Syyslukukausi on ohi. Ansaittu joululoma alkaa. Ja talvi yllättää autoilijat. Miten niin ansaittu? Mä olen aina ihmetellyt tota sanontaa. Eikös kaikki ansaitse lomansa? Minusta kaikki tarvitsevat välillä lomaa ja irtautumista työstä, rentoutumista ja sitä akkujen lataamista.
Se acabó el semestre de otoño. Empiezan las vacaciones merecidas. Y el invierno sorprende los conductores. ¿Cómo que merecidas? Nunca he entendido eso. ¿Y todos no merecen sus vacaciones? En mi opinión todos necesitan pausas de su trabajo, relajarse y ponerse las pilas.
Opettajat tilittävät rankkaa vuotta 2020. Etäkevät ja rajoitussyksy. Työtunnit paukkuu ja oma jaksaminen. Ai? Ei mulla vaan. Joo, maski ärsyttää ja etänä ei ole sama opettaa kuin nenätysten. Mutta miksi yrittää olla ihmeidentekijä, kun tietää jo valmiiksi, ettei se onnistu. Työmme on opettaa lapsia ja nuoria, mutta siitä ei tule mitään, jos ei omasta (ja oppilaiden) jaksamisesta huolehdi.
Los profesores lloran por año 2020 durísimo. Primavera a distancia y otoño con restricciones. Trabajas doble de horas y te sientes que no puedes más. ¿En serio? Yo no. Sí, la mascarilla me toca los... y no es lo mismo enseñar a distancia que cara a cara. Pero por qué intentar hacer milagros si sabes que no es posible. Nuestro trabajo es enseñar los niños y adolescentes pero no podemos si no nos cuidamos (todos).
Kun tekee itselleen selvän suunnitelman eikä yritä keksiä pyörää uudelleen, ei pitäisi olla mitään hätää. Suunnitelmallisuus ja multitaskaaminen (onko tolle suomalaista sanaa?) ovat toki kultaakin kalliimpia taitoja, kun vaikkapa opettaa etänä. Täytyy vetää tavoitteet minimiin ja sitten lisätä, jos niistä selviää uupumatta. Se kuuluisa "Teen parhaani ja katson mihin se riittää".
Te haces un plan claro y no intentas a volver a inventar la rueda y todo te irá bien. Saber planificar y multitasking (¿no hay palabra para esto en español?) son habilidades valiosas por ejemplo si enseñas a distancia. Hay que exigirse lo mínimo y añadir si sientes que te queda energía. Aplicar lo famoso "Hice mi mejor, a ver dónde llego".
Ja sitten nämä jokajouluiset somekeskustelut "Mitä lasten opettajalle kiitokseksi?" Marimekkoa, keittiöpyyhe vai villasukat? Ja tähän vastapainoksi kohu opettajien "kiitokseksi" saamista teepusseista ja tuikkukynttilöistä. Palkkaa - ja hyvää sellaista (vaikka jotkut kehtaa siitäkin inistä) - saadaan mekin niinkuin muutkin työntekijät. Ei opelle tarvitse eikä edes kuulu ostaa lahjoja. Ei sillä, että en olisi kiitollinen ja iloinen saamistani lahjoista, mutta minusta on noloa odottaa lasten (lue: vanhempien) ostavan opettajalle lahjoja. Tai edes kaupungin.
Y luego la conversación anual en la media social sobre "¿Qué regalar a la profe de mis hijos?" ¿Marimekko, paño de cocina o calcetines de lana? Y en el otro lado el jaleo sobre las bolsas de té y velas que les dieron a los profesores como "gracias" por el otoño. Nos pagan un sueldo - y bastante bueno (aunque algunos tienen morro de quejarse de ello también) - igual que a todos los trabajadores. No es necesario ni obligatorio comprar regalos a los profesores. No digo que no fuera agradecida y feliz por los regalos que he recibido pero me parece vergonzoso esperar que los niños (lee: los padres) compren regalos a los profesores. Ni siquiera lo espero del ayuntamiento que nos ha contratado.
Miksei lapsen hammaslääkärille osteta lahjoja? Lapsen koulun keittäjälle? Lapsen koulubussin kuskille? Lapsen harrastekerhon ohjaajalle? Taloyhtiön talkkarille tai lähikaupan kassatädille? Miksi opettaja on muka ansainnut enemmän sen omenan kuin jotain muuta työtä tekevä?
¿Por qué no compran regalos al dentista del hijo? ¿A la cocinera del cole del hijo? ¿Al conductor de la guagua escolar del hijo? ¿Al instructor del pasatiempo del hijo? ¿Al conserje de la comunidad o a la cajera del súper? ¿Por qué el profesor haya ganado su manzana más que alguien que trabaja en otra profesión?
Ja ettei kukaan vetäisi herneitä sieraimiin ja syvälle; jos haluat opea muistaa, ainakin minulle on parhaiten jäänyt mieleen poika, joka oli joka joulu tehnyt itse joulukortteja ja hän antoi open itse valita mieleisensä korttien valikoimasta. Nämä kortit ovat vieläkin tallessa. Ja te kaikki opet: Olette arvokkaita ja osaavia - omenalla ja ilman.
Y para que nadie se enoje; si quieres dar un recuerdo al profe por lo menos lo que yo mejor recuerdo fue un chico que todas las Navidades había hecho postales y dejó el profe elegir lo que más le gustaba. Todavía tengo guardado estos postales. Y todos ustedes profesores: Son valiosos y competentes - con y sin manzana.
