Tres viernes en agosto y septiembre me llevaron a la naturaleza. Primero a Lapakisto, segundo fue un día de trabajo asando salchichas y tercero a senderos cercanos a contemplar el paisaje pintado con primeros colores de otoño.
Elokuussa oli vielä kivasti kauniita aurinkoisia päiviä. Eräänä perjantaina tehtiin äidin ja Lucasin kanssa metsämaadoitus viikonloppuun Lapakistossa. Kuljettiin Lapakiston rantaa Sammalistolle ja pysähdyimme järven eteläpään tulipaikalle makkaranpaistoon.
Tulistelun jälkeen jatkettiin edelleen rantaa myötäillen kohti Sammaliston laavua. Laavun jälkeen polku putkahti soratielle, mutta emme halunneet kävellä sitä takaisin autolle, joten koukkasimme puolisen kilometrin jälkeen takaisin poluille ja kohti Pitkäjärveä. Metsässä saimme seuraksemme miljoonatsiljoona hirvikärpästä, jotka onneksi katosivat, kun pääsimme taas järvenrantapolulle. Rantapolkua seuraille palasimme autolle. Ihan paras tapa aloittaa viikonloppu!
Seuraavana perjantaina viikonloppufiilis tuli jo aamusta, kun töihin saikin pakata "erärepun". Oli vuorossa perinteinen Suomen luonnon päivän aaton Ilvespolkuretki. Tänä vuonna ilmoittauduin makkaravastaavaksi ja työpäivä meni ulkoilmassa makkaroita paistellen. Työnjako meni niin, että sain vedellä viillot kaikkiin päivän aikana paistettuihin ei-mitään-hajua-kuinka-moneen-kymmeneen/sataan makkaraan yhden työparini tarjoillessa niitä ja toisen hoitaessa vesi-sinappi-ketsuppi-puolta. Viisi tuntia meni siivillä, ainoa miinus oli makkaranhaju, joka jäi vielä perusteellisen suihkukuurauksen jälkeenkin kummittelemaan mun nenään.
Tämän viikon perjantaimaadoitus vei lähipoluille Saittalahteen ja Pirttisalmeen. Reitti on ihana ja harvemmin siellä muita näkee. Kesällä siellä voi pulahtaa uimaan useammassakin paikassa ja kallioilta voi seurata elämää järvellä. Syksyllä kallioiden karuutta pehmentävät kanervien ja ruskan värit.
