Näytetään tekstit, joissa on tunniste Päijät-Häme. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Päijät-Häme. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. marraskuuta 2024

Lapakistoa Villähteeltä - A Lapakisto desde Villähde

Syyslomalla teimme myös lähiretkiä ja yksi niistä oli Lapakistoon. Olemme siellä kierrelleet käytännössä kaikki reitit, mitä Hiekkanummen puolelta lähtee; Mustavuori, Sammalisto, Kalliojärvi, Pitkäjärvi, Ahvenlammi... Joitakin jopa useampaan otteeseen. Lapakiston alueelle pääsee myös Pajulahden urheiluopiston kautta, koska reitit yhtyvät Lapakiston verkoston kanssa. Lisäksi Lapakiston aluetta ja retkeilyreittejä suunnitellaan laajennettavan lähivuosina 200 hehtaarilla.

Durante las vacaciones de otoño también hicimos excursiones a destinos cercanos y una fue a Lapakisto. Hemos hecho prácticamente todas las rutas que salen del lado de Hiekkanummi; Mustavuori, Sammalisto, Kalliojärvi, Pitkäjärvi, Ahvenlammi... algunos incluso varias veces. También se puede llegar a la zona de Lapakisto a través del centro deportivo de Pajulahti porque las rutas conectan con la red de Lapakisto. Además, en los próximos años está previsto ampliar la zona de Lapakisto y las rutas de senderismo en 200 hectáreas.


Reiteille pääsee myös Villähteen puolelta. Olin bongannut geokätkökartalta tulipaikan Alvojärven rannalla, jonne pääsisi polkua Kukkasjoen rantaa pitkin. Sieltä puolestaan pääsisi jatkamaan polkuja Kinnankoskelle ja sieltä edelleen Seelammin laavulle. Tämän reitin lähdimme kävelemään tarkoituksena keräillä matkalta geokätköjä ja pitää makkaran mittainen tauko Seelammilla.

También se puede acceder a los senderos desde Villähde. En el mapa de geocaching había visto un asadero en la orilla del lago Alvojärvi a la que se podía llegar por un sendero a lo largo de la orilla del río Kukkasjoki. Desde allí se puede continuar por los senderos hasta Kinnankoski y de allí hasta el asadero de Seelammi. Fuimos a caminar esta ruta con la intención de buscar geocachés en el camino y asar salchichas en Seelammi.

Autolle on hyvin parkkitilaa Kukkasjärventien päässä ja meidän lisäksemme aamupäivästä paikalla oli vain yksi auto. Lähdimme seurailemaan polkua Kukkasjoen varrella. Pian saavuimmekin Alvojärven rantaan, jossa hieman korkeammalla kalliolla oli tulipaikka. Tästä jatkoimme matkaa kohti Kalliojärventietä, jota käveltiin hetken matkaa, kunnes tie vaihtui poluksi ja johdatti meidät Kinnankoskelle.

Al final de Kukkasjärventie hay bien de espacio para aparcar el coche y además de nosotras, por la mañana sólo había un coche allí. Cogimos el sendero por la orilla del río Kukkasjoki. Pronto llegamos a la orilla de Alvojärvi donde había un asadero no cubierto en una roca con vistas al lago. Desde aquí continuamos hacia Kalliojärventie que caminamos un rato hasta que la carretera se convirtió en sendero y nos llevó a Kinnankoski.








Kinnankoskelta teimme pienen koukkauksen Seelammille. Pääsimmekin valmiille tulille, kun kaksi nuorta poikaa oli pakkailemassa kamppeitaan laavulla vietetyn yön jälkeen. Ihanaa huomata, että on nuoria, jotka retkeilevät ja nauttivat luonnosta. Makkaratauon jälkeen lähdimme taivaltamaan takaisin kohti parkkipaikkaa. 

Desde Kinnankoski hicimos un pequeño desvío hacia Seelammi. Al llegar ya había fuego ya que dos jóvenes estaban a punto de salir después de pasar la noche en el asadero. Es maravilloso ver que hay jóvenes que hacen senderismo y disfrutan de la naturaleza. Después de la pausa y las salchichas salimos de vuelta hacia el aparcamiento.





Reitti oli ihan mukava, alkumatkasta Seelammille asti maasto oli kivan vaihtelevaa ja maisematkin kauniita. Oma lukunsa on keskellä metsää kulkijan yllättävä pieni Kinnankoski. Loppumatka oli lähinnä metsäteitä sekä hakkuaukean ohi kulkevaa polkua, missä ei ollut mitään ihmeellisempää nähtävää. Lenkkimme oli noin 7 kilometriä ja makkarataukoineen siihen meni kolmisen tuntia.

La ruta estuvo bien y el principio hasta Seelammi el terreno era bonito y variado y el paisaje precioso. Kinnankoski que sorprende al caminante en medio del bosque tiene su encanto. El resto del viaje recorría principalmente por carreteras de tierra y un sendero que pasaba por una zona de tala donde no había mucho que ver. Nuestra vuelta fue de unos 7 kilómetros y con el descanso en el asadero tardamos unas tres horas.



maanantai 26. elokuuta 2024

Luhdanjoen lintutorni ja Hollolan kukkapelto

Äitini oli nähnyt uutisissa juttua Haltialan kukkapellosta, josta kuka tahansa sai käydä keräämässä kukkakimpun. Ihan Haltialaan asti ei viitsitty lähteä, mutta bongasin lähempää - Hollolan kirkonkylän liepeiltä vastaavanlaisen kukkapellon, jonka Enjoy Nature B&B on istuttanut.  

Mi madre había visto en las noticias que en Haltiala hay un campo de flores donde cualquiera puede ir a recoger flores. No teníamos ganas ir hasta Haltiala pero me enteré que más cerca - a las afueras del centro de pueblo de Hollola hay un campo similar plantado por Enjoy Nature B&B.




Ennen Hollolaa kävimme Luhdanjoen lintutornilla, jossa olin halunnut käydä jo pitkään. Näkymät oli hienot 23 metrin korkeudesta, tosin lintujen sijaan bongasimme naapuripellon lampaita. Lisäksi olin jotenkin kuvitellut Luhdanjoen isoksikin virraksi, mutta se olikin pieni puropahanen peltojen keskellä. Siis erilainen kuin kuvitelmissa, mutta silti hieno käyntikohde.

Antes de llegar a Hollola pasamos por el torre ornitológico de Luhdanjoki que había querido visitar desde hace mucho. Las vistas desde la altura de 23 metros eran maravillosos pero en vez de pájaros vimos las ovejas del campo al lado. También había imaginado el río Luhdanjoki más grande de lo que era en realidad. O sea, no lo que había imaginado pero valió la visita.




torstai 20. kesäkuuta 2024

Kesäinen Huovilan puisto - El parque de Huovila en verano

Kävimme jo pääsiäisenä kurkkaamassa mikä on Huovilan puisto Kärkölässä. Lunta oli vielä maassa ja kaikkialle ei vielä polkuja pitkin päässyt kulkemaan. Pohdittiin, että tänne pitää tulla kesällä uudelleen.

Ya en Semana Santa fuimos a ver qué es el Parque de Huovila en Kärkölä. Entonces todavía había nieve y no se podía ir por todos los senderos. Pensamos que hay que volver en verano.


Kesäkuun puolivälissä ajelimme uudelleen Kärkölään ja pääsimme tällä kertaa lähestyvästä juhannuksesta huolimatta tutustumaan lumettomaan Huovilaan. Huovilan puistossa on myös kotiseutumuseo ja kahvila, jotka ovat auki keskiviikosta sunnuntaihin ja tuolloin puistoon on 7 euron pääsymaksu. Tarkoituksella menimme kuitenkin tiistaina, koska meille riittää museorakennusten katselu ulkoapäin ja kahvilla kävimme puistokierroksen jälkeen Kärkölän kirkolla Kahvila Tähkässä.

A mediados de junio condujimos de nuevo a Kärkölä y esta vez conocimos el Huovila sin nieve. En el Parque de Huovila también hay museo al aire libre y cafetería, abiertos de miércoles a domingo y aquellos días la entrada cuesta 7 euros. Por eso fuimos un martes porque nos basta ver los edificios del museo por fuera y después de la vuelta en el parque fuimos a tomar café en Cafetería Tähkä en Kärkölä.



Museon pihapiiristä lähdimme tallaamaan kohti Alalampea. Lammella jäimme ihmettelemään lammesta kuuluvaa outoa ääntä, joka oli kuin sateenropinaa tai jääriitteen liikettä keväällä veden pinnalla. Sadetta ei kuitenkaan ollut ilmassa ja lammen pinnallakin vain siitepölyä, joten jäimme siihen lopputulemaan, että lammessa on Loch Alalammen hirviö.

Del museo empezamos nuestra vuelta hacia el charco Alalampi. Allí nos sorprendió el ruido raro que salió del charco que parecía las gotas de lluvia o hielo fino moviendo encima del agua en primavera. Eso sí, no llovió y lo único encima del agua del charco era polen. Así nuestro resultado final era que en el charco vive el monstruo de Loch Alalampi.



Alalammelta lähdimme kipuamaan ylös Hiidenmäen harjulle ja pian olimmekin huvimajalla. Täällä emme keväällä käyneetkään. Puusto hieman peitti näkymää, mutta niiden latvojen välistä pilkotteli kirkon torni ja peltomaisemaa. Pienen evästauon jälkeen lähdimme laskeutumaan alas ja kohti Ylälampea.

Desde Alalampi subimos hacia el esker de Hiidenmäki y pronto llegamos al gazebo. Aquí no vinimos en primavera. Los árboles cubrían parcialmente las vistas pero entre ellos asomaban el torre de la iglesia y los campos. Almorzamos algo en el gazebo y bajamos hacia el charco Ylälampi.




Ylälammelta nousimme linnan kivijalalle. Tähän piti nousta uljas kivilinna Huovilan uudeksi päärakennukseksi 1900-luvun alussa, mutta kolmen vuoden jälkeen rakennustyöt keskeytettiin ja jäljelle jäi vain kivijalka. Täällä etsiskelin geokätköä ja äitini oli sillä aikaa jäänyt juttusille erään naisen kanssa. Olin jo luovuttanut kätkön suhteen, kun yllättäen nainen neuvoikin minulle, missä kätkö oli. Mistä nainen sen tiesi jäi hieman arvoitukseksi. Kätköilijä hän ei sanojensa mukaan ollut. Hän myös paljasti Loch Alalammen hirviön arvoituksen; lammessa olevat ruutanat nousevat pinnan lähelle syömään ja pitävät ropisevaa ääntä. 

Desde Ylälampi subimos al zócalo del castillo. Iban a construir un castillo majestuoso a principios del siglo XX para ser el nuevo edificio principal de Huovila pero después de tres años pararon la construcción y todo lo que quedó fue el zócalo. Aquí estaba buscando un geocache y mientras tanto mi madre se puso a hablar con una mujer. Yo ya me había rendido con el cache cuando por sorpresa la mujer me ayudó a encontrarlo. Cómo lo sabía quedó misterio. Dijo que no era geocachista. También reveló el misterio del monstruo de Loch Alalampi; son los carpines que suben cerca del superficie a comer y hacen ese ruido.





Puisto ansaitsi ehdottomasti kesäisen kierroksen, 7 euron arvoiseksi en ehkä sitä näe, vaikka ymmärränkin puiston ylläpidonkin vaativan rahaa. Toki pääsymaksulla pääsee myös tutkimaan tarkemmin museoalueen rakennuksia. Esimerkiksi kasvilajeista kertovia tauluja oli melko vähän ja niissäkin tieto qr-koodien takana. Puiston nettisivujen mukaan siellä on lukuisia harvinaisia kasveja ja olisi ollut kiva, jos ne olisivat olleet paremmin esillä. Saattahan toki olla, että pääsymaksua vastaan olisi saanut tarkemman alueen ja kasvien kartan, en tiedä.

El Parque mereció definitivamente la visita en verano aunque no veo que valga 7 euros. Sí, entiendo que también hace falta dinero para el mantenimiento del parque y con la entrada también ves los edificios del museo por dentro. Pero por ejemplo no ví tantos carteles sobre las plantas y en los que ví la información era detrás de un código qr. Según la página internet en el parque hay varias plantas raras y me habría gustado que las hayan marcado mejor. Eso sí, no sé si pagando la entrada te dan un mapa donde ves mejor la zona y las plantas.


Tapaamamme naisen mukaan linnan kivijalassa oli 30 eri ruusulajiketta ja mieleeni tulikin, että oliko se siis sittenkin Ruususen linna...? 

Según la mujer que vimos en el zócalo del castillo hay 30 variedades de rosas y me hizo pensar ¿si fue el Castillo de La Bella Durmiente...?

perjantai 24. toukokuuta 2024

Tornimäen polku - El sendero del lomo Tornimäki

Äitienpäivän aattona lähdin äidin ja Panchon kanssa hetken mielijohteesta Tornimäen polulle. Polku starttaa Heinolan kirkonkylältä, Kouvolantien varresta. Sulkavankoskella on tilava parkkipaikka, josta lähdimme kohti Tornimäkeä. Matkaa taitetaan ensin hiekkatietä pitkin ja muutaman sadan metrin jälkeen käännytään metsäpolulle. Polku nousee kangasmetsässä hiljalleen korkeammalle ja Konniveden Kirkkoselkä pilkistelee puiden välistä.

En la víspera del Día de la madre tuve de repente la idea de salir a caminar el sendero de Tornimäki con mi madre y Pancho. El sendero empieza del norteño Heinola, al lado de la carretera de Kouvola. En Sulkavankoski hay un aparcamiento amplio desde donde salimos hacia Tornimäki. Primero se camina por una carretera de tierra y después de unos cientos de metros se gira al bosque. El sendero sube poco a poco más alto y entre los pinos se puede ver el lago Konnivesi.





Välillä kuljetaan hakkuuaukeiden laitaa ja sitten sukeltaa taas metsään. Reilun parin kilometrin matkan jälkeen noustaan vielä jyrkkä mäki Tornimäen laavulle, jossa on hyvä pitää evästauko ja ihastella järvimaisemaa. Mekin pidimme pienen vedentankkaustauon ja tasailimme sykkeitä hetken verran.

A veces el camino pasa al lado de campos de tala y luego vuelve a entrar en el bosque. Después de unos dos kilómetros se sube una cuesta al asadero de Tornimäki que es un lugar perfecto para almorzar y contemplar el paisaje hacia el lago. Nosotros también paramos a bajar la pulsaciones y beber agua.









Jatkoimme matkaa eteenpäin kohti Karhulammen kotaa. Matkalle osui taas monenlaista maisemaa ja tällä pätkällä tuli vastaan muutama muukin kulkija. Polku ylittää muutaman tien, mutta on koko ajan selkeästi merkitty valkoisin maalimerkein ja kyltein, joten eksymisen vaaraa ei ole.

Seguimos el camino hacia el asadero de Karhulampi. En este tramo también vimos paisajes muy variados y otros senderistas. El sendero cruza un par de carreteras pero está bien señalizado con marcas de pintura blanca y carteles así que no puedes perderte.






Karhulammen kodalla oli pariskunta evästauolla ja me istahdimme kodan viereen kivelle pitämään taas pienen evästauon - vettä ja banaania. Olimme tulleet jo reilut kuusi kilometriä ja jäljellä olisi vielä kolmisen kilometriä Rainioon. 

En el asadero de Karhulampi había una pareja almorzando así que nosotros nos sentamos en una piedra para tomar una pausa - agua y plátano. Ya habíamos caminado seis kilómetros y algo y nos faltaban tres y pico para Rainio.





Karhulammelta Rainioon polku kulkee pääosin kuusimetsän varjossa. Loppumatkasta kävellään vielä hetken matkaa metsätietä. Rainiosta voisi palata Sulkavankoskelle eri reittiä, mutta meidän retkemme loppui tällä kertaa Rainioon. Tai itse asiassa kävelimme sieltä vielä muutaman kilometrin kotiin, koska suunnitelmamme tilata mies hakemaan meidät autolla vesittyi, kun kaikista viestimistä loppui akku retken aikana. 

De Karhulampi a Rainio el sendero recorre por mayor parte en un bosque de abetos. La última parte del camino es una carretera de bosque. Desde Rainio se puede volver por otro sendero a Sulkavankoski pero nuestra excursión terminó esta vez a Rainio. O decir la verdad, caminamos unos kilómetros más a casa porque nuestra idea de pedir a mi esposo buscarnos de Rainio se j**ió porque se acabaron las baterías de todos los dispositivos durante la caminata.




Olimme aiemminkin kulkeneet pätkiä sieltä täältä tästä reitistä, mutta ei koskaan sitä kokonaan. Sää oli täydellinen ulkoiluun eikä keväällä ötököitäkään vielä ollut. Ainoastaan jo aiemminkin kiukutellut vasen jalkani otti tällä kertaa rikostoverikseen oikean jalan ja molemmat kipeytyivät reissulla niin, että muutamana seuraavana päivänä kävely oli melko tuskaisaa ja saliltakin oli pakko pitää viikko lomaa. Jalkapöydät eivät kai tykänneet, kun talvitauon jälkeen nykäisin jäykät vaelluskengät jalkaan ja tallasin reilut 12 kilometriä.

Ya hemos antes caminado partes de esta ruta pero nunca entero. El tiempo era perfecto para senderismo y así de primavera no había bichos todavía. Lo único inconveniente era mi pata izquierda que ha sido problemático y ahora cogió la derecha como cómplice y las dos se cabrearon tanto por la caminata que los próximos días dolió caminar y tuve que saltar una semana de gimnasio. Me da que a los pies no les gustó que después del invierno sin caminatas más largas puse los zapatos rígidos de senderismo y caminé 12 kilómetros.

Kuva: heinola.fi


Jos kierrät koko reitin Sulkavankoskelta ja takaisin, matkaa tulee n. 17 kilometriä ja loppumatkasta kuljetaan hiekkatietä sekä pienen matkaa Kouvolantien laitaa takaisin parkkipaikalle. Hienoimmat maisemat ovat Sulkavankosken ja Tornimäen välillä ja taukopaikkoja Tornimäen lisäksi siis Karhulammen kodalla. Siksi jos lähtisin tekemään koko lenkin, ehkä kiertäisinkin sen vastapäivään, jolloin taukopaikat ja parhaat maisemat olisivat reitin lopussa. Kesäaikaan reitillä pärjää lenkkareilla. Geokätköilijälle reitti on unelma; sen varrella on yhteensä huimat 75 geokätköä!

Si haces la vuelta entera de ida y vuelta a Sulkavankoski,la ruta es de unos 17 kilómetros y los últimos kilómetros pasan por carreterasde tierra y un pizco por la carretera de Kouvola hasta el aparcamiento. Los paisajes más bonitos están entre Sulkavankoski y Tornimäki y sitios para parar en Tornimäki y Karhulampi. Asíque si yo caminara la vuelta entera la haría a contrareloj para tener los asaderos y los mejores paisajes al final. En verano se puede hacer la ruta en playeras. Para geocachistas la ruta es un sueño ¡porque hay 75 geocaches en la ruta!