Evon Niemisjärvet ja Kalliojärvi - Los lagos Niemisjärvet y Kalliojärvi en Evo

Syyslomalla käytiin taas Evolla. Repoveden lisäksi Evo on toinen paikka (suurinpiirtein yhtä kaukanakin), jonne äidin kanssa jotenkin aina päädymme pohtiessamme kivoja retkipaikkoja. Laskeskelin, että tämä taisi olla kahdeksas tai yhdeksäs kertani Evolla. Niemisjärvillä olimme käyneet aiemmin jo kolmesti, mutta tänään venytettiin lenkkiä aina Kalliojärvelle asti. Kuljimme noin kuuden kilometrin lenkin järvien ympäri suurimmaksi osin myötäpäivään.

En las vacaciones de otoño de nuevo visitamos Evo. Además de Repovesi, Evo es otro lugar (aproximadamente a la misma distancia) donde mi madre y yo solemos terminar cuando pensamos en buenos lugares para hacer senderismo. Calculé que ésta era probablemente mi octava o novena visita a Evo. Ya habíamos estado en la zona de los lagos Niemisjärvet tres veces pero hoy alargamos la ruta hasta el lago Kalliojärvi. Hicimos una caminata de unos seis kilómetros alrededor de los lagos, principalmente en el sentido de las agujas del reloj.

Järvien länsipuolella kulkee polun lisäksi pitkoksia kosteampien paikkojen kohdalla. Muutaman parkour-esteen oli majavat rakennelleet polulle. Vähä-Koukkujärven kiertää kokonaan leveä lankkupolku, jossa on kalastukseen levikkeitä ympäri järven. Vähä-Koukkujärven jälkeen kuljetaan pieni matka metsäautotietä, kunnes jatketaan taas polkua kohti Kalliojärveä. 

En la orilla oeste de los lagos aparte de sendero hay caminos de madera en los tramos más húmedos. Los castores habían construido algunos obstáculos de parkour en el sendero. Un ancho sendero de tablones rodea completamente el lago Vähä-Koukkujärvi con zonas de pesca en cada lado del lago. Después del lago Vähä-Koukkujärvi se recorre un corto tramo por una carretera de tierra hasta continuar el sendero hacia el lago Kalliojärvi.

Kiersimme Kalliojärven vastapäivään, koska halusimme jättää länsirannan tulipaikan paluumatkalle. Polku nousi järven nimen mukaan kalliolle ja kiersi välillä ihan veden rajassa ympäri koko järven. Järven pohjoispohjukassa on myös tulipaikka, mutta me jatkoimme eteenpäin laavulle. Laavulla istahdimme paistamaan makkarat. Laavun yhteydessä oli myös kuivakäymälä. 

Dimos la vuelta del lago Kalliojärvi en sentido contrario a las agujas del reloj porque queríamos dejar el asadero en la orilla oeste para la vuelta. El sendero subió a una roca, igual que el nombre del lago indica y a veces recorría justo en la orilla. También hay un asadero en el punto norte del lago pero continuamos hasta el otro asadero. Nos sentamos en el asaderoa a asar salchichas. También había un baño seco junto al asadero.

Paluumatka kulki taas pienen metsäautotiepätkän Vähä-Koukkujärvelle, jossa irrallaan ollut "kiltti koira, ei se tee mitään" säikäytti pahanpäiväisesti Panchon, joka onnistui houdinimaisesti irtautumaan valjaistaan. Onneksi ei sentään lähtenyt karkuun, vaan pakeni syliin turvaan. Huomautimme omistajia hieman kireästi, että koirat - myös ne kiltit - kuuluu olla luonnossa kytkettyinä. Pancho takaisin valjaisiin ja kohti Niemisjärviä. Itäpuolen rantaa kulkee leveä sorastettu polku, jota pitkin kävely sujui joutuisasti ja pian olimme takaisin autolla. Kyllä se taas Evon retki kannatti!

La vuelta nos llevó de nuevo por el pequeño tramo de carretera de tierra hasta Vähä-Koukkujärvi donde "un buen perro, no hace nada» que estaba suelto asustó a Pancho tanto que logró escapar de su arnés como un houdini. Por suerte, no huyó sino que corrió a nuestros brazos para ponerse a salvo. Les dijimos a los dueños con cierta severidad que los perros, incluso los buenos, deben estar amarrados en la naturaleza. Le volvimos a poner el arnés a Pancho y seguimos hacia los lagos Niemisjärvet. Hay un ancho sendero de arena a lo largo de la orilla este por el que la caminata fue rápida y pronto estuvimos de vuelta en el coche. ¡Sí, de nuevo la excursión a Evo valió la pena!

Kynnysniemen lenkki, Pääjärvi - La ruta de Kynnysniemi, Pääjärvi

Hämeen järviylängön kohteista olemme kolunneet jo Liesjärven kansallispuiston, Iso-Melkuttimen sekä tehneet pienen kurkkauksen Ruostejärvelle. Tänä kesänä vuorossa oli Pääjärvi. Pääjärven polkuja voi yhdistellä eripituisiksi lenkeiksi, pisimmillään Pääjärven kiertoon, joka on n. 7,5 kilometriä. Me lähdimme kiertämään Kynnysniemen lenkkiä, joka vie harjulle, järven rannoille, suomaisemiin ja tietysti metsään.

En la meseta de lagos de Tavastia ya hemos visitado el parque nacional de Liesjärvi, el lago Iso-Melkutin y echado un vistazo rápido al lago Ruostejärvi. Este verano tocó el lago Pääjärvi. Se puede elegir entre varias rutas, la más larga es la vuelta del lago de unos 7,5 kilómetros. Nosotras hicimos la vuelta del cabo Kynnysniemi que te lleva a los eskeres, lagos, paisajes pantanosos y por supuesto al bosque.

Noin reitin puolivälissä saavutaan kannakselle, josta Pääjärven kierto jatkuu sillan jälkeen. Sillan itäpuolella ollaan Lopella ja länsipuoli onkin jo Tammelaa. Me vain kurkkasimme sillalle ja palasimme takaisin kiertämään Kynnysniemeä. Matkalla näimme erikoisen näyn, kun kasvi kasvoi puun oksassa, kuin ne muodikkaat ilmakasvit.

A medio camino se llega a un istmo donde la vuelta del lago sigue después del puente. El lado este del puente está en Loppi y el lado oeste ya es Tammela. Nosotras somos fuimos a ver el puente y volvimos a dar la vuelta del cabo Kynnysniemi. En camino vimos algo raro; una planta creciendo en el ramo de un árbol como las plantas del aire de moda.

Loppupäässä reittiä on laavu pienessä niemekkeessä järven rannalla ja siihen mekin istahdimme makkaranpaistoon. Laavulta on enää 700 metriä takaisin parkkipaikalle, joka muuten puolestaan on Hämeenlinnassa. Tämä kävelemämme kolmen kunnan kaunis reitti oli viitisen kilometriä ja maisemiltaan kaunis ja monipuolinen.

Al final de la ruta hay un asadero al lado del lago y allí paramos nosotras también a asar salchicha. Sólo quedan 700 metros de sendero al aparcamiento que por cierto está en Hämeenlinna. Esta ruta de tres municipios que hicimos fue de unos 5 kilómetros y tenía paisajes bonitos y muy variados.

Mallinkaistenjärven virkistysalue - La area recreativa del lago Mallinkaistenjärvi

Kesän toinen retki vei meidät Mallinkaistenjärven retkeilyalueelle Janakkalaan. Mukanani jälleen äiti, kummitäti ja tietty retkuliheppuli Pancho. Äidin kanssa olemme käyneet siellä aiemminkin, mutta kummitädille paikka oli uusi. Reitti ei ollut pitkä, mutta hieman haastavampaa maastoa kuin edellisviikon lenkkimme Kalmusaareen. Kuljimme hitaasti kummin tahtia maisemia katsellen.

La segunda excursión del verano nos llevó a la area recreativa del lago Mallinkaistenjärvi en Janakkala. Una vez más acompañada de mi madre, mi madrina y Pancho el pequeño senderista. Mi madre y yo ya habíamos estado allí antes pero para mi madrina era la primera visita. La ruta no era larga pero el terreno era un poco más desafiante que en nuestra excursión a Kalmusaari la semana anterior. Caminamos lentamente al ritmo de mi madrina disfrutando del paisaje.

Kävelimme Valskerin laavulle, jossa paistoimme makkaraa ja nautiskelimme aurinkoisesta retkipäivästä. Panchoa kiinnosti suunnattomasti jonkin sortin vesisorsalintu, joka purjehti laavun ohi lapsilaumansa kanssa. Takaisin autolle palasimme Valskerinlahden portaiden kautta. Portaiden jälkeinen jyrkkä osuus meinasi pistää kummille luun kurkkuun, mutta kävelysauvojen, kärsivällisyyden ja sisun kautta sekin mäki selätettiin.

Caminamos hasta el asadero de Valskeri donde asamos salchichas y disfrutamos de un día soleado. Pancho estaba muy interesado en una especie de patito que pasó nadando junto al asadero con su banda de crías. Regresamos al coche por las escaleras de Valskerinlahti. El tramo empinado después de las escaleras fue un reto para mi madrina pero con bastones, paciencia y co**nes superamos la cuesta.

Komio

Aurinkoinen syyslomaviikko houkutteli ulkoilemaan. Graduakin olisi pitänyt tehdä ja vähän kyllä teinkin ja ohjaajaakin tapasin, joten ei sekään projekti ihan unholaan ole jäänyt. Kivojen paikkojen listalla olisi vaikka mitä ja viikon pidemmäksi reissuksi arvoin Komion luonnonsuojelualueen Lopella. Tarkemmin ottaen Luutaharjun samo - reitin.

Buen tiempo en las vacaciones de otoño fue perfecto para excursiones. Debería haber hecho mi tesis y lo hice y tuve una reunión con mi tutor así que ese proyecto no ha sido todo olvidado. En mi lista de sitios que ver había unos cuantos y para la excursión más lejano de la semana elegí la reserva natural de Komio en Loppi. Y la ruta "Luutaharjun samo" para ser exacta.

Matkalla Lopelle aurinko alkoi pilkistellä pilvien lomasta ja yllätyksekseni saavuttuamme parkissa oli vain yksi auto meidän lisäksi. Heitimme retkirepun olalle ja eikun samoilemaan! Alkumatka vei leveää metsäautotietä kulotetun metsän ohi kohti Lukkolampea. Sen jälkeen noustiin harjulle ja alkoi vuoristorata. Harjuilla kuljettiin alas suppiin ja taas ylös harjun laelle. Pohkeet sai kyytiä (ja sen huomasi kyllä seuraavana päivänä)!

En camino a Loppi el sol se asomó entre las nubes y para mi sorpresa sólo había un coche en el parking al llegar nosotras. Cojimos las mochilas y ¡al sendero! El principio de la ruta recorrió por un camino ancho pasando al lado de una zona de quema controlada hacia el charco Lukkolampi. Desde allí el sendero subía a la cima del esker y empezó la montaña rusa. La ruta bajó a los valles y subió a los eskeres. ¡Un buen entrenamiento para las piernas (y se lo notaba el día siguiente)!

Harjun laelta pääsi vähän väliä kurkkimaan maisemia kauas horisonttiin. Kapusimme matkalla muun muassa Ryssänvuorelle ja Komionvuorelle, jossa tapasimme Lopen uupuneen miehen. Pancho hieman säikähti jäyhää ukkoa, mutta todettuaan ukon vaarattomaksi, istahti kanssamme ukon viereen digitauolle. Eihän se kovin vaarallinen ukko voinut olla, kun silläkin oli retkireppu...

Desde la cima cada vez en cuando se podía ver hasta lejos. En camino subimos entre otros a la cima del "Monte del ruso" y "Monte de Komio" donde nos encontramos con un hombre algo callaíto. Pancho se asustó del hombre mudo pero al darse cuenta que no era para tanto se sentó con nosotras al lado del tío para una pausa digital. No podía ser muy peligroso porque él también tenía mochila de excursiones...

Harjukiipeily jatkui vielä, matkalla oli jopa portaat jyrkemmässä kohdassa. Hetki käveltiin hiekkatietä aidatun laitumen laitaa, vielä kerran käytiin harjulla ja sitten laskeuduttiin Luutasuon laitaan. Pitkokset johdattivat meidät Luutalammin rantaan tulipaikalle ja oli aika paistaa ansaitut makkarat. Matkaa autolle oli enää muutama sata metriä, takana jo reilut viisi kilometriä.

Seguimos por los eskeres y en un punto más difícil habían puesto una escalera. Un rato caminamos por una carretera de tierra y pasamos al lado de un pasto vallado, una vez más subimos a un esker para bajar al pantanal de Luutasuo. El camino de madera nos llevó através del pantanal hasta la orilla de Luutalammi y al asadero. Era hora de asar las salchichas bien merecidas. Sólo quedaban unos cientos de metros hasta el coche y ya habíamos caminado cinco kilómetros y pico.

Vasta tulipaikalla tapasimme muita retkeilijöitä. Ehdimme lähes paistaa ja syödä omat makkarat, kun seuraavat saapuivat tulille. Tilaa tulipaikalla on hyvin suomalaisetkin "turvavälit" huomioiden. Tulipaikalta oli enää lyhyt matka lammen rannassa kulkevaa esteetöntä polkua pitkin parkkipaikalle. Reilu kuusi kilometriä saatiin Garminiin ja aikaa reissuun meni evästaukoineen kaikkineen kolmisen tuntia. 

No habíamos visto a nadie antes de llegar al asadero. Casi ya habíamos asado y comido las salchichas cuando llegó otras senderistas. En el asadero había bien de espacio hasta para "distancias sociales finlandesas". El último tramo por la orilla hasta el aparcamiento era un sendero ancho sin barreras. Mi Garmin grabó seis kilómetros y pico en total con todas las pausas tardamos unas tres horas.