Käsitöitä lämmikkeeksi, lahjaksi ja koristeeksi - Manualidades para calentar, regalar y decorar

Esta primavera probé la nueva lana de Novita, Halaus, y me tejí un suéter de color rosa vivo. Para recordar una compañera de trabajo que también me enseñó en manualidades, le tejí calcetines marinos con ancla y timón porque le gusta navegar. Y fuera de mi zona de confort, nos hice una nueva corona decorativa para nuestra puerta con flores.

Novitan Halaus-lanka kiinnitti huomioni keväällä. Olin jo aiemmin tehnyt vastaavanlaisesta onteloputkeen puhalletusta pehmoisesta langasta paitoja ja kun värivalikoimasta löytyi pirteä pinkki, niin aloin kutoa pitkään päässä pyörittelemääni joustoneulepaitaa. Paita on neulottu alhaalta ylös ja se on kokonaan joustinta 1 kiertäen oikein 1 nurin. 

Paidan teko keskeytyi toukokuussa hetkeksi, kun sain yhtäkkiä ajatuksen, että haluan muistaa eläkkeelle tänä keväänä jäänyttä kolleegaa, omaa käsityönopettajaani, joka äitini ohella on innostanut käsitöiden pariin. Purjehdusta rakastavalle neuloin tummansiniset sukat, joiden varsia koristaa ruori ja ankkuri.

 

Astuin myös hieman ulos mukavuusalueeltani ja otin projektiksi tehdä itse kesäisemmän kranssin pääsiäismunapupukranssin tilalle ulko-oveamme koristamaan. Tokmannilta kranssipohja ja koristeet, kuumaliimapyssy ja hommiin. Sanotaanko näin, että en pidä askartelusta yhtään enempää tämän jälkeen, mutta jonkinlaisen kukkahärpäkkeen sain oveen taiottua.

Vanhan ajan junailua - En tren como en los viejos tiempos

Hasta 1968 se podía viajar en tren desde Heinola hasta Helsinki. Hoy en día hay que ir a Lahti para poder coger el tren a Helsinki. Menos en verano cuando organizan viajes en los trenes viejos entre Lahti y Heinola. Nosotros fuimos a probar este viaje de Vierumäki a Heinola y nos gustó mucho.

Yksi Heinolan ikonisimpia maamerkkejä on rautatiesilta. Heinolaan asti tulee junarata, mutta kapearaiteista rataa kulkee nykyään enää tavarajunat. Henkilöliikenne Heinolasta lakkasi 1968 ja vaikka joskus radan uusimista henkilöliikenteen palauttamiseksi väläytellään, niin toistaiseksi projektiin ei ole ryhdytty.

Kesäisin on kuitenkin mahdollista ajella Lahden ja Heinolan väliä museojunilla. Toisinaan mennään höyryjunalla, toisinaan taas lättähatulla. Monesti olin ajatellut lähteväni testaamaan tuon välin, vaan meinaamiseksi se on aina jäänyt. Tänä kesänä toteutimmekin vihdoin tämän ajatuksen.

Aamulla ajeltiin äitini autolla Vierumäen asemalle, jonne juna oli saapunut Lahdesta. Juna pysähtyi puolisen tuntia Vierumäessä ja tarjolla oli kahvia, lettua ja makkaraa sekä tietoa asemasta ja radasta. Me nappasimme kuvan junasta ja hipsimme sisään. Koiran kanssakin saa matkustaa mahdolliset allergikot huomioiden, joten halusimme etsiä istumapaikat ajoissa.

Itse matka kesti 18 minuuttia ja oli hassua, kun ei tiennyt missä kohtaa ollaan menossa; vain tasoristeykset paljastivat missä milloinkin mennään. Joskus junat pysähtyvät hetkeksi rautatiesillalle, mutta nyt juna vain hidasti sillalla. Sitten enää viimeiset metrit ja oltiinkin Heinolan asemalla. Kiva reissu, joka sai miettimään, miten helppoa olisikaan ajella junalla vaikkapa Helsinkiin ilman, että täytyy ensin mennä Lahteen.

TÄÄLTÄ voit käydä bongailemassa tuttuja naamoja... 

Haagan rodot ja Lammassaari - Los rododéndros de Haaga y Lammassaari

Hace cuatro años fuimos a Helsinki a ver el parque de rododéndros de Haaga y la isla de Lammassaari. Este verano llevamos mi madrina a hacer la misma vuelta. Las flores estaban acabando su florecimiento pero todavía había mucho para ver. En Lammassaari hicimos una caminata escuchando pájaros cantar.

Neljä vuotta sitten kävimme Haagassa ihailemassa rodoja ensimmäistä kertaa. Nyt saimme idean viedä kummitädin kukkia katselemaan. Vähän alkoi osa kukista olla jo kukkimisensa kukkineita, mutta ihan kivasti oli vielä kukkaloistoa tarjolla.

Päivä oli sopivan lämmin muttei liian kuuma alppiruusupuistossa kuljeskeluun ja porukkaakin oli liikenteessä maltillisesti; ei tullut missään vaiheessa ruuhkan tuntua. Alunperin idea oli käydä kahvilla ja kierrellä Oulunkylää, missä asuimme vuoden verran, mutta päätimme uusia neljän vuoden takaisen reissun myös jälkimmäiseltä osaltaan ja ajella tutustumaan Lammassaareen.

Kävelimme lankkupolkua Lammassaareen ihmetellen erilaisia lintujen ääniä. Kummitäti hämmästeli myös Kalasataman tornitaloja ja mietti, millaista niissä olisi asua. Tällä kertaa emme menneet Kuusiluotoon lampaita etsimään, vaan pidimme paussi Lammassaaren lintulavalla ennen paluuta autolle ja kotiin.

Hollolan Soiva metsä - El bosque musical de Hollola

Hemos visitado el Bosque musical de Suomussalmi y ahora fuimos a ver uno igual en Hollola. Vuelta fácil de 1 kilómetro bien señalizado perfecto para niños. Hay más variedad de instrumentos en Suomussalmi pero hay unos similares como el tubo de arena, favorito de nuestro Lucas.

Jostain netin syövereistä pompsahti eteeni uutinen Hollolaan avatusta Soivasta metsästä. Olemme käyneet muutamaan kertaan Suomussalmen Soivassa metsässä, josta tämäkin on saanut inspiraationsa ja halusimme käydä katsastamassa hollolalaisen version. Ajelimme Kukonkoivun frisbeegolfradan ja urheilukentän parkkipaikalle ja lähdimme noin kilometrin mittaiselle kierrokselle.

Reitti oli hyvin merkitty, tästä pisteet Hollolaan. Polku soittimelta toiselle kulki nuottiavaimella merkittyjä paaluja seuraillen. Maasto oli helppokulkuista ja käytännössä lähes tasaista ilman mäkiä, maisemissa kylläkin Suomussalmi vie pisteet.

Soittimet on valmistettu pitkälti kierrätysmateriaaleista ja ne oli nimetty mm. Virraksi, Revontuliksi, Veräjäksi ja Kajoksi. Jokaisen kohdalla sai miettiä myös luonnon äänimaailmaa.

MUTTA. Soittimissa Suomussalmi vie Hollolaa 6-0. Hollolassa suurin osa soittimista oli jonkin sortin metalliputkia, joita soitettiin "vasaralla". Vain koko ja ulkomuoto vaihtui. Suomussalmella jokainen soitin oli käytännössä erilainen. Hollolan erilaisten soittimien jouoosta löytyi rapinaputki, jossa putken sisällä oleva hiekka rapisee päästä toiseen putkea kallistellessa. Tämä soitin oli etenkin Lucasin mieleen ja se halusi itsekin kokeilla sitä.

Puisto onkin Lahden seudulla oivallinen lähikohde lasten (tai lapsenmielisten) kanssa. Soittimia saa kokeilla ja hauskaa on myös tutkia, mistä soittimet on valmistettu. Toivottavasti soittimet saavat olla rauhassa ja ilahduttavat kävijöitä pitkään.

Teijosta tois puol jokke - Desde Teijo hasta al otro lado del río

Al principio de junio hicimos un viajecito a Turku. Fue el primer viaje de Lucas fuera de casa y fue muy bien. Visitamos los parques nacionales de Teijo y Kurjenrahka, la ciudad de Naantali y la ruta costal en Espoo. En Turku caminamos por la orilla del río Aura, viajamos en föri (ferry) y funicular, fuimos a ver el castillo y visitamos Ruissalo.

Kun miehen ensimmäinen lomapätkä osui heti kesäkuun alkuun, lähdettiin minilomalle Turkuun. Kyttäiltiin sääennusteista sopivat päivät ja varattiin majoitus Hiisi Homesilta läheltä linnaa ja satamaa. Tämä oli Lucasin ensimmäinen yön yli reissu ja se sujuikin vallan mallikkaasti. 

Ajeltiin Hämeestä kohti Turkua Helsingin kautta moottoriteitä pitkin. Salossa tehtiin pikku poikkeama ja ajeltiin katsastamaan Teijon kansallispuisto ja siellä pieni pätkä Matildanjärven kierrosta. 

Turkuun tultiin alkuillasta ja asetuttuamme taloksi lähdettiin jokirantaan kävelylle. Osuimmekin keskelle Miljazz-konserttia, jota tosin emme jääneet kuuntelemaan. Förin kohdalta kurvattiin funikulaarille, jolla ajeltiin Kakolanmäelle. Ravintola Ruben toivottaa nettisivuillaan myös tassuväen tervetulleeksi, joten sinne suuntasimme syömään.

Seuraavana aamuna käännettiin auton nokka kohti Kurjenrahkan kansallispuistoa. Kävelimme Karpalopolun ja kävimme vielä Kurjenpesän luona kurkkaamassa Savojärveä. Sieltä ajelimme Naantaliin, jossa tehtiin pieni kävelykierros keskustassa ja satamassa istahdettiin terassikahville Vielä paluumatkalla Turkuun pieni kurkistus Ruissaloon. Illalla oli meidän vuoro ajella förillä tois puol jokke. Ennen sitä käytiin ihailemassa Turun linnaa. Illan ruoat miehen toiveesta Burger Kingistä. 

Kuhankuono, 7 kunnan raja - Kuhankuono, cruce de 7 municipios

Toisen yön jälkeen minilomanen Turussa oli kotimatkaa vaille valmis. Paluumatkalla ajetiin taas moottoriteitä, tällä kertaa välijaloittelu tehtiin Espoossa. Auto Matinkylän uimarannan parkkikselle ja siitä rantaraitille. Ensin istahdettiin Café Merenneidon terasille kahville ja tuoksuttelemaan meri-ilmaa. Sitten pieni lenkki melkein Haukilahden rantaan asti ja takaisin.