Kesäreissu osa IV: Norjasta Rovaniemelle - El viaje de verano parte IV: De Noruega a Rovaniemi

Oli aika palailla kohti Suomea. Ajeltiin Skibotnin kautta seuraavaan majapaikkaan Kilpisjärvelle. Senjan tunneleiden ja kapeiden, mutkaisten teiden jälkeen oli kuskistakin kiva ajella vähän leveämpää baanaa.

Era hora de volver a Finlandia. Condujimos por Skibotn a la próxima cabaña en Kilpisjärvi. Después de las carreteras estrechas con curvas y túneles de Senja, el conductor apreció la carretera más ancha.

Päivän ajomatka oli lyhyt, joten matkalla oli hyvä jarrutella nähtävyyksien kohdalla. Ensimmäinen pysäkki oli Skibotnin keinu. Keinun kohdalla oleva levähdysalue oli suljettu (tosin se ei ollut erästä suomalaispariskuntaa estänyt parkkeeraamasta siihen), joten ajoimme vähän eteenpäin ja kävelimme rantaa pitkin keinulle. Sieltä oli näkymät Lyngeninvuonolle, jonka olimme hieman pohjoisempaa ylittäneet lautalla muutama päivä sitten.

Teníamos pocos kilómetros delante así que había bien de tiempo para frenar en los sitios de interés. El primero fue el columpio de Skibotn. El área de descanso al lado del columpio estaba cerrada (aunque eso no impidió una pareja finlandesa aparcar allí) así que fuimos al otro un poco más adelante y caminamos por la playa hasta el columpio. Tenía vistas al fiordo de Lyngen que habíamos cruzado en ferry un poco más al norte hace algunos días.

Seuraavana vuorossa oli Rovijoen putous, joka oli meille tuttu jo lapsuuden kesien Kilpisjärven matkoilta. Tällä kertaa kipitimme alas asti ihailemaan putousta ja mieheni puolestaan näki sen aivan ensimmäistä kertaa, vaikka hänkin on tästä ohi ajanut. Vaatteiden ja ihon kastuminen putouksen vesisumussa ei haitannut kyllä yhtään kuumana päivänä.

La próxima parada fue en la cascada del río Rovijoki que ya conocimos de los viajes de niñez a Kilpisjärvi. Esta vez descendimos hasta abajo a ver la cascada desde su pie y mi esposo la vio por primera vez aunque él también ya la había pasado antes. Mojarse la ropa y la piel en la brisa de agua que salió de la cascada no fue nada mal en un día tan caluroso.

Sateenkaarinauru - Risa de arcoiris

Sitten ylitettiinkin raja Suomeen. Kipitin taas tullin tiskille Panchon passin kanssa ja ystävällinen norjalaistullinainen hieman hymyili, että Norjasta Suomeen takaisin tullessa ei tarvitse passia käydä näyttämässä. Noh, tulipahan näytettyä. Kilpisjärvellä majoituimme Saivaara-mökeissä; Mörkö-mökissä tarkalleen ottaen Ala-Kilpisjärven rannalla. Olin vähän suunnitellut Panchon ekaa Saanan huiputusta, mutta 30 astetta hipovissa lämmöissä se olisi ollut hullun hommaa. Loppupäivä sujui syöden, auringosta ja lämmöstä mökin terassilla nauttien ja pulahdinpa uimassakin! Elämäni kolmas kerta, kun uin Kilpisjärvessä, kahdella ekalla kerralla vesi oli 6- ja 8-asteista, nyt oltiin voisi sanoa ennätyksellisissä 13 asteen lukemissa. Voit videolta todeta, mikä oli tuntemus vajaan parinkymmenen asteen veden ja ilman lämpötilaerolla...

Y luego ya cruzamos la frontera a Finlandia. Una vez más fui a la aduana con el pasaporte de Pancho y la agente noruega de aduanas me sonrió amablemente y dijo que no haría falta parar a mostrar el pasaporte al volver a Finlandia de Noruega. Bueno, lo mostré. En Kilpisjärvi nos alojamos en las cabañas de Saivaara-mökit; en la cabaña Mörkö (Bú de los Mumin) par ser exacto al lado del lago Ala-Kilpisjärvi. Había planeado que Pancho subiera a Saana por primera vez pero en temperaturas casi 30 grados no llevaba ninguna razón. El resto del día pasamos comiendo, disfrutando del sol y de calor en la terraza de la cabaña ¡e incluso bañando! Fue la tercera vez en mi vida bañar en Kilpisjärvi, las dos primeras veces el agua fue 6 y 8 grados pero ahora se puede decir que incluso el agua estaba en temperaturas récord con 13 grados. Puedes deducir qué fue la sensación de la diferencia de casi 20 grados entre el agua y el aire...

Seuraavana päivänä posotettiinkin sitten aikalailla suoraan Rovaniemelle. Nimpparikahvit juotiin Sonkamuotkassa, josta löytyi myös lemppareitani Saana-leivoksia, joita hämmästyksekseni en hetkeen ole Kilpisjärveltä enää löytänyt. Kolarissa pidettiin vielä jätskitauko ennen kuin saavuttiin Rovaniemelle Lapland Hotels Ounasvaaran mökkeihin. Ne ovat oivallinen vaihtoehto koiran kanssa matkatessa, kun saat samalla mökin rauhan ja tilat, mutta hotellin sängyt, siivouksen ja aamiaisen. Mökki tosin oli kuuma tämän kesän keleillä, mutta pidimme ikkunoita auki, niin se toi yöksi sopivaa viilennystä.

El próximo día fue practicamente conducir de Kilpisjärvi a Rovaniemi. Paramos para café de mi santo en Sonkamuotka donde encontré pasteles Saana que por mi sorpresa no he encontrado en años de Kilpisjärvi. En Kolari paramos para helado antes de llegar a las cabañas de Lapland Hotels Ounasvaara. Son una buena opción viajando con perros ya que tienes tanto la tranquilidad y el espacio de la cabaña como las camas, la limpieza y el desayuno del hotel. En estas temperaturas la cabaña era un poco caluroso pero abriendo las ventanas se refrescó para la noche.

Sopiva kävelylenkki kuumalle säälle löytyi Ounasvaaran laelta, kun kipitimme näkötorniin katselemaan maisemaa kaupungin ylle. Alueella oli tuona viikonloppuna käynnissä maastopyöräilykisat ja ensin hieman pohdimme saako nauhoitetuilla poluilla edes kulkea, mutta kello oli sen verran paljon, eikä missään näkynyt ketään, että laskeskelimme päivän ajojen olevan ohi. Lisäksi eräässä kyltissä pyydettiin varomaan ajajia, mutta ei kielletty kulkua poluilla. Lenkin jälkeen Pancho harjoitteli mökkiin yksiin jäämistä, kun kipitimme jokivarteen Kesärafla-Saunan terassille syömään. Porukkaa oli mukavasti saunomassa, uimassa ja istumassa iltaa terassilla.

Tampoco uno quiere hacer caminatas largas en las temperaturas elevadas pero una buena opción era caminar al torre mirador en la cima de Ounasvaara. Aquel fin de semana organizaron una competición de mtb en Ounasvaara y un rato pensamos si se puede caminar por los senderos con cintas pero ya era tarde y no vimos nadie que suponíamos que ya habían terminado por ese día. Incluso en un cartel ponía que hay que tener cuidado con los ciclistas pero no prohibieron caminar por la zona. Después de la caminata Pancho quedó en la cabaña a practicar estar sólo mientras nosotros caminamos a la orilla del río a la terraza de Kesärafla-Sauna a comer. Había bastante gente tomando la sauna, bañando y pasando la tarde en la terraza. 

Kesäreissu osa I: Lapin kautta Norjaan - El viaje de verano parte I: Por Laponia a Noruega

Tämän vuoden kesäreissu suuntautui jälleen kerran kohti pohjoista. Edessä 10 päivää ja 2 maata ja toivottavasti monen monta huikeaa paikkaa. Ensimmäisen päivän maali oli Kempeleessä ja sinne kierreltiin Mikkeli - Kuopio - Iisalmi - Siikalatva - reittiä. Takaisin tullaan Jyväskylän kautta, ja siksi reitti vedettiin nyt vähän idempää. Lisäksi näin sain yhden uuden kunnan geokätkötilastoihini; Vieremän.

El viaje de verano de este año se dirigió una vez más al norte. Teníamos delante 10 días y dos países y esperamos que muchísimos sitios maravillosos. La meta del primer día estaba en Kempele y allí condujimos por la ruta Mikkeli - Kuopio - Iisalmi - Siikalatva. Porque vamos a volver por Jyväskylä la ruta de ida fue por este. Y así también tuve un municipio nuevo, Vieremä, en mis estadísticas de geocaching.

Juvan "pakollisen" pysähdyksen jälkeen ensimmäinen varsinainen stoppi tehtiin Varkaudessa. Olin bongannut kartalta Kämärinkosken ulkoilualueen, jonne lähdimme tutustumaan lähes 30 asteen helteessä. Onneksi reitti oli suurimmaksi osaksi puistomaista ja varjoakin löytyi. Paikka näytti olevan myös paikallisten suosiossa. 

Después de la parada "obligatoria" en Juva la primera pausa estaba en Varkaus. En el mapa había visto los rápidos de Kämärinkoski y fuimos a ver la zona en la temperatura de casi 30 graods. Por suerte la zona tenía muchos árboles y así había sombra. Parecía ser popular también entre los locales.

Kempeleeseen saavuimme alkuillasta ja majoituimme jo entuudestaan tutussa Forenomissa. Seuraavana päivänä matka jatkui Kemin ja Tornion kautta Tornionjokea myötäillen kohti pohjoista. Kukkolankoskella pysähdyttiin jaloittelemaan ja ostamaan poron kuivalihaa. Seuraavana vuorossa kahvipaussi ja maisemien ihailua Aavasaksanvaaralla.

Llegamos a Kempele por la tarde y nos alojamos en Forenom que ya conocemos de antes. El próximo día seguimos por Kemi y Tornio hacia el norte por las orillas del río Tornionjoki. Paramos en los rápidos de Kukkolankoski y compramos carne seco de reno. Luego ya era hora para pausa de café y paisajes en la cima de Aavasaksanvaara.

Toinen reissupäivä päättyi Leville, jossa majoituimme Niestapirtti-mökkiin. Mökki oli rauhallisella alueella ja siellä oli kaikki oleellinen ja koiratkin tervetulleita. Lämpötilat huiteli sellaisissa lukemissa, että katsoimme parhaaksi ulkoilutavaksi ja -paikaksi ajella autolla Levin huipulle maisemia katselemaan. Enpä ole siellä ennen ollutkaan kolmosella alkavissa lämpötiloissa.

El segundo día terminó en Levi donde nos quedamos en la cabaña Niestapirtti. Estaba en una zona tranquila y tenía todo lo esencial y también permiten mascotas. Por las altas temperaturas decidimos que la mejor forma de coger aire era conducir a la cima de Levi para ver paisajes. Nunca antes había estado allí en temperaturas empezando por el número tres.

Kolmantena päivänä oli aika suunnata kohti Norjaa. Muonion ja Hetan kautta ajelimme Kivilompoloon, jossa ylitimme rajan. Olin tutkinut tarkkaan netistä mitä koiralta edellytetään rajan ylitykseen ja Pancholla oli kaikki tarvittava, mutta silti mietin tullin luukulle astellessa, että mitä jos koira ei saakaan lupaa ylittää rajaa...? No saihan se ja tullimiehen reaktiosta päätellen en tiedä oliko pysähdys edes tarpeellinen.

El tercer día nos dirigimos hacia Noruega. Por Muonio y Hetta condujimos a Kivilompolo para cruzar la frontera. Había chequeado de antemano todos los requisitos para perros para viajar a Noruega y Pancho tenía todo lo necesario pero aún así al caminar a la ventanilla de la aduana pensaba ¿qué hacemos si el perro no puedo cruzar...? Pues claro que pudo y visto la reacción del oficial de aduanas no sé si siquiera era necesario la parada.

Matka kulki Kautokeinon kautta kohti Altaa ja juuri ennen Altaan saapumista ajeltiin huikean kanjonin pohjaa. Kolmas yöpaikka oli Alta River Camping, joka on suomalaisomisteinen leirialue. Tiiviillä alueella oli matkailuautoja ja -vaunuja, telttoja sekä mökkimajoitusta. Nimensä mukaan Altan joki kulki alueen vierestä. Illalla teimme lenkin Altan keskustaan, jossa kävelimme hiukan ja ostimme ruoat illaksi. Täällä tuli käytettyä ensimmäisen kerran tällä reissulla EasyGo-parkkisovellusta pysäköinnin maksamiseen. Norjassa on paljon maksullisia pysäköintialueita, tästä lisää vielä tulevissa teksteissä.

Condujimos por Kautokeino hacia Alta y justo antes de llegar a Alta la carretera recorría por el fondo de un cañon increible. La tercera noche pasamos en Alta River Camping que tiene propietarios finlndeses y según su nombre está situado a la orilla del río Alta. En una zona pequeña había autocaravanas, tiendas y cabañas. Por la noche hicimos una vuelta al centro de Alta donde caminamos un poco y compramos comida para la noche. Aquí utilicé primera vez en este viaje la aplicación EasyGo para aparcar. En Noruega hay muchos aparcamientos de pago y contaré más sobre el tema en los próximos textos.

Sallan kansallispuisto: Kolmiloukkonen - El parque nacional de Salla: Kolmiloukkonen

Sallan kansallispuisto on Suomen nuorin kansallispuisto. Olemme käyneet Sallassa sen yhden ja sata kertaa, mutte vielä kertaakaan kansallispuiston aikana. Halusimme kiertää meille uuden reitin, joka olisi kansallispuiston alueella ja jälleen pappakoiraystävällinen. Valitsimme Kolmiloukkosen reitin, josta tosin kiersimme vain puolikkaan.

El parque nacional de Salla es el parque nacional más nuevo de Finlandia. Hemos ido a Salla unas cuantas veces pero nunca en la época del parque nacional. Queríamos hacer una ruta nueva que estaría en el parque y una vez más apto para el perrillo viejillo. Eligimos la ruta del charco Kolmiloukkonen, eso sí, sólo hicimos la mitad.

Reitti lähtee Sallan luontokeskukselta ja on leveää sorastettua polkua. Reitti ei silti ole liikuntarajoitteisille sopiva, sillä heti alussa on hyvin jyrkkä nousu. Sen jälkeen kuljetaan melko tasaista maastoa aina Kolmiloukkosen lammelle ja laavulle asti. Matkaa parkkipaikalta laavulle on noin kilometri.

La ruta sale desde el Centro de interpretación de Salla y es un sendero ancho de arena. Aún así no es apto para los de la movilidad reducida ya que justo al principio hay una cuesta muy inclinada. Después el sendero es bastante fácil hasta el charco y el asadero de Kolmiloukkonen. El camino desde el aparcamiento hasta el asadero es de un kilómetro.

Kolmiloukkosella on kaksi laavua, lammen molemmissa päissä. Lammen ympäri kiertää polku, joka on vajaa kaksi kilometriä pitkä. Tästä vajaa puolet on leveää sorapolkua tai pitkoksia. Me kävelimme pitkoksille asti ja palasimme samaa tietä takaisin. Muiden reittikuvauksia luettuani ymmärsin, että loppuosa reitistä olisi tavallista ja hieman hankalakulkuista polkua. Voin toki olla väärässäkin.

En Kolmiloukkonen hay dos asaderos, en los puntos opuestos del charco. Se puede dar la vuelta del charco por el sendero que es de unos dos kilómetros. Un poco menos de la mitad es sendero ancho de arena o camino de madera. Nosotros caminamos hasta el camino de madera y volvimos por la misma ruta. Después de leer los textos de los demás sobre el resto de la ruta entendí que sería un sendero normal y quizás un poco difícil de caminar. Pero puede que me he equivocado.

Täällä pappakoira pääsi testailemaan kantoreppua. Toki oli jo hieman harjoiteltu ennen matkaa, mutta nyt se kaivettiin esiin ensimmäisen kerran reissun aikana. Päivä oli lämmin ja alkumatkan iso ylämäki meni kuin hissillä repun kyydissä. Kauan ei heppuli halunnut kerralla repussa istua, mutta nostettiin aina hetkeksi kyytiin, kun vauhti alkoi hidastua liikaa.

Aquí el viejillo del grupo pudo probar su mochila. Por supuesto ya la habíamos practicado un poco antes del viaje pero ahora la sacamos primera vez en este viaje. La temperatura era alta y la cuesta del principio le salió como en un ascensor en su mochila. El peque no quería sentar mucho tiempo en la mochila pero cada vez que se cansaba le subimos para un ratito.

Reissun jälkeen käytiin vielä Luontokeskuksessa hakemassa se matkan tärkein; poron kuivalihaa. Olisin myös ostanut Sallan kansallispuiston kangasmerkin, mutta ne olivat loppuneet, joten täytynee tilata netistä muiden puuttuvien ohella. Paluumatkalla Rukalle pysähdyttiin vielä kahvilla Käylässä ja ihasteltiin kosken kuohuja.

Después de la caminata pasamos por el Centro de interpretación a buscar lo más importante del viaje; carne seca de reno. También habría comprado un parche del parque nacional pero se habían agotado así que tendré que comprarlo por internet junto con los otros que me faltan. En la vuelta a Ruka paramos en Käylä para café y para ver los rápidos.

Matkailuhelmi 49/52 - El tesoro turístico 49/52

Parikymmentä kilometriä Rovaniemeltä Sodankylään päin, Napapiirin retkeilyalueella sijaitsevat Vaattunkiköngäs ja Könkäänsaari. Könkäänsaaren kilometrin mittainen luontopolku on esteetön ja sopii siten myös lapsiperheille, huonompijalkaisille ja lyhyttä jaloittelua kaipaaville.

Unos veinte kilómetros de Rovaniemi hacia Sodankylä, en la zona recreativa del círculo polar ártico están situados los rápidos de Vaattunkiköngäs y la isla de Könkäänsaari. El sendero natural sin barreras de un kilómetro de Könkäänsaari es bueno también para familias con niños, los que no pueden caminar bien o los que quieren una vuelta corta para estirar las patas.  

Reitin alussa pääsee ihailemaan Vaattunkikönkään kuohuja ja puolivälissä voi pysähtyä laavulle vaikkapa makkaranpaistoon. Reitti on kuljettavissa myös talviaikaan kävellen, hiihtäen tai lumikenkäillen. 

Al principio de la ruta se puede contemplar los rápidos de Vaattunkiköngäs y en medio camino se puede parar en en asadero para merendar. La ruta se puede recorrer también en invierno caminando, esquiando o en raquetas de nieve.

Kesänkijärvi - El lago Kesänkijärvi

Toisena Ylläs-päivänä oli luvattu sadetta. Kävimme aamulla kävelemässä pienen lenkin Ihmisen Ringin parkkipaikalta ja kun illemmalla sade alkoi hävitä sadetutkasta, ajelimme Kesänkijärven parkkipaikalle ja kävelimme lenkin Kesängin keitaalle ja takaisin. Paluumatkalla mökille pysähdyttiin ottamaan kuvia maisematien levähdysalueelle ja sateen jälkeinen auringonlaskun kultaama maisema oli huikean kaunis! 

Para el segundo día en Ylläs habían pronosticado lluvia. Por la mañana caminamos una pequeña vuelta desde el parking de Ihmisen rinki y por la tarde cuando la lluvia poco a poco desapareció del radar de lluvias condujimos al aparcamiento del lago Kesänkijärvi y caminamos una vuelta hasta Kesängin keidas. Al volver a la cabaña hicimos una parada en la area de descanso de la carretera escénica para sacar fotos y ¡puedo decir que el paisaje dorado por la puesta de sol después de la lluvia fue algo hermosísimo!