Joensuu, Ilomantsi & Lieksa

El viaje de este verano nos llevó por parques nacionales y nuevos sitios. Durante 8 días condujimos unos 2500 kilómetros. Los primeros dos días nos llevaron a Joensuu, parques nacionales de Petkeljärvi y Patvinsuo, Lieksa y Ruunaa. Vimos el centro de Joensuu, recuerdos de la época de guerra en Petkeljärvi, playas de arena de Patvinsuo y rápidos de Ruunaa que hemos bajado en barca de madera en 2010. Alojamos las dos primeras noches en hotel Julie en Kontiolahti y en el camping Timitranniemi en Lieksa.

Tämän kesän lomareissu mentiin teemalla kansallispuistoja - luontoa - uusia paikkoja. Kahdeksan reissupäivän aikana ajeltiin noin 2500 kilometriä, bensaan meni noin 300 euroa ja majoituksiin (7 yötä) 800 euroa.  

Matka starttasi kohti Mikkeliä ja Savonlinnaa. Matkalla perinteinen pysähdys Juvan ABC:llä. Seuraava stoppi oli maailman suurin puu-kirkko ja maailman suurin muovikirkko Kerimäellä. Onneksi olimme sen puukirkon nähneet jo aiemmin, niin ei harmittanut. 

Ensimmäinen yö oltiin Joensuussa. Tai itse asiassa hotelli Julie on Kontiolahden puolella, kuutisen kilometriä Joensuun keskustasta. Hotelli oli todella rauhallisella paikalla kauniilla harjulla. Otimme aamiaisen, joka oli perusaamiainen, jolla sai vatsansa täyteen. Söimme myös tulopäivänä terassilla hotellin ravintolan listalta ja ruoat oli hyvät ja täyttävät. 

Illalla ajelimme Joensuun keskustaan kävelemään Ilosaareen. Katselimme joella kalastelevia ja kauhistelimme viileässä säässä uimasilla olleita. Ilosaaren rannalla oli myös esteetön ramppi veteen, jollaista en ole aiemmin muualla nähnyt. Ilosaarirock oli ollut juuri edeltävänä viikonloppuna, vaikkei sitä enää Ilosaaressa järjestetäkään. 

Seuraavana päivänä ajeltiin ensin ennakkosuunnitelmista poiketen Petkeljärven kansallispuistoon. En ollut suunnitellut käyntiä siellä, joten teimme vain pienen piipahduksen Petkeljärven retkeilykeskuksen ympäristöön. Kurkkasimme vanhaan korsuun ja juoksuhautaan ja ihmettelimme Valkiajärven hämmentävän lämmintä vettä. 

Seuraava pysäkki oli suunniteltu, nimittäin Patvinsuon kansallispuisto. Auto Kurkilahteen parkkiin ja kohti Suomunjärven rantahiekkoja. Pitihän se taas kanariolle todistaa, että Suomessakin on hiekkarantoja. Lucas testaili taas veden makua ja lämpöä ja polun varrella olleita mustikoita. 

Toinen yö oltiin Lieksan Timitranniemen leirialueella mökissä. Täällä olemme olleet aaaaaikaa sitten, kun olin pieni. Nukuttiin teltassa ja aamulla yllätykseksemme saimme selville, että yöllä viereemme telttansa oli pystyttänyt enoni ystävineen. Olivat yhtä hämmentyneitä tästä sattumasta sekä äiti että veljensä. 

Illalla lähdettiin vielä Ruunaalle, jossa olemme käyneet koskia laskemassa 16 vuotta sitten. Kävelimme Neitikosken esteettömän reitin katselemaan koskea, kalastavaa miestä ja kalastavaa lintua. Illalla vielä ihastelimme leirialueen rannalla laskevan auringon värjäämää taivasta.

Mäyrän kierros Leivonmäellä - La ruta del tejón en Leivonmäki

El último día de junio fuimos al parque nacional de Leivonmäki a caminar la vuelta del tejón. Hemos visitado el parque antes pero no hemos hecho esta ruta. La ruta es fácil y recorre encima de éskeres, cerca de tres charcos, através de un pantanal y en la orilla de un lago. Hicimos un poco de extra caminando hasta el cabo de Joutsniemi y terminamos caminando una vuelta de un pizco menos de 9 kms.

Leivonmäen kansallispuistossa on vierailtu useampaankin otteeseen, mutta kiertämättä oli Mäyrän kierros, jonka lähdimme tallaamaan kesäkuun viimeisenä päivänä. Ilma oli sopiva ulkoiluun, ei liian kylmä eikä kuuma, aurinko paistoi eikä ötököitään ollut juuri ollenkaan.

Mäyrän kierros on 5,5 km ja starttaa Selänpohjan parkkipaikalta. Reitti kulkee osittain yhtä matkaa maastopyöräreitin kanssa. Reitti on helppokulkuinen, vain alussa on muutama ylämäki-alamäki-kohta. 

Alussa kuljetaan harjuilla ja nähdään komeita suppia. Matkan varrella ylitetään pitkoksia pitkin pieni suo, jolla näkyi kasvavan myös lakkoja tai hilloja, miten kukakin tykkää. Reitin varrelle osuu myös kolme lampea ja lopuksi kuljetaan Lintulahden rantaa. Me liitimme lenkkiin vielä piston Joutsniemen kärkeen, jossa pidettiin yksi evästauko. Loput eväät syötiin Lintuniemen laavulla. Kulkemamme lenkki oli lopulta vähän vajaa 9 km.

Repovedellä - En Repovesi

Tardamos un poquito este verano en ir a Repovesi por el tiempo y el mantenimiento del puente de Lapinsalmi. Después de San Juan volvieron a abrir el puente e hicimos una vuelta de 7 kilómetros y pico por Lapinsalmi, Katajavuori, la cueva de Löppönen (que visitamos por primera vez), Katajajärvi, Kapiavesi y Ketunlossi.

Repovesi antoi tänä vuonna odottaa itseään. Ensin säät oli epäsuotuisat retkeilyyn ja sitten Lapinsalmensilta meni huoltoon. Vihdoin juhannusviikonloppuna tuli luontoon.fi-sivustolle ilmoitus, että silta on taas auki. Lähdettiin kesän ekalle Repoveden reissulle.

Lapinsalmessa oli todella hyvin parkkitilaa ja autoja jopa yllättävän vähän. Ehkä kesälomat eivät olleet vielä alkaneet tai tieto sillan aukeamisesta ei ollut saavuttanut vielä kaikkia. Lähdimme kohti Lapinsalmen siltaa.

Matka jatkui kohti Katajavuorta. Rakastan Repovedellä näitä korkeita maisemapaikkoja, eikä haittaa, vaikka niissä olisi käynyt kuinka monta kertaa. Toinen lempparini Repovedellä on vesistöt.

Vaikka Repovedellä on käyty monen monta kertaa, löytyy sieltä vielä tutkimattomiakin kolkkia. Tälle retkelle ujutin Löppösen luolan, jossa kerrotaan majaansa pitäneen erakon nimeltä Löppönen. Me emme jääneet sinne majaa pitämään, mutta pidimme laiturilla evästauon.

                                        

Palasimme samaa polkua ja jatkoimme kohti Katajajärven pohjoiskolkkaa. Maasto oli märkää ja pienen vesiesteenkin saimme ylittää. Onneksi ei kuitenkaan läheskään niin hankalaa, kuin viime kesän Astuvansalmen retkellä... Katajajärven itärannalla istahdimme Lucasin juomatauon verran tulipaikalla ja jatkoimme polkua kohti Kapiaveden rantaa.

Kapiaveden taukopaikalla oli muitakin retkeilijöitä, mutta siellä on niin hyvin istuskelupaikkoja, että meillekin oli tilaa istahtaa toiselle evästauolle. Emme pitäneet kiirettä jatkaa, koska myös kohti Ketunlossia lähti taukopaikalta iso ryhmä ulkolaisia.

Jäljellä oli viimeinen pätkä parkkipaikalle. Vedet olivat edellisvuosia matalammalla, koska Määkijälle päin mentäessä rannassa kallion kupeessa kulkeva todella kapea polunpätkä oli mielestäni helppokulkuisempi ja leveämpi kuin aiemmin. Ketunlossikin on uusittu ja saimme matkata sillä omalla porukalla. Ulkolaisten ryhmäkin oli ennättänyt jo parkkipaikalle asti. Päivän lenkkimme oli vähän reilu 7 kilometriä.