Kesäreissu osa IV: Norjasta Rovaniemelle - El viaje de verano parte IV: De Noruega a Rovaniemi

Oli aika palailla kohti Suomea. Ajeltiin Skibotnin kautta seuraavaan majapaikkaan Kilpisjärvelle. Senjan tunneleiden ja kapeiden, mutkaisten teiden jälkeen oli kuskistakin kiva ajella vähän leveämpää baanaa.

Era hora de volver a Finlandia. Condujimos por Skibotn a la próxima cabaña en Kilpisjärvi. Después de las carreteras estrechas con curvas y túneles de Senja, el conductor apreció la carretera más ancha.

Päivän ajomatka oli lyhyt, joten matkalla oli hyvä jarrutella nähtävyyksien kohdalla. Ensimmäinen pysäkki oli Skibotnin keinu. Keinun kohdalla oleva levähdysalue oli suljettu (tosin se ei ollut erästä suomalaispariskuntaa estänyt parkkeeraamasta siihen), joten ajoimme vähän eteenpäin ja kävelimme rantaa pitkin keinulle. Sieltä oli näkymät Lyngeninvuonolle, jonka olimme hieman pohjoisempaa ylittäneet lautalla muutama päivä sitten.

Teníamos pocos kilómetros delante así que había bien de tiempo para frenar en los sitios de interés. El primero fue el columpio de Skibotn. El área de descanso al lado del columpio estaba cerrada (aunque eso no impidió una pareja finlandesa aparcar allí) así que fuimos al otro un poco más adelante y caminamos por la playa hasta el columpio. Tenía vistas al fiordo de Lyngen que habíamos cruzado en ferry un poco más al norte hace algunos días.

Seuraavana vuorossa oli Rovijoen putous, joka oli meille tuttu jo lapsuuden kesien Kilpisjärven matkoilta. Tällä kertaa kipitimme alas asti ihailemaan putousta ja mieheni puolestaan näki sen aivan ensimmäistä kertaa, vaikka hänkin on tästä ohi ajanut. Vaatteiden ja ihon kastuminen putouksen vesisumussa ei haitannut kyllä yhtään kuumana päivänä.

La próxima parada fue en la cascada del río Rovijoki que ya conocimos de los viajes de niñez a Kilpisjärvi. Esta vez descendimos hasta abajo a ver la cascada desde su pie y mi esposo la vio por primera vez aunque él también ya la había pasado antes. Mojarse la ropa y la piel en la brisa de agua que salió de la cascada no fue nada mal en un día tan caluroso.

Sateenkaarinauru - Risa de arcoiris

Sitten ylitettiinkin raja Suomeen. Kipitin taas tullin tiskille Panchon passin kanssa ja ystävällinen norjalaistullinainen hieman hymyili, että Norjasta Suomeen takaisin tullessa ei tarvitse passia käydä näyttämässä. Noh, tulipahan näytettyä. Kilpisjärvellä majoituimme Saivaara-mökeissä; Mörkö-mökissä tarkalleen ottaen Ala-Kilpisjärven rannalla. Olin vähän suunnitellut Panchon ekaa Saanan huiputusta, mutta 30 astetta hipovissa lämmöissä se olisi ollut hullun hommaa. Loppupäivä sujui syöden, auringosta ja lämmöstä mökin terassilla nauttien ja pulahdinpa uimassakin! Elämäni kolmas kerta, kun uin Kilpisjärvessä, kahdella ekalla kerralla vesi oli 6- ja 8-asteista, nyt oltiin voisi sanoa ennätyksellisissä 13 asteen lukemissa. Voit videolta todeta, mikä oli tuntemus vajaan parinkymmenen asteen veden ja ilman lämpötilaerolla...

Y luego ya cruzamos la frontera a Finlandia. Una vez más fui a la aduana con el pasaporte de Pancho y la agente noruega de aduanas me sonrió amablemente y dijo que no haría falta parar a mostrar el pasaporte al volver a Finlandia de Noruega. Bueno, lo mostré. En Kilpisjärvi nos alojamos en las cabañas de Saivaara-mökit; en la cabaña Mörkö (Bú de los Mumin) par ser exacto al lado del lago Ala-Kilpisjärvi. Había planeado que Pancho subiera a Saana por primera vez pero en temperaturas casi 30 grados no llevaba ninguna razón. El resto del día pasamos comiendo, disfrutando del sol y de calor en la terraza de la cabaña ¡e incluso bañando! Fue la tercera vez en mi vida bañar en Kilpisjärvi, las dos primeras veces el agua fue 6 y 8 grados pero ahora se puede decir que incluso el agua estaba en temperaturas récord con 13 grados. Puedes deducir qué fue la sensación de la diferencia de casi 20 grados entre el agua y el aire...

Seuraavana päivänä posotettiinkin sitten aikalailla suoraan Rovaniemelle. Nimpparikahvit juotiin Sonkamuotkassa, josta löytyi myös lemppareitani Saana-leivoksia, joita hämmästyksekseni en hetkeen ole Kilpisjärveltä enää löytänyt. Kolarissa pidettiin vielä jätskitauko ennen kuin saavuttiin Rovaniemelle Lapland Hotels Ounasvaaran mökkeihin. Ne ovat oivallinen vaihtoehto koiran kanssa matkatessa, kun saat samalla mökin rauhan ja tilat, mutta hotellin sängyt, siivouksen ja aamiaisen. Mökki tosin oli kuuma tämän kesän keleillä, mutta pidimme ikkunoita auki, niin se toi yöksi sopivaa viilennystä.

El próximo día fue practicamente conducir de Kilpisjärvi a Rovaniemi. Paramos para café de mi santo en Sonkamuotka donde encontré pasteles Saana que por mi sorpresa no he encontrado en años de Kilpisjärvi. En Kolari paramos para helado antes de llegar a las cabañas de Lapland Hotels Ounasvaara. Son una buena opción viajando con perros ya que tienes tanto la tranquilidad y el espacio de la cabaña como las camas, la limpieza y el desayuno del hotel. En estas temperaturas la cabaña era un poco caluroso pero abriendo las ventanas se refrescó para la noche.

Sopiva kävelylenkki kuumalle säälle löytyi Ounasvaaran laelta, kun kipitimme näkötorniin katselemaan maisemaa kaupungin ylle. Alueella oli tuona viikonloppuna käynnissä maastopyöräilykisat ja ensin hieman pohdimme saako nauhoitetuilla poluilla edes kulkea, mutta kello oli sen verran paljon, eikä missään näkynyt ketään, että laskeskelimme päivän ajojen olevan ohi. Lisäksi eräässä kyltissä pyydettiin varomaan ajajia, mutta ei kielletty kulkua poluilla. Lenkin jälkeen Pancho harjoitteli mökkiin yksiin jäämistä, kun kipitimme jokivarteen Kesärafla-Saunan terassille syömään. Porukkaa oli mukavasti saunomassa, uimassa ja istumassa iltaa terassilla.

Tampoco uno quiere hacer caminatas largas en las temperaturas elevadas pero una buena opción era caminar al torre mirador en la cima de Ounasvaara. Aquel fin de semana organizaron una competición de mtb en Ounasvaara y un rato pensamos si se puede caminar por los senderos con cintas pero ya era tarde y no vimos nadie que suponíamos que ya habían terminado por ese día. Incluso en un cartel ponía que hay que tener cuidado con los ciclistas pero no prohibieron caminar por la zona. Después de la caminata Pancho quedó en la cabaña a practicar estar sólo mientras nosotros caminamos a la orilla del río a la terraza de Kesärafla-Sauna a comer. Había bastante gente tomando la sauna, bañando y pasando la tarde en la terraza.