Vietin lokakuun ekana viikonloppuna synttäreitäni. Jo perjantaina koulussa mut yllätettiin, kun yksi oppilas kaivoi kassistaan lankakerän ja puikot ja synttärilahjaksi ja tuumi: "Kun mä muistin, että sulla on synttärit ja sä tykkäät neuloa..."
Celebré mi cumple el primer fin de semana de octubre. Ya el viernes me sorprendieron en el cole cuando una alumna sacó de su bolso un ovillo de lana y agujas y dijo: "Es que me acordé de que tienes cumpleaños y te gusta tejer..."
Tähän sopivaksi kaveriksi tuli miehen (ehkä vähän vinkattuna) hankkima Linka Neumannin Norjalaisia sisustusneuleita - kirja. En välttämättä ala ryijyjä tai peittoja heti vääntämään, vaan ajattelin käyttää niiden kuvioita villapaitoihin ja pantoihin. Miksei voisi olla ihana joku tyynynpäällinenkin, ei sillä.
Para conjuntar mi esposo me regaló (puede que le di una pista) el libro Decoración tejida de casa noruega de Linka Neumann. Probablemente no empiezo a tejer alfombras de pared o mantas pero pensaba usar los dibujos en suéters y bandas de cabeza. Y porque no hacer por ejemplo una funda de almohada, tampoco lo descarto.
Sunnuntaina ajelimme porukalla Evolle (äiti, pikkuveli, kummitäti, mies ja koirat). Kohteena jälleen Niemisjärvien alue, sillä täti viime Evon retkestään traumatisoituneena ilmoitti, ettei lähde mukaan, jos polut on samanlaisia parkourratoja kuin viimeksi. No ei ollut. Nyt hän "valitti" liian helposta reitistä ja naureskeli itsekin, että jo nyt on, kun ei mikään kelpaa.
El domingo fuimos a Evo (mi madre, hermano pequeño, madrina, esposo y los perros). De nuevo nos dirigimos a los lagos Niemisjärvet porque mi madrina traumatizada por su última visita a Evo me avisó que no va si los senderos son igual de estilo parkour que la última vez. Pues no lo fueron. Esta vez "se quejó" por una ruta demasiado fácil y hasta ella se reía de que nada le vale.
Kävelimme siis jo elokuulta tutun lenkin, tosin eri suuntaan ja evästelimme synttäripiknikin Vähä-Koukkujärven tulipaikalla. Makkarat, kakku, pullat ja suklaa maistuivat mainiolle. Porukkaa oli enemmän Vähä-Koukkujärvellä kuin kesällä, suurin osa taas kalastamaan tulleita.
Caminamos la misma ruta que nosotros hicimos ya en agosto, eso sí, a otra dirección y comimos un picnic de cumple en el asadero de Vähä-Koukkujärvi. ¡Las salchichas, la tarta, los bollos y el chocolate sabían ricorico! Había más gente en Vähä-Koukkujärvi que en verano, de nuevo la mayoría pescadores.
Ruska oli pukenut maiseman eri asuun kuin kesällä, mutta maisemat lumosivat jälleen. Peilityynet järvet, keltaiset koivut ja punaiset mustikanvarvut pysäyttivät kuvaamaan tuon tuostakin. Voin vain kuvitella miten hienoja otoksia veljeni napsi jykevällä järkkärillään. Hänen kuviaan voit muuten käydä kurkkimassa Instassa @lahtista_tottakai. Kummitätikin totesi, että tänne tullaan uudelleen ja kierretään vielä loputkin järvet!
El paisaje ya se había vestido de colores de otoño y aunque diferente que en verano, fue igual de bonito. Los lagos en calma, los abedules amarillos y las ramas de los arandanos rojas nos hicieron parar a sacar fotos cada vez en cuando. Solo puedo imaginar lo bonitas que salieron las fotos de mi hermano que tenía su cámara profesional encima. Si quieres, puedes ir a ver sus fotos en Instagram @lahtista_tottakai. ¡Incluso mi madrina dijo que hay que volver y dar la vuelta de resto de los lagos!
Pikkuveljeltä ja avovaimoltaan sain lahjaksi ihanat Minkan kuukorvikset, turkinpippuria (niitä karkkeja siis) ja limpparia. Lisäksi vielä maanantaina ihana työkaveri kiikutti mulle Maraboun suklaarasian ja postimies kummipojan lähettämän synttärikortin. Meillä on muuten yhteinen synttäripäivä kummipojan kanssa!
Mi hermano y su novia me regalaron hermosos pendientes de Minka con el motivo luna, caramelos y refresco. Y todavía el lunes una compi de trabajo me trajo una caja de bombones de chocolate de Marabou y el cartero me trajo la tarjeta de cumple que me había mandado mi ahijado. ¡Tenemos el cumple el mismo día yo y mi ahijado!
