Suomen pienin kaupunki ja 3. kapein katu - La ciudad más pequeña y la calle 3ª más estrecha de Finlandia

Los últimos días del viaje nos llevaron por la ciudad más pequeña de Finlandia, Kaskinen, Kristiinankaupunki que tiene la calle tercera más estrecha de Finlandia, Tampere y la casa de mi mejor amiga que no habíamos visitado todavía hasta Ikaalinen. Quedamos la última noche en un apartamento de Ikaalinen spa, perfecto para familias con perros y con desayuno fenomenal. La vuelta a casa fue practicamente directa por las lluvias que nos tocaron los dos últimos días.

Kesäreissumme kaksi viimeistä päivää kulkivat Pohjanmaan, Satakunnan ja Pirkanmaan kautta kotiin. Vaasasta jatkoimme kohti Suomen pienintä kaupunkia Kaskista. Kaskisten kaduilla oli kovin hiljaista sunnuntaina ja useampi paikka vaikutti olevan lopullisesti suljettu. Asukkaita on vain reilu 1200 ja eniten porukkaa näimme hieman kaupungin keskustan laidalla olevassa S-marketissa. Teimme pienen kävelylenkin, nappasin kuvan kirkosta ja tietysti loggasin yhden geokätkön. 

Matka jatkui kohti Kristiinankaupunkia, joka oli myös meille uusi tuttavuus. Äiti oli käynyt siellä aiemmin pikkuveljeni porukan kanssa, mutta minulle ja miehelleni tämä oli ensikosketus kaupunkiin. Kristiinankaupungissa oli jo vähän enemmän eloa ja sielläkin kävelimme pienen lenkin. Halusin nähdä myös Suomen kolmanneksi kapeimman kadun, Kissanpiiskaajankujan, jolla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä eläinparkojen rääkkäämisen kanssa. Kuin malliksi meitä vastaan tuli auto ja ryhmittymällä talon seinää vasten ja vetämällä vatsat sisään, mahtui auto kadulla ohitsemme.

Suunnitelmissa oli ajella kohti Ikaalista, jossa olisi viimeinen yösijamme, Lauhanvuoren ja / tai Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistojen kautta, mutta retkemme ensimmäinen kunnon sadealue rymähti päällemme. Lisäksi oli puhetta Tampereella asuvan parhaan ystäväni kanssa, että kävisimme kylässä heidän uudessa (2023 ostamassa!) talossaan, joten kansallispuistot saivat jäädä toiseen kertaan, kun kävimme tekemässä tupatarkastuksen.

Illalla ajeltiin Tampereelta vähän takapakkia Ikaalisten kylpylään, jossa majoituimme mainiosti koiraperheille sopivaan WOW-huoneistoon, joka oli itse kylpylärakennuksesta muutaman sadan metrin päässä. Meidän majoitukseen olisi kuulunut kylpylän käyttö, mutta kello oli melko paljon ja kaikki suht nuutuneita päivästä, joten jätimme tällä kertaa kylpylän väliin. Illalla tein Lucasin kanssa pienen geokätköily-kävelylenkin ja nappasin muutaman kuvan alueelta. Rannassa oli pari kelluvaa majoitetta, joita olisi joskus jossain kiva kokeilla. Ikaalisten kylpylän aamupala oli muuten todella mainio, sille iso plussa!

Viimeistä matkapäivää värittivät myös sadekuurot, joten esimerkiksi suunnittelemani pysähdys Vehoniemen automuseossa ja näkötornissa Kangasalla jäivät toiseen kertaan. Teimme kauppapysähdyksen Hollolan Prismassa ja siitä köröttelimmekin kotiin. Takana 8 päivää, monta uutta paikkaa ja geokätkökartankin sain maakuntien osalta vihreämmäksi, enää Ahvenanmaa on tältä osin korkkaamatta. 

Kempeleestä Vaasaan - De Kempele a Vaasa

El próximo trayecto del viaje fue de Kempele a Vaasa. No hemos ido antes por la costa más allá de Kokkola, así que vimos sitios nuevos también. Paramos en Pietarsaari y después de caminar una vuelta por el centro fuimos a Fäboda a la orilla del mar a tomar café y caminar un sendero sin barreras. En Vaasa fuimos a ver el puente segundo más largo de Finlandia que lleva a la isla de Raippaluoto. También echamos un vistazo al pueblo costero de Svedjehamn en la isla de Björkö.

Kempeleestä lähdettiin laskeutumaan kohti etelää rannikkoa pitkin. Olemme aiemminkin tulleet rannikkoa pitkin Kokkolaan asti ja siitä käännytty sisämaahan, mutta nyt oli tarkoitus lähteä tutkimaan rannikkoa Kokkolasta eteenpäin. Matkalla napsittiin muutama geokätkö ja saatiin näin muutama uusi kunta geokätköilykartalle.

Ensimmäinen varsinainen pysähdys oli Pietarsaaressa. Pietarsaaressa olikin joku tapahtuma ja keskustassa etsimme hetken parkkipaikkaa. Kävimme tarkastamassa ajan pohjoismaiden suurimmasta kellosta, joka on entisen tupakkatehtaan katolla. Pienen kävelyn jälkeen jatkoimme kohti Fäbodaa.

Fäbodassa on useita uimarantoja ja matkaparkki ja se on kesäisin hyvin suosittu. Nyt sää oli kuitenkin hieman viileä, joten autonkin sai parkkiin aivan rannan tuntumaan. Kävimme ensin kahvilla Fäbodan kahvituvalla ja sen jälkeen kävelimme rannan tuntumassa kulkevan esteettömän luontopolun, jolla on mittaa noin 2 kilometriä. Reitin varrella näet hiekkarantaa, rantakallioita ja lintutornin. Sekä tietysti meren.

Seuraava majapaikkamme oli hotelli Green Star Vaasassa. Hotellin respa rakastui Lucasiin ja leperteli sille joka kerta, kun kuljimme sisään tai ulos. Ensin kävimme syömässä läheisellä ABC:llä ja illalla kävimme katsomassa siltaa, joka aikanaan vei Suomen pisimmän sillan tittelin Heinolan Tähtisillalta, eli Raippaluodon siltaa. Raippaluodossa ajoimme saaren läpi ja Björkön saarelle Svedjehamniin asti, jossa olisi ollut luontopolku, Saltkaretin näkötorni, kahvila ja paljon muutakin nähtävää, mutta kello alkoi olla jo paljon, joten ne jäivät toiseen kertaan.

Ruka & Hailuoto

Seguimos el camino a Ruka donde habíamos reservado un apartamento cuyo precio incluía dos billetes a las actividades de Ruka. Fuimos a probar tanto la nueva montaña rusa como el viejo tobogan de trineos de verano. En Taivalkoski ibamos a visitar el lago Soiperoinen pero al final nos dimos la vuelta en la carretera malísima antes de llegar. En Kempele condujimos a la isla de Hailuoto por la ruta nueva abierta sólo hace un par de semanas. Antes había una conexión a la isla con un ferry pero la nueva carretera elevada y dos puentes la hacen más fácil y rápida.

Kesäreissulle suunnittelin käväisyä Rukalla ja tunturivuoristoradan testaamista, jonka jälkeen matka olisi jatkunut eteenpäin. Mutta kun majoituksia etsiskellessä törmäsin huoneistoon Rukalla, jonka hinta ei muutenkaan ollut paha ja kaiken lisäksi siihen sisältyi kaksi Ruka-ranneketta, joilla pääsisi hurvittelemaan Kansallishuvipuistoon, niin homma oli selvä. Yksi yö oltaisiin Rukalla.

Hossasta ei kuitenkaan ole enää kovin pitkä matka Rukalle, joten aamuisen Muikkupuron lenkuran jälkeen aikaa piti vielä käyttää jossain, ennen kuin pääsisimme majoittumaan. Ruokavaraston täydennys Kuusamon Prismassa ja poron kuivalihat Riipiseltä ja kohti Saaruassa sijaitsevaa Rukan Houkutus - huoneistoa. Huoneisto oli todella rauhallisella alueella ja talvella se olisi ihan rinteiden vieressä. Olimme nelihuoneistoisen luhtitalon toisessa yläkerran huoneistossa, joka oli todella kaunis ja tilava.

Tutkailimme säätiedotuksia ja mietimme aikatauluja ja tulimme siihen tulokseen, että Ruka-rannekkeet lähdettäisiin käyttämään saman tien. Niillä olisi päässyt vaikka mihin, mutta me ajelimme 5 kierrosta uudella tunturivuoristoradalla ja yhden vanhalla perinteisellä kesäkelkkaradalla. Jonoja oli hämmentävän vähän, vaikka Rukan kylässä olikin melko paljon porukkaa. Äiti hoiti paitsi Lucasia, myös kuvaamisen, koska yritykseni kuvata video kameralla vuoristoradassa kosahti siihen, että kamerasta oli akku tyhjentynyt salaperäisesti. Tehtiin vielä ajelu katsomaan Käylän koskia ja palattiin kämpille syömään ja saunomaan ja viettämään iltaa.  

Seuraavana päivänä oli aika alkaa valua kohti etelää ja samalla länsirannikkoa. Seuraava majapaikka olisi vanha tuttu Forenom Kempele. Matkalle olin suunnitellut jaloittelua Taivalkosken Soiperoisella, joka on kirkasvetinen järvi, jonka ympäristössä kulkee luontopolku. Vaan päädyimmekin todella kehnolle metsätielle, joka oli kapea ja hienoa santaa, joten laitoimme pelin poikki ja käännyimme takaisin. Laitoin palautetta Luontoon-sivustolle ja nyt siellä näyttää olevan suositus ajaa parkkikselle toista kautta.

Kempelettä lähestyessä huomasimme, että meillä olisi vielä aikaa ennen kuin pääsisimme majoittumaan. Siispä lähdimme vielä ajelemaan kohti Hailuotoa ja katsastamaan uuden maayhteyden ja sillat, jotka vievät saarelle entisen lauttayhteyden sijaan. Yhteys oli avattu vain pari viikkoa takaperin ja autoja kulkikin tasaiseen tahtiin saarelle ja sieltä poispäin. Ajelimme Marjaniemessä asti ja teimme pienen kävelylenkin majakan ja rannan tuntumassa. Kyllähän uusi yhteys helpottaa ja nopeuttaa liikkumista saarelle huomattavasti. Miten se vaikuttaa saarelaisten palveluihin, se jää nähtäväksi.

Mies nauroi, että Espanjan MM-voitto näkyy täälläkin -
Mi esposo estaba riendo que hasta aquí se ve la victoria de España en el mundial

Sotkamo & Hossa

Desde Lieksa seguimos a Sotkamo donde fuimos a ver arte de Kaj Stenvall. La exposición está en Aatos hasta finales de agosto y es gratis. Después fuimos a Syntiniemi a ver las ovejas. La tercera noche nos alojamos en Hossa. Por la noche caminamos a un mirador con vistas al lago Hossanjärvi y la próxima mañana hicimos la vuelta de Muikkupuro de unos 3 kilómetros.

Lieksasta matkamme jatkui kohti Sotkamoa. Olin bongannut netistä ennen matkaa mainoksen Kaj Stenvallin näyttelystä Sotkamon Aatoksessa, joka kaiken lisäksi olisi ilmainen. Sinnepä siis ankkoja ihailemaan. Mukana näyttelyssä oli myös poliittisesti kantaa ottavia kuvia Trumpista ja Putinista. Näyttely on auki joka päivä 30. elokuuta asti.

Toinen Sotkamosta bongaamani paikka oli Syntiniemen virkistysalue. Auton saa kirkon parkkipaikalle ja niemen kiertävä reitti alkaa toiselta puolelta tietä. Reitti on esteetön ja sen varrella pääsee ihailemaan lampaita. Näköalapaikalla on keinu ja niemen kärjessä katos ja pöytiä evästelyyn. Koko reitti on puolisen kilometriä.

Kauppareissu hoidettiin Suomussalmella, koska seuraava majapaikka oli Hossassa. Hossassa olemme olleet viimeksi yötä 8 vuotta sitten. Tällä kertaa majapaikkana toimi LomaHossan Rajakartano, jonka huoneistot ovat entisessä rajavartiolaitoksen rakennuksessa. Illalla teimme pienen kävelylenkin lähimaastossa ja kävimme näköalapaikalla, josta avautui maisema Hossanjärvelle. Samaa polkua olisi päässyt aina Hossan luontokeskukselle asti.

Seuraavana päivänä ajoa olisi vain Rukalle, joten lähdimme aamusta kuluttamaan aikaa Hossan kansallispuiston Muikkupuron mutkan kierrokselle. Reitti on vaativa esteetön reitti, joka on noin 1,5 kilometriä suuntaansa. Reitti vie Muikkupuron laavulle. Äiti keräili matkan varrelta maukkaita hilloja. Muikkupuro on matala, kirkasvetinen puro, joka yhdistää Iso-Valkeisen ja Keski-Valkeisen järvet. Muikkupurolta voi jatkaa matkaa ja kiertää vaikka 13 kilometrin pituisen Kokalmuksen kierroksen.