Seguimos el camino a Ruka donde habíamos reservado un apartamento cuyo precio incluía dos billetes a las actividades de Ruka. Fuimos a probar tanto la nueva montaña rusa como el viejo tobogan de trineos de verano. En Taivalkoski ibamos a visitar el lago Soiperoinen pero al final nos dimos la vuelta en la carretera malísima antes de llegar. En Kempele condujimos a la isla de Hailuoto por la ruta nueva abierta sólo hace un par de semanas. Antes había una conexión a la isla con un ferry pero la nueva carretera elevada y dos puentes la hacen más fácil y rápida.
Kesäreissulle suunnittelin käväisyä Rukalla ja tunturivuoristoradan testaamista, jonka jälkeen matka olisi jatkunut eteenpäin. Mutta kun majoituksia etsiskellessä törmäsin huoneistoon Rukalla, jonka hinta ei muutenkaan ollut paha ja kaiken lisäksi siihen sisältyi kaksi Ruka-ranneketta, joilla pääsisi hurvittelemaan Kansallishuvipuistoon, niin homma oli selvä. Yksi yö oltaisiin Rukalla.
Hossasta ei kuitenkaan ole enää kovin pitkä matka Rukalle, joten aamuisen Muikkupuron lenkuran jälkeen aikaa piti vielä käyttää jossain, ennen kuin pääsisimme majoittumaan. Ruokavaraston täydennys Kuusamon Prismassa ja poron kuivalihat Riipiseltä ja kohti Saaruassa sijaitsevaa Rukan Houkutus - huoneistoa. Huoneisto oli todella rauhallisella alueella ja talvella se olisi ihan rinteiden vieressä. Olimme nelihuoneistoisen luhtitalon toisessa yläkerran huoneistossa, joka oli todella kaunis ja tilava.
Seuraavana päivänä oli aika alkaa valua kohti etelää ja samalla länsirannikkoa. Seuraava majapaikka olisi vanha tuttu Forenom Kempele. Matkalle olin suunnitellut jaloittelua Taivalkosken Soiperoisella, joka on kirkasvetinen järvi, jonka ympäristössä kulkee luontopolku. Vaan päädyimmekin todella kehnolle metsätielle, joka oli kapea ja hienoa santaa, joten laitoimme pelin poikki ja käännyimme takaisin. Laitoin palautetta Luontoon-sivustolle ja nyt siellä näyttää olevan suositus ajaa parkkikselle toista kautta.
Kempelettä lähestyessä huomasimme, että meillä olisi vielä aikaa ennen kuin pääsisimme majoittumaan. Siispä lähdimme vielä ajelemaan kohti Hailuotoa ja katsastamaan uuden maayhteyden ja sillat, jotka vievät saarelle entisen lauttayhteyden sijaan. Yhteys oli avattu vain pari viikkoa takaperin ja autoja kulkikin tasaiseen tahtiin saarelle ja sieltä poispäin. Ajelimme Marjaniemessä asti ja teimme pienen kävelylenkin majakan ja rannan tuntumassa. Kyllähän uusi yhteys helpottaa ja nopeuttaa liikkumista saarelle huomattavasti. Miten se vaikuttaa saarelaisten palveluihin, se jää nähtäväksi.
![]() |
| Mies nauroi, että Espanjan MM-voitto näkyy täälläkin - Mi esposo estaba riendo que hasta aquí se ve la victoria de España en el mundial |

.jpg)

.png)










Mahtava juttu toi ranneke. Mähän kävin pari vuotta sitten ekaa kertaa kokeilemassa kesäkelkkailua Ounasvaaralla, ja touhu oli muistaakseni aika tyyristä. Tunturivuoristoratakin näytti kivalta. Pitikö sen kyydissä tehdä mitään (kuten kesäkelkassa piti vähän jarrutella), vai menikö menopeli eteenpäin itsekseen?
VastaaPoistaHailuodossakin olisi ihana päästä joskus käymään, vaikka saaren viehätys ehkä hieman laimeni uuden sillan myötä.
Espanjan "lippu" nauratti. 😅
Vuoristorata toimi samalla lailla kuin kesäkelkkarata; halutessaan sai jarrutella. Kurvit ja radan päällä (eikä kourussa, kuin kesäkelkkaradalla) ajaminen kyllä innostivat myös jarruttamaan. Vaikka kelkassa oltiin turvavöissä, tuntui että vauhdikkaimmissa mutkissa kelkka sinkoaa kyydistään. Mut oli kivaa, suosittelen!
PoistaKurkin arkistoista, että viimeksi oltiin Hailuodossa 2013. Olihan lautalla oma tunnelmansa ja saarella siten omanlaisensa viehätys. Ja vaikkei siinä mitään logiikkaa olekaan, kuvittelin mantereen ja Hailuodon välille hillittömän sillan. Totuushan on, että siltoja on 2, molemmat noin 700m pitkiä ja loppu matka (n.7km) on pengertietä.