Kairessuo ja Mieliäissuo - Los pantanos de Kairessuo y Mieliäissuo

Loma on kohta ohi ja tietysti sitä vietettiin myös luonnon helmassa. Pitkään oli ollut suunnitteilla taas kummitätiystävällinen lenkki ja nyt se toteutui. Orimattilassa on kahden suon alueelle tehty luontopolku, joka on pituudeltaan noin 3 kilometriä. Maasto on tasaista ja lenkille osuu vain pari loivaa nousua ja laskua. Suoalueilla kosteimmat kohdat kuljetaan pitkospuita. Siis kohti Kairessuo-Mieliäissuon polkua!

Las vacaciones casi ya están terminando y por supuesto pasamos tiempo en plena naturaleza. Llevaba tiempo planeando otra caminata para ir con mi madrina y ahora la hicimos. En Orimattila hay un sendero natural en la zona de dos pantanos de unos 3 kilómetros. El terreno es llano y el sendero sólo tiene un par de subidas y bajadas suaves. Las partes más húmedas de los pantanos tienen camino de madera. ¡Así que hacia el sendero de Kairessuo-Mieliäissuo!

Olemme käyneet täällä aiemminkin, mutta viime kerran jälkeen olin kuullut tänne rakennetun uuden tulipaikan ja se on suurinpiirtein lenkin puolivälissä, soiden välisellä harjanteella. Laavun yhteydessä on myös kuivakäymälä. Kuljettuamme Kairessuon ohi pysähdyimmekin tähän makkaranpaistoon ja pääsimmekin valmiille tulille. Tulipaikalle on myös sorastettu leveämpi reitti, jonne pääsee toiselta parkkipaikalta. Tämä parkki on tosin melko huonosti opastettu, ellei sitä itse osaa kartalta katsoa.

Ya habíamos estado aquí antes pero yo me enteré que después de la última vez se había construido un nuevo asadero que está aproximadamente a mitad del sendero en la cresta entre los pantanos. También hay un baño seco junto al asadero. Después de pasar el pantano de Kairessuo paramos aquí a asar salchichas y al llegar ya estaba la hoguera encendida. También hay un sendero de arena más ancha hasta el lugar al que se puede llegar desde el otro aparcamiento. Sin embargo este aparcamiento está bastante mal señalizado a menos que sepas buscarlo en un mapa.

Paussin jälkeen matka suuntasi kohti Mieliäissuota, jonka reunalla on lintutorni, josta aukeaa näkymä yli suon. Alkoi paluumatka takaisin pitkin Kairessuon toista laitaa, kunnes ympyrälenkki sulkeutuu ja palataan vielä alkumatkasta kuljettua polkua parkkipaikalle. Sää oli sopiva retkeilyyn ja kummitätikin tykkäsi sopivan helposta lenkistä.

Después de la pausa seguimos el camino hacia el pantano de Mieliäissuo en cuyo borde hay una torre de observación de aves con vistas al pantano. Empezamos la vuelta por el otro lado del pantano Kairessuo hasta que se cerró el circulo y regresamos al aparcamiento por el sendero que caminamos al principio. El tiempo era bueno para el senderismo y a la madrina le gustó esta ruta fácil.

Lapakiston järvireitti - La ruta de lagos en Lapakisto

Syksyiset "eräperjantait" äidin kanssa jatkuivat vielä syyskuun viimeisenä perjantaina. Tällä kertaa jäätiin lähemmäs ja kohteeksi valikoitui Lapakiston luonnonsuojelualue Lahdessa. Reittimme kulki  Mustavuorenpolkua Kalliojärven laavulle. Sieltä rantapolkua Ahvenlammille, jonka rantaa seuraillen Pitkäjärvelle, josta taas kallion laella kulkevaa polkua takaisin Lapakisto-järven ohi parkkipaikalle. 

Los viernes de excursiones con mi madre continuaron el último viernes de septiembre. Esta vez nos quedamos más cerca y elegimos de destino la reserva natural de Lapakisto en Lahti. Nuestra ruta recorría por el sendero de Mustavuori hasta el asadero del lago Kalliojärvi. Desde allí por el sendero a la orilla del lago hasta el charco Ahvenlammi, siguiendo su orilla hasta el lago Pitkäjärvi, desde donde tomamos el sendero encima del roque, pasando al lado del lago Lapakisto hasta el aparcamiento.

Mustavuorelle kavuttuamme alkoi metsästä kuulua omistuista "kiljuntaa", josta ei ensin ottanut selvää, mitä se oli, mutta sen lähestyessä valkeni, että se oli ajokoira. Pian koira putkahtikin polulle ja jatkoi matkaansa. Laskimme yksi yhteen ja pian kuuluikin laukaus metsästä. Siinä vaiheessa kiitin onneani, että olin laittanut punaisen ulkoilutakin tälle retkelle. Vielä muutama laukaus kuului, kunnes ne loittonivat reitistämme.

Al subir a Mustavuori oímos un ruido raro del bosque. Al principio no supimos qué era, pero más se acercaba, nos dimos cuenta de que era un perro de caza. Pronto el perro apareció en el sendero y continuó su camino. Entendimos qué significa y pronto se oyó un disparo desde el bosque. En ese momento, agradecí a la suerte haberme puesto una chaqueta roja para esta excursión. Se oyeron algunos disparos más hasta que se alejaron de nuestra ruta.

Kalliojärven laavulla pidimme ensimmäisen evästauon. Siellä oli myös kolme naista, joiden kanssa jutustelimme hetken, ennen kuin he jatkoivat matkaa. Me jatkoimme rantapolkua eteenpäin. Emme olleet aiemmin kävelleet tätä pätkää, vaan aina aiemmin olemme kävelleet Kalliojärveltä Sammalistolle. Nyt polku vei meidät Ahvenlammin rantaan. Polku seuraili rantaa lammen pohjukkaan ja alkoi nousta kallion laelle. Pian oltiinkin tulipaikalla, josta on näkymät Pitkäjärvelle. Tässä istahdimme vielä syömään suklaapatukat ja munkit. 

Hicimos nuestra primera parada en el asadero de Kalliojärvi. Había tres mujeres allí con quienes charlamos un rato antes de que continuaron su camino. Nosotros seguimos por el sendero de la orilla. No habíamos recorrido este tramo antes sino siempre habíamos caminado de Kalliojärvi a Sammalisto. El sendero nos llevó a la orilla del charco Ahvenlammi. El sendero seguía la orilla hasta el fondo del charco y comenzó a subir hasta la cima del acantilado. Pronto llegamos al asadero que tiene vistas al lago Pitkäjärvi. Allí nos sentamos a comer chocolatinas y dulces.

Kalliojärvi

Ahvenlammi

Ahvenlammi

Paluumatkalle oli valittavana järvenrantapolku, jossa ohitetaan valtavat kalliosta irronneet lohkareet tai kallion laella kulkeva polku. Valitsimme taas harvemmin kävelemämme, jälkimmäisen reitin. Matkalla ihmettelimme puussa ollutta puista häkkyrää, jota äiti tutki lähemminkin, mutta saimme vasta kotona parviälyn avulla selville sen käyttötarkoituksen. Keksitkö tai tiedätkö sinä, mikä se on?

Para la vuelta podíamos elegir entre un sendero junto al lago donde el sendero pasa junto a enormes rocas desprendidas del acantilado o un sendero a lo largo de la cima. Elegimos esta última ruta que hemos hecho menos veces. En el camino vimos alguna cosa de madera en un árbol que mi madre fue a ver más cerca pero no sabíamos qué era. Sólo después de preguntar de amigos en la media social nos enteramos de que era. ¿Tú adivinas o sabes qué es?

Jäljellä oli enää pätkä hiekkatietä parkkipaikalle ohi suon ja Lapakisto-järven. Autoja oli tullut muutama lisää parkkiin, mutta varsin rauhallista oli puolipilvisenä perjantain alkuiltana. Lapakisto on suosittu paikka, mutta suurin osa etenkin lapsiperheistä jää Lapakiston ja Sammaliston poluille. Lapakiston polkuja voi myös yhdistää halutessaan Pajulahden retkeilyreitteihin.

Solo quedaba un corto tramo de camino de tierra hasta el aparcamiento, pasando un pantano y el lago Lapakisto. Algunos coches más habían llegado al aparcamiento pero estaba bastante tranquilo en una tarde de viernes parcialmente nublada. Lapakisto es un lugar popular pero la mayoría de gente especialmente las familias con niños se quedan en los senderos de Lapakisto y Sammalisto. Los senderos de Lapakisto también se pueden combinar facilmente con las rutas de senderismo de Pajulahti.

Kalmusaari, Iitti

Kesäloma kun alkoi, niin kesäretket starttasi saman tien. Retkiheppu Pancho oli valmis pakkaamaan taas retkirepun ja suuntaamaan uusiin seikkailuihin. Mukaan ekalle kesäretkelle napattiin kummitäti ja äiti ja huristeltiin Iittiin. Päivän kohteena Kalmusaari, jossa on viimeksi käyty vuonna 2018.

Cuando empezaron las vacaciones de verano, al mismo empezaron las excursiones de verano. Pancho el excursionista había preparado su mochila para nuevas aventuras. De compañia en la primera excursión de verano tuvimos mi madrina y mi madre. Fuimos a la isla de Kalmusaari en Iitti que habíamos visitado última vez en el 2018. 

Iitissä voit kulkea Radansuun luontopolun, jonka varrelle myös Kalmusaari osuu. Luontopolulla on mittaa 8 kilometriä. Me ajoimme auton Pohjanmäen venerannan parkkiin ja tallasimme vain vajaan kahden kilometrin lenkin näin kauden alkajaisiksi. Lenkkimme kulki Kalmusaareen kiertäen sen vastapäivään; asiaankuuluvalla makkaratauolla höystettynä.

En Iitti puedes recorrer el sendero de Radansuu que te lleva también a Kalmusaari. El sendero es de 8 kilómetros. Nosotros dejamos el coche en el parking de la rampa de barcas de Pohjanmäki e inauguramos la temporada con una vuelta de menos de dos kilómetros. Caminamos a Kalmusaari y dimos la vuelta de la isla a contrareloj; y por supuesto con una pausa en el asadero.

Saareen kuljetaan siltaa pitkin ja sitten viime käyntimme oli sillan paikka heinittynyt melkoisesti. Polku venerannasta saareen ja saaren ympäri on melko helppokulkuista ja pian olimmekin laavulla virittelemässä makkaratulia. Kesän eka retki oli oikein onnistunut!

Un puente te lleva a la isla y había bastante menos agua a la vista que la última vez que vinimos. El sendero desde el parking hasta la isla y en la vuelta de la isla es bastante fácil de caminar y pronto estuvimos en el asadero preparando la hoguera para salchichas. ¡Salió bien la primera excursión de verano!

Kalmusaaren silta 2018 - El puente a la isla en 2018

Kalmusaaren silta 2025 - El puente a la isla en 2025

Lapakistoa Villähteeltä - A Lapakisto desde Villähde

Syyslomalla teimme myös lähiretkiä ja yksi niistä oli Lapakistoon. Olemme siellä kierrelleet käytännössä kaikki reitit, mitä Hiekkanummen puolelta lähtee; Mustavuori, Sammalisto, Kalliojärvi, Pitkäjärvi, Ahvenlammi... Joitakin jopa useampaan otteeseen. Lapakiston alueelle pääsee myös Pajulahden urheiluopiston kautta, koska reitit yhtyvät Lapakiston verkoston kanssa. Lisäksi Lapakiston aluetta ja retkeilyreittejä suunnitellaan laajennettavan lähivuosina 200 hehtaarilla.

Durante las vacaciones de otoño también hicimos excursiones a destinos cercanos y una fue a Lapakisto. Hemos hecho prácticamente todas las rutas que salen del lado de Hiekkanummi; Mustavuori, Sammalisto, Kalliojärvi, Pitkäjärvi, Ahvenlammi... algunos incluso varias veces. También se puede llegar a la zona de Lapakisto a través del centro deportivo de Pajulahti porque las rutas conectan con la red de Lapakisto. Además, en los próximos años está previsto ampliar la zona de Lapakisto y las rutas de senderismo en 200 hectáreas.

Reiteille pääsee myös Villähteen puolelta. Olin bongannut geokätkökartalta tulipaikan Alvojärven rannalla, jonne pääsisi polkua Kukkasjoen rantaa pitkin. Sieltä puolestaan pääsisi jatkamaan polkuja Kinnankoskelle ja sieltä edelleen Seelammin laavulle. Tämän reitin lähdimme kävelemään tarkoituksena keräillä matkalta geokätköjä ja pitää makkaran mittainen tauko Seelammilla.

También se puede acceder a los senderos desde Villähde. En el mapa de geocaching había visto un asadero en la orilla del lago Alvojärvi a la que se podía llegar por un sendero a lo largo de la orilla del río Kukkasjoki. Desde allí se puede continuar por los senderos hasta Kinnankoski y de allí hasta el asadero de Seelammi. Fuimos a caminar esta ruta con la intención de buscar geocachés en el camino y asar salchichas en Seelammi.

Autolle on hyvin parkkitilaa Kukkasjärventien päässä ja meidän lisäksemme aamupäivästä paikalla oli vain yksi auto. Lähdimme seurailemaan polkua Kukkasjoen varrella. Pian saavuimmekin Alvojärven rantaan, jossa hieman korkeammalla kalliolla oli tulipaikka. Tästä jatkoimme matkaa kohti Kalliojärventietä, jota käveltiin hetken matkaa, kunnes tie vaihtui poluksi ja johdatti meidät Kinnankoskelle.

Al final de Kukkasjärventie hay bien de espacio para aparcar el coche y además de nosotras, por la mañana sólo había un coche allí. Cogimos el sendero por la orilla del río Kukkasjoki. Pronto llegamos a la orilla de Alvojärvi donde había un asadero no cubierto en una roca con vistas al lago. Desde aquí continuamos hacia Kalliojärventie que caminamos un rato hasta que la carretera se convirtió en sendero y nos llevó a Kinnankoski.

Kinnankoskelta teimme pienen koukkauksen Seelammille. Pääsimmekin valmiille tulille, kun kaksi nuorta poikaa oli pakkailemassa kamppeitaan laavulla vietetyn yön jälkeen. Ihanaa huomata, että on nuoria, jotka retkeilevät ja nauttivat luonnosta. Makkaratauon jälkeen lähdimme taivaltamaan takaisin kohti parkkipaikkaa. 

Desde Kinnankoski hicimos un pequeño desvío hacia Seelammi. Al llegar ya había fuego ya que dos jóvenes estaban a punto de salir después de pasar la noche en el asadero. Es maravilloso ver que hay jóvenes que hacen senderismo y disfrutan de la naturaleza. Después de la pausa y las salchichas salimos de vuelta hacia el aparcamiento.

Reitti oli ihan mukava, alkumatkasta Seelammille asti maasto oli kivan vaihtelevaa ja maisematkin kauniita. Oma lukunsa on keskellä metsää kulkijan yllättävä pieni Kinnankoski. Loppumatka oli lähinnä metsäteitä sekä hakkuaukean ohi kulkevaa polkua, missä ei ollut mitään ihmeellisempää nähtävää. Lenkkimme oli noin 7 kilometriä ja makkarataukoineen siihen meni kolmisen tuntia.

La ruta estuvo bien y el principio hasta Seelammi el terreno era bonito y variado y el paisaje precioso. Kinnankoski que sorprende al caminante en medio del bosque tiene su encanto. El resto del viaje recorría principalmente por carreteras de tierra y un sendero que pasaba por una zona de tala donde no había mucho que ver. Nuestra vuelta fue de unos 7 kilómetros y con el descanso en el asadero tardamos unas tres horas.

Luhdanjoen lintutorni ja Hollolan kukkapelto

Äitini oli nähnyt uutisissa juttua Haltialan kukkapellosta, josta kuka tahansa sai käydä keräämässä kukkakimpun. Ihan Haltialaan asti ei viitsitty lähteä, mutta bongasin lähempää - Hollolan kirkonkylän liepeiltä vastaavanlaisen kukkapellon, jonka Enjoy Nature B&B on istuttanut.  

Mi madre había visto en las noticias que en Haltiala hay un campo de flores donde cualquiera puede ir a recoger flores. No teníamos ganas ir hasta Haltiala pero me enteré que más cerca - a las afueras del centro de pueblo de Hollola hay un campo similar plantado por Enjoy Nature B&B.

Ennen Hollolaa kävimme Luhdanjoen lintutornilla, jossa olin halunnut käydä jo pitkään. Näkymät oli hienot 23 metrin korkeudesta, tosin lintujen sijaan bongasimme naapuripellon lampaita. Lisäksi olin jotenkin kuvitellut Luhdanjoen isoksikin virraksi, mutta se olikin pieni puropahanen peltojen keskellä. Siis erilainen kuin kuvitelmissa, mutta silti hieno käyntikohde.

Antes de llegar a Hollola pasamos por el torre ornitológico de Luhdanjoki que había querido visitar desde hace mucho. Las vistas desde la altura de 23 metros eran maravillosos pero en vez de pájaros vimos las ovejas del campo al lado. También había imaginado el río Luhdanjoki más grande de lo que era en realidad. O sea, no lo que había imaginado pero valió la visita.

Kesäinen Huovilan puisto - El parque de Huovila en verano

Kävimme jo pääsiäisenä kurkkaamassa mikä on Huovilan puisto Kärkölässä. Lunta oli vielä maassa ja kaikkialle ei vielä polkuja pitkin päässyt kulkemaan. Pohdittiin, että tänne pitää tulla kesällä uudelleen.

Ya en Semana Santa fuimos a ver qué es el Parque de Huovila en Kärkölä. Entonces todavía había nieve y no se podía ir por todos los senderos. Pensamos que hay que volver en verano.

Kesäkuun puolivälissä ajelimme uudelleen Kärkölään ja pääsimme tällä kertaa lähestyvästä juhannuksesta huolimatta tutustumaan lumettomaan Huovilaan. Huovilan puistossa on myös kotiseutumuseo ja kahvila, jotka ovat auki keskiviikosta sunnuntaihin ja tuolloin puistoon on 7 euron pääsymaksu. Tarkoituksella menimme kuitenkin tiistaina, koska meille riittää museorakennusten katselu ulkoapäin ja kahvilla kävimme puistokierroksen jälkeen Kärkölän kirkolla Kahvila Tähkässä.

A mediados de junio condujimos de nuevo a Kärkölä y esta vez conocimos el Huovila sin nieve. En el Parque de Huovila también hay museo al aire libre y cafetería, abiertos de miércoles a domingo y aquellos días la entrada cuesta 7 euros. Por eso fuimos un martes porque nos basta ver los edificios del museo por fuera y después de la vuelta en el parque fuimos a tomar café en Cafetería Tähkä en Kärkölä.

Museon pihapiiristä lähdimme tallaamaan kohti Alalampea. Lammella jäimme ihmettelemään lammesta kuuluvaa outoa ääntä, joka oli kuin sateenropinaa tai jääriitteen liikettä keväällä veden pinnalla. Sadetta ei kuitenkaan ollut ilmassa ja lammen pinnallakin vain siitepölyä, joten jäimme siihen lopputulemaan, että lammessa on Loch Alalammen hirviö.

Del museo empezamos nuestra vuelta hacia el charco Alalampi. Allí nos sorprendió el ruido raro que salió del charco que parecía las gotas de lluvia o hielo fino moviendo encima del agua en primavera. Eso sí, no llovió y lo único encima del agua del charco era polen. Así nuestro resultado final era que en el charco vive el monstruo de Loch Alalampi.

Alalammelta lähdimme kipuamaan ylös Hiidenmäen harjulle ja pian olimmekin huvimajalla. Täällä emme keväällä käyneetkään. Puusto hieman peitti näkymää, mutta niiden latvojen välistä pilkotteli kirkon torni ja peltomaisemaa. Pienen evästauon jälkeen lähdimme laskeutumaan alas ja kohti Ylälampea.

Desde Alalampi subimos hacia el esker de Hiidenmäki y pronto llegamos al gazebo. Aquí no vinimos en primavera. Los árboles cubrían parcialmente las vistas pero entre ellos asomaban el torre de la iglesia y los campos. Almorzamos algo en el gazebo y bajamos hacia el charco Ylälampi.

Ylälammelta nousimme linnan kivijalalle. Tähän piti nousta uljas kivilinna Huovilan uudeksi päärakennukseksi 1900-luvun alussa, mutta kolmen vuoden jälkeen rakennustyöt keskeytettiin ja jäljelle jäi vain kivijalka. Täällä etsiskelin geokätköä ja äitini oli sillä aikaa jäänyt juttusille erään naisen kanssa. Olin jo luovuttanut kätkön suhteen, kun yllättäen nainen neuvoikin minulle, missä kätkö oli. Mistä nainen sen tiesi jäi hieman arvoitukseksi. Kätköilijä hän ei sanojensa mukaan ollut. Hän myös paljasti Loch Alalammen hirviön arvoituksen; lammessa olevat ruutanat nousevat pinnan lähelle syömään ja pitävät ropisevaa ääntä. 

Desde Ylälampi subimos al zócalo del castillo. Iban a construir un castillo majestuoso a principios del siglo XX para ser el nuevo edificio principal de Huovila pero después de tres años pararon la construcción y todo lo que quedó fue el zócalo. Aquí estaba buscando un geocache y mientras tanto mi madre se puso a hablar con una mujer. Yo ya me había rendido con el cache cuando por sorpresa la mujer me ayudó a encontrarlo. Cómo lo sabía quedó misterio. Dijo que no era geocachista. También reveló el misterio del monstruo de Loch Alalampi; son los carpines que suben cerca del superficie a comer y hacen ese ruido.

Puisto ansaitsi ehdottomasti kesäisen kierroksen, 7 euron arvoiseksi en ehkä sitä näe, vaikka ymmärränkin puiston ylläpidonkin vaativan rahaa. Toki pääsymaksulla pääsee myös tutkimaan tarkemmin museoalueen rakennuksia. Esimerkiksi kasvilajeista kertovia tauluja oli melko vähän ja niissäkin tieto qr-koodien takana. Puiston nettisivujen mukaan siellä on lukuisia harvinaisia kasveja ja olisi ollut kiva, jos ne olisivat olleet paremmin esillä. Saattahan toki olla, että pääsymaksua vastaan olisi saanut tarkemman alueen ja kasvien kartan, en tiedä.

El Parque mereció definitivamente la visita en verano aunque no veo que valga 7 euros. Sí, entiendo que también hace falta dinero para el mantenimiento del parque y con la entrada también ves los edificios del museo por dentro. Pero por ejemplo no ví tantos carteles sobre las plantas y en los que ví la información era detrás de un código qr. Según la página internet en el parque hay varias plantas raras y me habría gustado que las hayan marcado mejor. Eso sí, no sé si pagando la entrada te dan un mapa donde ves mejor la zona y las plantas.

Tapaamamme naisen mukaan linnan kivijalassa oli 30 eri ruusulajiketta ja mieleeni tulikin, että oliko se siis sittenkin Ruususen linna...? 

Según la mujer que vimos en el zócalo del castillo hay 30 variedades de rosas y me hizo pensar ¿si fue el Castillo de La Bella Durmiente...?