enää lyhyt matka lammen rannassa kulkevaa esteetöntä polkua pitkin parkkipaikalle. Reilu kuusi kilometriä saatiin Garminiin ja aikaa reissuun meni evästaukoineen kaikkineen kolmisen tuntia.
No habíamos visto a nadie antes de llegar al asadero. Casi ya habíamos asado y comido las salchichas cuando llegó otras senderistas. En el asadero había bien de espacio hasta para "distancias sociales finlandesas". El último tramo por la orilla hasta el aparcamiento era un sendero ancho sin barreras. Mi Garmin grabó seis kilómetros y pico en total con todas las pausas tardamos unas tres horas.