Repovedellä - En Repovesi

Tardamos un poquito este verano en ir a Repovesi por el tiempo y el mantenimiento del puente de Lapinsalmi. Después de San Juan volvieron a abrir el puente e hicimos una vuelta de 7 kilómetros y pico por Lapinsalmi, Katajavuori, la cueva de Löppönen (que visitamos por primera vez), Katajajärvi, Kapiavesi y Ketunlossi.

Repovesi antoi tänä vuonna odottaa itseään. Ensin säät oli epäsuotuisat retkeilyyn ja sitten Lapinsalmensilta meni huoltoon. Vihdoin juhannusviikonloppuna tuli luontoon.fi-sivustolle ilmoitus, että silta on taas auki. Lähdettiin kesän ekalle Repoveden reissulle.

Lapinsalmessa oli todella hyvin parkkitilaa ja autoja jopa yllättävän vähän. Ehkä kesälomat eivät olleet vielä alkaneet tai tieto sillan aukeamisesta ei ollut saavuttanut vielä kaikkia. Lähdimme kohti Lapinsalmen siltaa.

Matka jatkui kohti Katajavuorta. Rakastan Repovedellä näitä korkeita maisemapaikkoja, eikä haittaa, vaikka niissä olisi käynyt kuinka monta kertaa. Toinen lempparini Repovedellä on vesistöt.

Vaikka Repovedellä on käyty monen monta kertaa, löytyy sieltä vielä tutkimattomiakin kolkkia. Tälle retkelle ujutin Löppösen luolan, jossa kerrotaan majaansa pitäneen erakon nimeltä Löppönen. Me emme jääneet sinne majaa pitämään, mutta pidimme laiturilla evästauon.

                                        

Palasimme samaa polkua ja jatkoimme kohti Katajajärven pohjoiskolkkaa. Maasto oli märkää ja pienen vesiesteenkin saimme ylittää. Onneksi ei kuitenkaan läheskään niin hankalaa, kuin viime kesän Astuvansalmen retkellä... Katajajärven itärannalla istahdimme Lucasin juomatauon verran tulipaikalla ja jatkoimme polkua kohti Kapiaveden rantaa.

Kapiaveden taukopaikalla oli muitakin retkeilijöitä, mutta siellä on niin hyvin istuskelupaikkoja, että meillekin oli tilaa istahtaa toiselle evästauolle. Emme pitäneet kiirettä jatkaa, koska myös kohti Ketunlossia lähti taukopaikalta iso ryhmä ulkolaisia.

Jäljellä oli viimeinen pätkä parkkipaikalle. Vedet olivat edellisvuosia matalammalla, koska Määkijälle päin mentäessä rannassa kallion kupeessa kulkeva todella kapea polunpätkä oli mielestäni helppokulkuisempi ja leveämpi kuin aiemmin. Ketunlossikin on uusittu ja saimme matkata sillä omalla porukalla. Ulkolaisten ryhmäkin oli ennättänyt jo parkkipaikalle asti. Päivän lenkkimme oli vähän reilu 7 kilometriä.

Paimelanvuori, Hollola

En la aplicación de Retkipaikka me recordaba de un sitio en Hollola que había pensado visitar pero se me había olvidado. Así que hicimos una excursión a Paimelanvuori que te ofrece paisajes a los campos y el lago Vesijärvi desde 142 metros. La ruta es de dos kilómetros y arriba en el mirador hay un banquillo para sentarse.  

Netistä bongasin mainoksen Retkipaikan sovelluksesta ja hetihän se piti ladata ja alkaa tutkia karttaa. Sieltä löytyikin sopiva lähikohde, jota olin katsellut aiemminkin, mutta se oli päässyt unohtumaan. Nimittäin Paimelanvuori Hollolassa. Tämä harju nousee 142 m korkeuteen ja tarjoaa näkymät päijäthämäläiseen peltomaisemaan sekä Vesijärvelle. 

Netin mukaan Vaaniantienvarrelta käännytään pienelle metsätielle, jonka alussa puomin takana olisi parkkipaikka. Puomi oli kuitenkin kiinni, joten jätimme auton Vaaniantien pientareelle. Itse reitti on noin 2 km pitkä ja vie harjulle näköalapaikalle.

Ensin kuljetaan metsätietä ja tullaan pellon laitaan, kunnes polku kääntyy metsään ja alkaa nousu harjulle. Harjulla mennään polkua ylös ja alas ja ensin aukeaa näkymät peltomaisemaan ja pienen matkan päässä tullaan näköalapaikalle, jossa on huilipenkki ja maisema aukeaa Vesijärvelle. Istahdimme evästelemään, nappasimme pari kuvaa ja palasimme alas autolle.

Käsitöitä lämmikkeeksi, lahjaksi ja koristeeksi - Manualidades para calentar, regalar y decorar

Esta primavera probé la nueva lana de Novita, Halaus, y me tejí un suéter de color rosa vivo. Para recordar una compañera de trabajo que también me enseñó en manualidades, le tejí calcetines marinos con ancla y timón porque le gusta navegar. Y fuera de mi zona de confort, nos hice una nueva corona decorativa para nuestra puerta con flores.

Novitan Halaus-lanka kiinnitti huomioni keväällä. Olin jo aiemmin tehnyt vastaavanlaisesta onteloputkeen puhalletusta pehmoisesta langasta paitoja ja kun värivalikoimasta löytyi pirteä pinkki, niin aloin kutoa pitkään päässä pyörittelemääni joustoneulepaitaa. Paita on neulottu alhaalta ylös ja se on kokonaan joustinta 1 kiertäen oikein 1 nurin. 

Paidan teko keskeytyi toukokuussa hetkeksi, kun sain yhtäkkiä ajatuksen, että haluan muistaa eläkkeelle tänä keväänä jäänyttä kolleegaa, omaa käsityönopettajaani, joka äitini ohella on innostanut käsitöiden pariin. Purjehdusta rakastavalle neuloin tummansiniset sukat, joiden varsia koristaa ruori ja ankkuri.

 

Astuin myös hieman ulos mukavuusalueeltani ja otin projektiksi tehdä itse kesäisemmän kranssin pääsiäismunapupukranssin tilalle ulko-oveamme koristamaan. Tokmannilta kranssipohja ja koristeet, kuumaliimapyssy ja hommiin. Sanotaanko näin, että en pidä askartelusta yhtään enempää tämän jälkeen, mutta jonkinlaisen kukkahärpäkkeen sain oveen taiottua.

Vanhan ajan junailua - En tren como en los viejos tiempos

Hasta 1968 se podía viajar en tren desde Heinola hasta Helsinki. Hoy en día hay que ir a Lahti para poder coger el tren a Helsinki. Menos en verano cuando organizan viajes en los trenes viejos entre Lahti y Heinola. Nosotros fuimos a probar este viaje de Vierumäki a Heinola y nos gustó mucho.

Yksi Heinolan ikonisimpia maamerkkejä on rautatiesilta. Heinolaan asti tulee junarata, mutta kapearaiteista rataa kulkee nykyään enää tavarajunat. Henkilöliikenne Heinolasta lakkasi 1968 ja vaikka joskus radan uusimista henkilöliikenteen palauttamiseksi väläytellään, niin toistaiseksi projektiin ei ole ryhdytty.

Kesäisin on kuitenkin mahdollista ajella Lahden ja Heinolan väliä museojunilla. Toisinaan mennään höyryjunalla, toisinaan taas lättähatulla. Monesti olin ajatellut lähteväni testaamaan tuon välin, vaan meinaamiseksi se on aina jäänyt. Tänä kesänä toteutimmekin vihdoin tämän ajatuksen.

Aamulla ajeltiin äitini autolla Vierumäen asemalle, jonne juna oli saapunut Lahdesta. Juna pysähtyi puolisen tuntia Vierumäessä ja tarjolla oli kahvia, lettua ja makkaraa sekä tietoa asemasta ja radasta. Me nappasimme kuvan junasta ja hipsimme sisään. Koiran kanssakin saa matkustaa mahdolliset allergikot huomioiden, joten halusimme etsiä istumapaikat ajoissa.

Itse matka kesti 18 minuuttia ja oli hassua, kun ei tiennyt missä kohtaa ollaan menossa; vain tasoristeykset paljastivat missä milloinkin mennään. Joskus junat pysähtyvät hetkeksi rautatiesillalle, mutta nyt juna vain hidasti sillalla. Sitten enää viimeiset metrit ja oltiinkin Heinolan asemalla. Kiva reissu, joka sai miettimään, miten helppoa olisikaan ajella junalla vaikkapa Helsinkiin ilman, että täytyy ensin mennä Lahteen.

TÄÄLTÄ voit käydä bongailemassa tuttuja naamoja... 

Haagan rodot ja Lammassaari - Los rododéndros de Haaga y Lammassaari

Hace cuatro años fuimos a Helsinki a ver el parque de rododéndros de Haaga y la isla de Lammassaari. Este verano llevamos mi madrina a hacer la misma vuelta. Las flores estaban acabando su florecimiento pero todavía había mucho para ver. En Lammassaari hicimos una caminata escuchando pájaros cantar.

Neljä vuotta sitten kävimme Haagassa ihailemassa rodoja ensimmäistä kertaa. Nyt saimme idean viedä kummitädin kukkia katselemaan. Vähän alkoi osa kukista olla jo kukkimisensa kukkineita, mutta ihan kivasti oli vielä kukkaloistoa tarjolla.

Päivä oli sopivan lämmin muttei liian kuuma alppiruusupuistossa kuljeskeluun ja porukkaakin oli liikenteessä maltillisesti; ei tullut missään vaiheessa ruuhkan tuntua. Alunperin idea oli käydä kahvilla ja kierrellä Oulunkylää, missä asuimme vuoden verran, mutta päätimme uusia neljän vuoden takaisen reissun myös jälkimmäiseltä osaltaan ja ajella tutustumaan Lammassaareen.

Kävelimme lankkupolkua Lammassaareen ihmetellen erilaisia lintujen ääniä. Kummitäti hämmästeli myös Kalasataman tornitaloja ja mietti, millaista niissä olisi asua. Tällä kertaa emme menneet Kuusiluotoon lampaita etsimään, vaan pidimme paussi Lammassaaren lintulavalla ennen paluuta autolle ja kotiin.

Hollolan Soiva metsä - El bosque musical de Hollola

Hemos visitado el Bosque musical de Suomussalmi y ahora fuimos a ver uno igual en Hollola. Vuelta fácil de 1 kilómetro bien señalizado perfecto para niños. Hay más variedad de instrumentos en Suomussalmi pero hay unos similares como el tubo de arena, favorito de nuestro Lucas.

Jostain netin syövereistä pompsahti eteeni uutinen Hollolaan avatusta Soivasta metsästä. Olemme käyneet muutamaan kertaan Suomussalmen Soivassa metsässä, josta tämäkin on saanut inspiraationsa ja halusimme käydä katsastamassa hollolalaisen version. Ajelimme Kukonkoivun frisbeegolfradan ja urheilukentän parkkipaikalle ja lähdimme noin kilometrin mittaiselle kierrokselle.

Reitti oli hyvin merkitty, tästä pisteet Hollolaan. Polku soittimelta toiselle kulki nuottiavaimella merkittyjä paaluja seuraillen. Maasto oli helppokulkuista ja käytännössä lähes tasaista ilman mäkiä, maisemissa kylläkin Suomussalmi vie pisteet.

Soittimet on valmistettu pitkälti kierrätysmateriaaleista ja ne oli nimetty mm. Virraksi, Revontuliksi, Veräjäksi ja Kajoksi. Jokaisen kohdalla sai miettiä myös luonnon äänimaailmaa.

MUTTA. Soittimissa Suomussalmi vie Hollolaa 6-0. Hollolassa suurin osa soittimista oli jonkin sortin metalliputkia, joita soitettiin "vasaralla". Vain koko ja ulkomuoto vaihtui. Suomussalmella jokainen soitin oli käytännössä erilainen. Hollolan erilaisten soittimien jouoosta löytyi rapinaputki, jossa putken sisällä oleva hiekka rapisee päästä toiseen putkea kallistellessa. Tämä soitin oli etenkin Lucasin mieleen ja se halusi itsekin kokeilla sitä.

Puisto onkin Lahden seudulla oivallinen lähikohde lasten (tai lapsenmielisten) kanssa. Soittimia saa kokeilla ja hauskaa on myös tutkia, mistä soittimet on valmistettu. Toivottavasti soittimet saavat olla rauhassa ja ilahduttavat kävijöitä pitkään.