Kesäreissu osa IV: Norjasta Rovaniemelle - El viaje de verano parte IV: De Noruega a Rovaniemi

Oli aika palailla kohti Suomea. Ajeltiin Skibotnin kautta seuraavaan majapaikkaan Kilpisjärvelle. Senjan tunneleiden ja kapeiden, mutkaisten teiden jälkeen oli kuskistakin kiva ajella vähän leveämpää baanaa.

Era hora de volver a Finlandia. Condujimos por Skibotn a la próxima cabaña en Kilpisjärvi. Después de las carreteras estrechas con curvas y túneles de Senja, el conductor apreció la carretera más ancha.

Päivän ajomatka oli lyhyt, joten matkalla oli hyvä jarrutella nähtävyyksien kohdalla. Ensimmäinen pysäkki oli Skibotnin keinu. Keinun kohdalla oleva levähdysalue oli suljettu (tosin se ei ollut erästä suomalaispariskuntaa estänyt parkkeeraamasta siihen), joten ajoimme vähän eteenpäin ja kävelimme rantaa pitkin keinulle. Sieltä oli näkymät Lyngeninvuonolle, jonka olimme hieman pohjoisempaa ylittäneet lautalla muutama päivä sitten.

Teníamos pocos kilómetros delante así que había bien de tiempo para frenar en los sitios de interés. El primero fue el columpio de Skibotn. El área de descanso al lado del columpio estaba cerrada (aunque eso no impidió una pareja finlandesa aparcar allí) así que fuimos al otro un poco más adelante y caminamos por la playa hasta el columpio. Tenía vistas al fiordo de Lyngen que habíamos cruzado en ferry un poco más al norte hace algunos días.

Seuraavana vuorossa oli Rovijoen putous, joka oli meille tuttu jo lapsuuden kesien Kilpisjärven matkoilta. Tällä kertaa kipitimme alas asti ihailemaan putousta ja mieheni puolestaan näki sen aivan ensimmäistä kertaa, vaikka hänkin on tästä ohi ajanut. Vaatteiden ja ihon kastuminen putouksen vesisumussa ei haitannut kyllä yhtään kuumana päivänä.

La próxima parada fue en la cascada del río Rovijoki que ya conocimos de los viajes de niñez a Kilpisjärvi. Esta vez descendimos hasta abajo a ver la cascada desde su pie y mi esposo la vio por primera vez aunque él también ya la había pasado antes. Mojarse la ropa y la piel en la brisa de agua que salió de la cascada no fue nada mal en un día tan caluroso.

Sateenkaarinauru - Risa de arcoiris

Sitten ylitettiinkin raja Suomeen. Kipitin taas tullin tiskille Panchon passin kanssa ja ystävällinen norjalaistullinainen hieman hymyili, että Norjasta Suomeen takaisin tullessa ei tarvitse passia käydä näyttämässä. Noh, tulipahan näytettyä. Kilpisjärvellä majoituimme Saivaara-mökeissä; Mörkö-mökissä tarkalleen ottaen Ala-Kilpisjärven rannalla. Olin vähän suunnitellut Panchon ekaa Saanan huiputusta, mutta 30 astetta hipovissa lämmöissä se olisi ollut hullun hommaa. Loppupäivä sujui syöden, auringosta ja lämmöstä mökin terassilla nauttien ja pulahdinpa uimassakin! Elämäni kolmas kerta, kun uin Kilpisjärvessä, kahdella ekalla kerralla vesi oli 6- ja 8-asteista, nyt oltiin voisi sanoa ennätyksellisissä 13 asteen lukemissa. Voit videolta todeta, mikä oli tuntemus vajaan parinkymmenen asteen veden ja ilman lämpötilaerolla...

Y luego ya cruzamos la frontera a Finlandia. Una vez más fui a la aduana con el pasaporte de Pancho y la agente noruega de aduanas me sonrió amablemente y dijo que no haría falta parar a mostrar el pasaporte al volver a Finlandia de Noruega. Bueno, lo mostré. En Kilpisjärvi nos alojamos en las cabañas de Saivaara-mökit; en la cabaña Mörkö (Bú de los Mumin) par ser exacto al lado del lago Ala-Kilpisjärvi. Había planeado que Pancho subiera a Saana por primera vez pero en temperaturas casi 30 grados no llevaba ninguna razón. El resto del día pasamos comiendo, disfrutando del sol y de calor en la terraza de la cabaña ¡e incluso bañando! Fue la tercera vez en mi vida bañar en Kilpisjärvi, las dos primeras veces el agua fue 6 y 8 grados pero ahora se puede decir que incluso el agua estaba en temperaturas récord con 13 grados. Puedes deducir qué fue la sensación de la diferencia de casi 20 grados entre el agua y el aire...

Seuraavana päivänä posotettiinkin sitten aikalailla suoraan Rovaniemelle. Nimpparikahvit juotiin Sonkamuotkassa, josta löytyi myös lemppareitani Saana-leivoksia, joita hämmästyksekseni en hetkeen ole Kilpisjärveltä enää löytänyt. Kolarissa pidettiin vielä jätskitauko ennen kuin saavuttiin Rovaniemelle Lapland Hotels Ounasvaaran mökkeihin. Ne ovat oivallinen vaihtoehto koiran kanssa matkatessa, kun saat samalla mökin rauhan ja tilat, mutta hotellin sängyt, siivouksen ja aamiaisen. Mökki tosin oli kuuma tämän kesän keleillä, mutta pidimme ikkunoita auki, niin se toi yöksi sopivaa viilennystä.

El próximo día fue practicamente conducir de Kilpisjärvi a Rovaniemi. Paramos para café de mi santo en Sonkamuotka donde encontré pasteles Saana que por mi sorpresa no he encontrado en años de Kilpisjärvi. En Kolari paramos para helado antes de llegar a las cabañas de Lapland Hotels Ounasvaara. Son una buena opción viajando con perros ya que tienes tanto la tranquilidad y el espacio de la cabaña como las camas, la limpieza y el desayuno del hotel. En estas temperaturas la cabaña era un poco caluroso pero abriendo las ventanas se refrescó para la noche.

Sopiva kävelylenkki kuumalle säälle löytyi Ounasvaaran laelta, kun kipitimme näkötorniin katselemaan maisemaa kaupungin ylle. Alueella oli tuona viikonloppuna käynnissä maastopyöräilykisat ja ensin hieman pohdimme saako nauhoitetuilla poluilla edes kulkea, mutta kello oli sen verran paljon, eikä missään näkynyt ketään, että laskeskelimme päivän ajojen olevan ohi. Lisäksi eräässä kyltissä pyydettiin varomaan ajajia, mutta ei kielletty kulkua poluilla. Lenkin jälkeen Pancho harjoitteli mökkiin yksiin jäämistä, kun kipitimme jokivarteen Kesärafla-Saunan terassille syömään. Porukkaa oli mukavasti saunomassa, uimassa ja istumassa iltaa terassilla.

Tampoco uno quiere hacer caminatas largas en las temperaturas elevadas pero una buena opción era caminar al torre mirador en la cima de Ounasvaara. Aquel fin de semana organizaron una competición de mtb en Ounasvaara y un rato pensamos si se puede caminar por los senderos con cintas pero ya era tarde y no vimos nadie que suponíamos que ya habían terminado por ese día. Incluso en un cartel ponía que hay que tener cuidado con los ciclistas pero no prohibieron caminar por la zona. Después de la caminata Pancho quedó en la cabaña a practicar estar sólo mientras nosotros caminamos a la orilla del río a la terraza de Kesärafla-Sauna a comer. Había bastante gente tomando la sauna, bañando y pasando la tarde en la terraza. 

Kesäreissu osa III: Senja - El viaje de verano parte III: Senja

Tromsøsta matka jatkui aikaisin aamulla, koska halusimme ehtiä päivän toiseen Senjalle lähtevään lauttaan. Suunnitelmissa oli käydä Sommarøyn saarella, mutta luettuani netistä, kuinka täynnä lautat Brensholmenista Senjalle voivat olla, tuumin, että parasta yrittää aamun toiseen lauttaan ja jos siihen emme pääsisi, seuraava lähtisi useamman tunnin kuluttua ja siinä olisi aikaa käydä Sommarøyllä. Lauttamatka Brensholmenista Senjalle on 45 minuuttia eikä siihen voi varata paikkaa etukäteen. Olimme Brensholmenissa reilun tunnin ennen lautan lähtöä ja vaikka lauttarannassa oli jo autoja jonossa, pääsimme kyytiin.

El viaje empezó tempranito de Tromsø porque queríamos a llegar a tiempo para el segundo ferry del día para Senja. Ibamos a ir a ver la isla de Sommarøy pero después de leer en internet lo llenos que pueden ser los ferris de Brensholmen a Senja, decidimos que lo mejor es intentar coger el segundo ferry y si no fuera posible, el próximo saldría después de algunas horas y entonces se podría ver Sommarøy. El viaje en ferry de Brensholmen a Senja tarda 45 minutos y no se puede hacer reservas. Estuvimos en Brensholmen una hora y pico antes de la salida y aunque ya había coches haciendo cola, entramos.

Seuraava majapaikkamme oli Fjodbotn Camping, jonne on vain 15 minuutin ajomatka lauttasatamasta. Mökkiin pääsisi kuitenkin vasta muutaman tunnin kuluttua, joten ajelimme katsomaan Husøyn saaren. Saarella on kolmisensataa asukasta ja se on helppo tutkia jalan. Mekin jätimme auton saarelle menevän sillan alkupäähän ja tutustuimme saareen kävellen.

Nuestro próximo alojamiento fue Fjordbotn Camping que estaba sólo a 15 minutos del puerto. No se podía entrar antes que en un par de horas, así que fuimos a ver la isla de Husøy. Tiene unos 300 habitantes y se puede recorrer a pie. Nosotros dejamos el coche al principio del puente que llega a la isla y la visitamos caminando.

Kahden aikaan pääsimme majoittumaan mökkiin ja hetken hengähdyksen jälkeen lähdimme ajelemaan Finnsnesiin etsimään ruokapaikkaa. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen ostimme pitsat ja pihvin ja söimme ne Finnsnesin kirkkopuistossa.

Sobre las dos podíamos alojar en la cabaña y después de tomar una pausa condujimos a Finnsnes a buscar un sitio para comer. Vimos un par de opciones pero terminamos comprando pizza y filete y comimos en el parque cerca de la iglesia de Finnsnes.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Senjan kierros. Jos olisimme käyneet useammissa luontokohteissa - Senjahan on vaeltajan paratiisi - ei yksi päivä olisi riittänyt. Me keskitymme maisemiin ja mahtui mukaan yksi helppokulkuinen pikkupatikkakin. Ensimmäinen pysäkki oli Senjahopenin näköalapaikka. Sieltä näkyvät saaren ikonisimmat huiput, Seglan ja Hesten. Pitkään ei tarvinnut ajella, kun tulimme Ersfjordin rannalle. Siellä oli todella paljon porukkaa ollut yötä teltoissa ja autoissa.

El próximo día era reservada para la vuelta de Senja. Si hubieramos hecho más senderismo - Senja es un paraíso de senderistas  - un día no habría sido suficiente. Nos concentramos en paisajes pero también hicimos una caminata corta. La primera parada fue el mirador de Senjahopen. Desde allí se puede  ver los picos ás icónicos de la isla, Seglan y Hesten. Y no estaba lejos la playa de Ersfjord donde muchos habían pasado la noche en tiendas y coches.

 

Seuraavana olisin halunnut käydä Tungenesetin näköalapaikalla, mutta valitettavasti se oli suljettu matkamme aikana, kun sitä korjailtiin alkukesän myrksyjen jäljiltä. Ajelimme jätskille Skalandiin, josta seuraava pysäkki oli Bergsbotnin maisemalava. Sitten kohti Gryllefjordia, jossa ihmettelimme pitkää autojonoa, joka kiemurteli kylän poikki. Selvisi, että autot jonottivat Lofooteille lähtevään lauttaan ja kun näimme lautan lähtevän, jonoon jäi vielä monta autoa. Lähtöjä Gryllefjordista oli vain 3 päivässä ja jäimmekin miettimään pääsisivätkö kaikki edes tuon päivän aikana lauttaan. Muuten Gryllefjord oli hiukan turha pysähdys; siellä ei oikeastaan ollut mitään ihmeellistä nähtävää.

Luego quisiera haber ido al mirador de Tungeneset pero lamentablemente estaba cerrado en la época de nuestro viaje porque lo estaban arreglando después de las tormentas del principio de verano. Condujimos a Skaland y comimos helado y la próxima parada fue el mirador de Bergsbotn. Luego hacia Gryllefjord donde nos asombramos por una larga cola de coches através del pueblo. Resulta que era una cola para el ferry que va a las islas Lofoten y cuando vimos el ferry salir todavía quedaban muchos coches al puerto. Son sólo tres salidas diarias desde Gryllefjord y quedamos pensando si todos los coches consiguieron entrar al ferry ese día. Por lo demás parar en Gryllefjord fue un poco inútil; al fin y al cabo no había mucho para ver.

Seuraava pysähdys puolestaan oli kaikkea muuta kuin turha; Senjalla sijaitseva Ånderdalenin kansallispuisto. Sielläkin olisi nähtävää ja kuljettavaa useammaksikin päiväksi, mutta meidän lyhyeksi päivämatkaksi valikoitui Åndervatnetiin menevän polun alkupätkä näköalapaikalle ja takaisin. Aivan tarkalleen ottaen emme käyneet kansallispuiston alueella, mutta maisemat olivat silti hienot maasto hieman Suomen Lapin tyyppistä. Täälläkin pysäköinti oli maksullista. Lenkin jälkeen  kahvittelimme Norwegian Wildin kahvilassa.

El próximo destino por su parte fue todo menos inútil; el parque nacional de Ånderdalen situado en Senja. El parque también tiene cosas para ver y senderos para caminar para varios días pero nosotros eligimos la caminata corta al principio del sendero que llega hasta Åndervatnet. Caminamos desde el parking hasta el mirador y de vuelta. Para ser exacto, no visitamos el parque nacional pero nuestra ruta también ofreció paisajes bonitos parecidos a Laponia finlandesa. Aquí también había parking de pago. Después fuimos a tomar café en la cafetería de Norwegian Wild.

Jäljellä oli enää ajo Finnsnesin ja Sørreisan kautta Bardufossiin, jossa kävimme kaupassa ja siitä Målselvfossenin leirintäalueelle viimeiseksi yöksi Norjan puolella. Leirintäalue on kaksiosainen (koska ne ilmeisesti aiemmin olivat kaksi eri yritystä) ja me majoituimme ensimmäisellä alueella, jossa oli lähinnä mökkejä, kun taas toisella oli pääasiassa matkailuautopaikkoja. Mökissä ilmeni muutamia ongelmia, mutta saimme vaihtaa suurempaan mökkiin, josta olikin hienot näkymät viereiselle Målsevfossenin putoukselle. Illalla teimme pienen lenkin katsomaan kosken komeita kuohuja.

Sólo nos quedaba conducir por Finnsnes y Sørreisa a Bardufoss donde hicimos la compra y seguimos al camping de Målselvfossen para nuestra última noche en Noruega. El camping tenía dos partes (obviamente fueron antes dos empresas diferentes) y nosotros alojamos en la primera zona con sólo cabañas mientras la otra zona tenía más bien puestos para caravanas. Había algunos problemas con la cabaña pero nos ofrecieron cambiar a otra cabaña más grande que incluso tenía vistas a los rápidos de Målselvfossen. Por la noche caminamos a ver los rápidos.

Kesäreissu osa II: Altasta Tromsøhön - El viaje de verano parte II: De Alta a Tromsø

Altasta matka jatkui kohti Tromsøtä. Matkalle osui kaksi lauttamatkaa, joista ensimmäinen oli Olderdalenista Lyngseidetiin. Osuimme lauttarantaan 25 minuuttia ennen lähtöä ja odotellessa syötiin jätskit. Jo Suomessa alkaneet helteet jatkuivat Norjassakin, joten 40 minuutin lauttamatkan leppoisa merituulahdus ei ollut pahitteeksi. Tutkin lauttojen maksupolitiikkaa jo ennen matkaa, mutta en jaksanut alkaa säätää netissä rekisteröitävien lauttapassien kanssa, vaan maksoin kaikki matkamme lauttamaksut kortilla lautoilla.

Desde Alta seguimos el camino hacia Tromsø. En la ruta que eligimos había dos ferris y el primero fue de Olderdalen a Lyngseidet. Llegamos al puerto 25 minutos antes de la salida y mientras esperabamos, comimos helado. Las temperaturas alta que teníamos en Finlandia nos siguieron a Noruega. Así que el viento fresco del mar era bienvenida en el viaje de 40 minutos. Estaba viendo cómo se paga los ferris ya antes del viaje y como no quería registrarme en internet los ferrypass, pagué todos los viajes con tarjeta en los ferris.

Lyngseidetistä eli Yykeänmuotkasta ajelimme vajaan 40 kilometriä Blåisvatnetin polun parkkipaikalle. Näin oli tehnyt "muutama" muukin ja aivan suuren parkkialueen perältä löytyi vielä lokonen meille. Täälläkin parkkeeraaminen oli maksullista ja hoitui EasyGo - sovelluksella. Blåisvatnet on nimensä mukaan huikean sininen jäätikköjärvi Lyngenin Alppien juurella. Päivä oli kuuma, ja olin jo ennalta suunnitellut, että Blåisvatnetin sijaan kävelisimme Aspevatnetille, joka on 4,2 kilometrin sijaan 1 km suuntaansa ja vie pienemmälle vuoristojärvelle, joka sekin oli kauniin sinisen kirkasvetinen. Vähän reippaan tunnin ulkoilu maksoi meille hieman yli 8 euroa parkkimaksua.

Desde Lyngseidet (Yykeänmuotka en finlandés) condujimos unos 40 kilómetros al aparcamiento del sendero de Blåisvatnet. Lo mismo había hecho "algunos" más pero en el fondo del aparcamiento enorme quedaba espacio para nosotros. Aquí también el parking era de pago y lo pagué con el app EasyGo. Como ya dice su nombre, Blåisvatnet es un lago glacial increiblemente azul al pie de los Alpes de Lyngen. Las temperaturas afirmaron mi plan de caminar a Aspevatnet en vez de Blåisvatnet y en vez de caminar 4,2 kms hicimos 1 km en cada dirección al otro lago más pequeño con también agua azul cristalina. Esta vuelta de una hora y pico nos costó 8 euros y pico de aparcamiento.

Palatessamme takaisin kohti Svensbytä, josta lähtisi seuraava lauttamme kohti Breidvikiä, huomasimme lauttarantaa lähestyessä, että jonon viimeiset autot olivat jo menossa kyytiin. Pikkaisen lisää painoa kaasupolkimelle ja ehdimme jonon jatkoksi. Lopulta meillä oli niin hyvä tuuri, että olimme viimeiset lauttaan päässeet, kun pari matkailuautoa jäi odottamaan seuraavaa. Tämä matka oli lyhyempi, noin 25 minuuttia. Jäljellä oli enää ajelu Tromsøn Lodge & Camping leirialueelle, jossa olimme seuraavan yön.

Estuvimos volviendo a Svensby para coger el ferry a Breidvik y al ver el puerto nos dimos cuenta que los últimos coches de la cola ya estaban entrando. Un poco más de peso al acelerador y llegamos al tiempo a la cola. Finalmente tuvimos tanta suerte que fuimos los últimos al entrar y un par de caravanas tuvieron que quedar a esperar el próximo ferry. Este tramo era más corto, unos 25 minutos. Sólo faltaba conducir a Tromsø Lodge & Camping donde pasamos la próxima noche.

Illemmalla kävimme katsomassa Jäämerenkatedraalia ja hakemassa läheisestä Sparista ruokaa. Tiesin entisen työkaverini olevan myös lomalla Tromsøssä, mutta enpä arvannut törmääväni häneen kauppareissulla! Siinä vaihdettiin kuulumiset ja pohdittiin kuinka maailma on pieni. Hänen lomansa Tromsøssä jatkui vielä reilun viikon, me jatkoimme taas matkaa seuraavana päivänä.

Por la tarde fuimos a ver la Catedral del Ártico y buscar comida de un Spar cercano. Sabía que una ex-compañera de trabajo también estaba de vacaciones en Tromsø pero ¡ni había pensado que nos vamos a encontrar en una vuelta al súper! Hablamos un rato y dijimos lo pequeño es el mundo. Ella seguía sus vacaciones en Tromsø una semana más mientras nosotros seguimos el camino el próximo día.

Kesäreissu osa I: Lapin kautta Norjaan - El viaje de verano parte I: Por Laponia a Noruega

Tämän vuoden kesäreissu suuntautui jälleen kerran kohti pohjoista. Edessä 10 päivää ja 2 maata ja toivottavasti monen monta huikeaa paikkaa. Ensimmäisen päivän maali oli Kempeleessä ja sinne kierreltiin Mikkeli - Kuopio - Iisalmi - Siikalatva - reittiä. Takaisin tullaan Jyväskylän kautta, ja siksi reitti vedettiin nyt vähän idempää. Lisäksi näin sain yhden uuden kunnan geokätkötilastoihini; Vieremän.

El viaje de verano de este año se dirigió una vez más al norte. Teníamos delante 10 días y dos países y esperamos que muchísimos sitios maravillosos. La meta del primer día estaba en Kempele y allí condujimos por la ruta Mikkeli - Kuopio - Iisalmi - Siikalatva. Porque vamos a volver por Jyväskylä la ruta de ida fue por este. Y así también tuve un municipio nuevo, Vieremä, en mis estadísticas de geocaching.

Juvan "pakollisen" pysähdyksen jälkeen ensimmäinen varsinainen stoppi tehtiin Varkaudessa. Olin bongannut kartalta Kämärinkosken ulkoilualueen, jonne lähdimme tutustumaan lähes 30 asteen helteessä. Onneksi reitti oli suurimmaksi osaksi puistomaista ja varjoakin löytyi. Paikka näytti olevan myös paikallisten suosiossa. 

Después de la parada "obligatoria" en Juva la primera pausa estaba en Varkaus. En el mapa había visto los rápidos de Kämärinkoski y fuimos a ver la zona en la temperatura de casi 30 graods. Por suerte la zona tenía muchos árboles y así había sombra. Parecía ser popular también entre los locales.

Kempeleeseen saavuimme alkuillasta ja majoituimme jo entuudestaan tutussa Forenomissa. Seuraavana päivänä matka jatkui Kemin ja Tornion kautta Tornionjokea myötäillen kohti pohjoista. Kukkolankoskella pysähdyttiin jaloittelemaan ja ostamaan poron kuivalihaa. Seuraavana vuorossa kahvipaussi ja maisemien ihailua Aavasaksanvaaralla.

Llegamos a Kempele por la tarde y nos alojamos en Forenom que ya conocemos de antes. El próximo día seguimos por Kemi y Tornio hacia el norte por las orillas del río Tornionjoki. Paramos en los rápidos de Kukkolankoski y compramos carne seco de reno. Luego ya era hora para pausa de café y paisajes en la cima de Aavasaksanvaara.

Toinen reissupäivä päättyi Leville, jossa majoituimme Niestapirtti-mökkiin. Mökki oli rauhallisella alueella ja siellä oli kaikki oleellinen ja koiratkin tervetulleita. Lämpötilat huiteli sellaisissa lukemissa, että katsoimme parhaaksi ulkoilutavaksi ja -paikaksi ajella autolla Levin huipulle maisemia katselemaan. Enpä ole siellä ennen ollutkaan kolmosella alkavissa lämpötiloissa.

El segundo día terminó en Levi donde nos quedamos en la cabaña Niestapirtti. Estaba en una zona tranquila y tenía todo lo esencial y también permiten mascotas. Por las altas temperaturas decidimos que la mejor forma de coger aire era conducir a la cima de Levi para ver paisajes. Nunca antes había estado allí en temperaturas empezando por el número tres.

Kolmantena päivänä oli aika suunnata kohti Norjaa. Muonion ja Hetan kautta ajelimme Kivilompoloon, jossa ylitimme rajan. Olin tutkinut tarkkaan netistä mitä koiralta edellytetään rajan ylitykseen ja Pancholla oli kaikki tarvittava, mutta silti mietin tullin luukulle astellessa, että mitä jos koira ei saakaan lupaa ylittää rajaa...? No saihan se ja tullimiehen reaktiosta päätellen en tiedä oliko pysähdys edes tarpeellinen.

El tercer día nos dirigimos hacia Noruega. Por Muonio y Hetta condujimos a Kivilompolo para cruzar la frontera. Había chequeado de antemano todos los requisitos para perros para viajar a Noruega y Pancho tenía todo lo necesario pero aún así al caminar a la ventanilla de la aduana pensaba ¿qué hacemos si el perro no puedo cruzar...? Pues claro que pudo y visto la reacción del oficial de aduanas no sé si siquiera era necesario la parada.

Matka kulki Kautokeinon kautta kohti Altaa ja juuri ennen Altaan saapumista ajeltiin huikean kanjonin pohjaa. Kolmas yöpaikka oli Alta River Camping, joka on suomalaisomisteinen leirialue. Tiiviillä alueella oli matkailuautoja ja -vaunuja, telttoja sekä mökkimajoitusta. Nimensä mukaan Altan joki kulki alueen vierestä. Illalla teimme lenkin Altan keskustaan, jossa kävelimme hiukan ja ostimme ruoat illaksi. Täällä tuli käytettyä ensimmäisen kerran tällä reissulla EasyGo-parkkisovellusta pysäköinnin maksamiseen. Norjassa on paljon maksullisia pysäköintialueita, tästä lisää vielä tulevissa teksteissä.

Condujimos por Kautokeino hacia Alta y justo antes de llegar a Alta la carretera recorría por el fondo de un cañon increible. La tercera noche pasamos en Alta River Camping que tiene propietarios finlndeses y según su nombre está situado a la orilla del río Alta. En una zona pequeña había autocaravanas, tiendas y cabañas. Por la noche hicimos una vuelta al centro de Alta donde caminamos un poco y compramos comida para la noche. Aquí utilicé primera vez en este viaje la aplicación EasyGo para aparcar. En Noruega hay muchos aparcamientos de pago y contaré más sobre el tema en los próximos textos.