perjantai 10. maaliskuuta 2017

Joskus unelmat käyvät toteen... - A veces los sueños se hacen realidad...

Olen vaaka. Vaakojen sanotaan elävän haavemaailmassa. Minun kohdallani se on totta. Rakastan haaveilua. Vaakoja ei haittaa, vaikka unelmat eivät ihan heti kävisikään toteen. Mutta eikös ne "life coachit" eli elämävalmentajat sano usein, että jos unelmiinsa uskoo tarpeeksi lujaa, ne käyvät toteen, koska alat alitajuisesti muuttaa elämäntapojasi ja toimintaasi kohti unelmaasi. Eräänä aamuna lenkillä koirien kanssa mietin, että olen toteuttanut aika monta unelmaani...

Yo soy libra. Se dice que los libras viven en un mundo de sueños y fantasías. Por lo menos yo sí. Me encanta soñar. A los libras no les importa si los sueños no se hacen realidad enseguida. Pero son hasta los "life coach" - entrenadores de vida - que dicen que si crees lo suficiente en tus sueños se harán realidad porque inconscientemente cambias tus acciones y forma de vida hacia tus sueños. Una mañana caminando con los perros me di cuenta que ya he realizado unos cuantos sueños míos...

Pienenä haaveilin koirasta, vaikka pelkäsin niitä. Minulla oli lelukoiria ja pikkuhiljaa aloin puhua vanhempiani ympäri, että meille tulisi koira. Aloittelin kutosluokkaa, kun syyskuussa haaveeni toteutui; meille muutti sheltinpentu nimeltään Remus. Remuksen jälkeen perheeseemme on tullut Vinski ja Vinskin poika Oliver. On meillä ollut kerran kuusikin koiraa talossa, kun Vinskin ja Oliverin vierellä vipelsi Vinskin toisen pentueen 4 vilperiä!

De pequeña soñé con tener un perro aunque tenía miedo de ellos. Tenía perros juguete y poco a poco empezé a convencer a mis padres de comprarme un perro. Estaba empezando la última clase de primaria cuando en septiempbre se hizo realidad mi sueño; nos llegó un cachorro de sheltie llamado Remus. Después de Remus han formado parte de nuestra familia Vinski y su hijo Oliver. ¡Incluso hubo una época que teníamos 6 perros en casa cuando aparte de Vinski y Oliver nos alegraron los cuatro cachorros de la segunda camada de Vinski!'




Perheemme matkusteli paljon Kanarialla, koska serkkuni asuu siellä ja myöhemmin tätinikin muutti sinne. Haaveilin oppivani puhumaan espanjaa, koska kanarialaiset ja heidän elämäntapansa vaikutti mielenkiintoiselta; jotenkin minunlaiselta. Koulussa ei silloin opetettu kuin englantia ja ruotsia ja valinnaisaineeksi pystyi valitsemaan saksan tai ranskan. Lähdimme kansalaisopistoon lukemaan espanjaa, kun olin kuudennella luokalla ja luinkin sitä aina yliopistolle asti. Lukiossa kirjoitin espanjan sillä tuloksella, mistä haaveilinkin.

Mi familia viajaba mucho en Canarias porque mi prima vive allí y después mi tía también mudó a vivir allí. Soñé con aprender español porque los canarios y su estilo de vida parecían interesantes y quería aprender más sobre ellos. En esa época aparte de inglés y sueco se podía estudiar francés o alemán en la escuela. Empezamos a estudiar español en una academia popular cuando estaba en la sexta clase y seguía estudiando español hasta la universidad. En el bachillerato hice el examen final de español y saqué la nota que quería.

Espanjan oppiminen toi uutta myös Kanarianmatkoihin. Tutustuin uusiin ihmisiin ja sain ystäviä, jotka alkoivat houkutella minua muuttamaan Kanarialle. Turismista elävä saari voi tarjota kielitaitoiselle jos jonkinlaista työpaikkaa. Idea alkoi kutkuttaa todella paljon, mutta tiesin, että opinnot pitää suorittaa ensin loppuun, välivuosi ei sopisi minulle. Kun maisterin paperit oli kädessä kesällä 2005, oli menolippu ostettu syyskuulle. Töistä tai asunnosta ei ollut tietoa, mutta onneksi sukulaisten ja ystävien avulla nekin järjestyivät. Taas oli yksi haave toteutunut.

Aprender español dio un aspecto nuevo a los viajes a Canarias. Conocí gente nueva e hice amigos que durante los años me empezaron a convencer para que me mudara allí. Una isla que vive de turismo puede ofrecer todo tipo de trabajos para una persona que sabe varios idiomas. La idea me tentaba pero sabía que primero tenía que terminar mis estudios, un año "sabático" no sería para mí. El verano 2005 saqué mi master y tenía pasaje de ida para septiembre. No tenía ni idea dónde vivir o en qué trabajar pero por suerte con la ayuda de la familia y mis amigos todo salió bien. Un sueño más realizado.


Suomessa näin ystävien ympärilläni löytävän puolisoehdokkaita ja toki itsekin halusi löytää "sen oikean". En ole mikään bilettäjä enkä mene juttelemaan tuntemattomille, joten yliopistoaikanakaan ei sitä omaa "appelsiininpuolikasta" löytynyt. Aloinkin uskoa ja haaveilla tulevan mieheni olevan kanario, koska he tulivat helposti juttelemaan ja heistä sai nopeasti ystäviä. Muutettuani Kanarialle tein aluksi kahta työtä ja toiselta työpaikalta tarttuikin jotain tai siis joku mukaan. Minulla oli itse asiassa hääpäiväkin päätetty jo kauan ennen kuin mitään miestäkään oli; onneksi tuo oma kanario löytyi vierelle hyvissä ajoin ennen h-hetkeä!

En Finlandia vi mis amigos encontrar parejas y por supuesto yo también quería encontrar mi príncipe azul. ya que no voy de juerga ni empiezo a conversar con desconocidos tampoco encontré mi media naranja durante los años en la universidad. Ya que los canarios son fáciles de acercar y te vienen a hablar si sabes español empezé a pensar que quizás mi futuro esposo sería canario. Cuando mudé a Canarias al principio tenía dos trabajosy en uno sí que encontré algo o digamos alguien. Decir la verdad, ya tenía la fecha para la boda mucho antes de encontrar un novio; ¡por suerte encontré mi príncipe canario a tiempo antes de aquella fecha!

Prinssilläni oli pikkuinen sitikka ja minullakin oli Suomessa ollut pieni Suzuki. Kanarialla ostin Chevroletin. Suomeen muutettuamme Helsingissä meillä ei edes ollut autoa ja sieltä muutettuamme ostettiin Peugeot. Sitten tuli se syksy, kun saimme Peugeotin oikuista tarpeeksemme ja päätimme vaihtaa autoa. Aikanaan autokoulussa opetusautona oli bemari. Metsänvihreä kolmiovinen coupe. Päätin, että joku päivä minulla on bemari. Autokaupasta löytyi sitten samanlainen bemari kuin autokoulussa; tämä vain oli omarkarkin värinen. Ja se oli nyt minun. Sittemmin se on jo tosin vaihtunut uudempaan Jukeboksiin...

Mi príncipe tenía un citroen pequqño y yo en Finlandia había tenido un Suzuki chiquitín. En Canarias compré un Chevrolet. El primer año en Finlandia que vivimos en Helsinki no teníamos coche y después de salir de Helsinki compramos un Peugeot. Un otoño nos hartamos de los caprichos de Peugeot y decidimos cambiar de coche. En la autoescuela donde fui enseñaron con un bmw. Fue un coupe verde oscuro. Entonces decidí que un día tendré mi propio bmw. En el concesionario tenían un bmw igual que en la autoescuela; sólo que éste era de color caramelo. Y ahora fue mío. Eso sí hoy en día ya lo hemos cambiado por un Jukebox...


Kaikki nämä haaveeni ovat toteutuneet ennemmin tai myöhemmin. Oletko sinä haaveilija vai jalat maan pinnalla? Mikä on "paras" toteutunut toiveesi?

Todos estos sueños míos se han hecho realidad antes o después. ¿Tú eres soñador o los pies en el suelo? ¿Cuál es tu "mejor" sueño hecho realidad?



14 kommenttia:

  1. Ihana tarina unelmien saavuttamisesta <3 Kaikki on mahdollista kun kulkee päättäväisesti ja tavoitteellisesti kohti päämääriään.

    Olen kyllä ihan liian realisti, pieni haaveilu ja unelmien määrittely tekisi varmasti hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin se taitaa olla... tai sitten noi tähdenlentotoivomukst oikeasti toimii! ;)

      Poista
  2. Olipa kiva kertomus! :) Kyllä se noin taitaa olla, että kun haaveet konkretisoituvat ja niiden eteen tekee lopulta jotain, voi saada mieleisensä tuloksen. Sinäkin mm. opiskelit ja ostit harkitusti lipun Kanarialle, eli täysin itsestään tai tyhjästä haaveet eivät toteudu. "Kunpa voittaisin lotossa" ei taatusti tuo lottovoittoa, jos ei edes osallistu arvontaan. :) Siksi kirjoittamasi ajatus "koska alat alitajuisesti muuttaa elämäntapojasi ja toimintaasi kohti unelmaasi" onkin avainasemassa haaveiden toteutumisessa.

    Hauskaa, että valmistuit juuri vuonna 2005; itse puolestani aloitin silloin yliopisto-opinnot. :)

    Minustakin tuntuu, että monet toiveeni ovat toteutuneet, ja siksi onkin vaikea valita parasta. Ihanan kumppanin löytäminen lienee silti itselleni tärkeintä, ja ikävien suhteiden jälkeen olin toki toivonut, että löytäisin joskus sekä kaikin päin kiinnostavan että kunnon miehen. Ja niin kävi ollessani 23-vuotias (olisin ollut valmis odottamaan kauemminkin). :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne suurimmat toiveet useimmiten taitaa olla ei-materialistisia, vaikka ton bemari-jutun tuohon laitoinkin. Elämän rakkauden löytäminen, perhe, terveys, työ jne...

      Mä olisin halunnut päästä yliopistolta jo 2004, 4 vuoden jälkeen, vaan minusta riippumattomista syistä jouduin olemaan vielä vuoden. Jälkeenpäin olen ynnäillyt, että olisinko tavannut miestäni, jos olisin päässyt lähtemään Kanarialle vuoden "liian aikaisin"...?

      Poista
  3. Voi ihana postaus!! <3 miunkin on ihan pakko tehdä tällainen jossain kohtaa :)

    Mie olen todellakin haaveilija, vaikka muistan toki realisminkin! Tällä hetkellä haaveilen valmistumisesta, vapaa-ajasta, naimisiin menemisestä ja ikiomasta kodista sekä oman alan työpaikasta, gradun valmistumisesta ja vaikka mistä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tartu ihmeessä aiheeseen, sullakin on monta monta ihanaa haavetta ja varmasti monta jo toteutunuttakin!

      Poista
  4. Ihanan positiivinen postaus! Kyllä mä uskon, että elämä tuo kaikille jotain hyvää, kunhan jaksaa uskoo. (Ja aika paljon auttaa se, että tekee itse asioiden eteen jotain, kuten tuo sun Kanarialle lähtö:P) Mä tiesin, että halusin ulkomaille täysikäisenä - se tuntui tosi luonnolliselta. Muistan oikeastaan yhden päivän kun olin vielä alakoulussa (muutettiin siis englannista suomeen sillein, et alotin ykkösluokan suomessa) ja isi kysyi että miltäs tuntuis, jos muutettais ulkomaille. Vastasin, että ei mieluiten nyt kun ala-aste on kesken, että vaikka mieluummin sen jälkeen niin elämä ei sekoitu niin paljon (:D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti ajateltu noin pieneltä ihmiseltä "...ettei elämä sekoitu niin paljon..." :)

      Poista
  5. Ihana postaus! <3 :) Sinulla on ollut ihan hyviä unelmia. Minun unelmat sinuun verrattuna vaikuttaa ehkä jopa haihattelulta. :P Miulla on tosiaan paljon haaveita/unelmia, mutta olen huomannut, että ne kaikista isoimmat ei tule sormia napsauttamalla, vaan vaatii töitä hartiavoimin. Ja siltikin tuntuu, ettei se riitä ja että on tuomittu epäonnistumaan. Mutta onneksi olen onnistunut toteuttamaan edes niitä pienempiä haaveita, ettei elämä tunnu koko ajan siltä, että taistelisi tuulimyllyjä vastaan. :D Kuten vaikkapa The Walking Dead-tapahtuma. Olen aina halunnut nähdä oikein todella kuuluisia näyttelijöitä lähietäisyydeltä ja nyt se toteutui! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minusta kenenkään unelmista ei voi sanoa, että ne olisivat typeriä tai haihattelua. Saa haaveilla suuria ja pieniä, abstraktia ja konkreettista. Toisaalta minäkin mietin, "kehtaako" (?) ton bemarihaaveen kirjoittaa. Mutta sitten mietin, että se oli minun pitkäaikainen haave, tottakai mä laitan sen sinne! Missit haaveilkoon maailmanrauhasta.
      Minusta tuo näyttelijän näkemishaavekin on hyvä! Minä olen käynyt monella Finlandersin kesälavakeikalla ja haaveilin saada tanssia erään orkesterin soittajan kanssa, koska hän osaa tanssia monta eri tanssia. Kerrain rohkaistuin ja menin pyytämään häntä tanssimaan. Hän lähti ja sain tanssia hänen kanssaan kaksi foxia!

      Poista
  6. Mulla edelleen haaveissa Espanja, ehkä sitten joskus. Saan tyytyä kesällä "vaan" kuukauden lomaan siellä. :D No tyhjää parempi!

    VastaaPoista
  7. Hihii, ihan kuin Eppu olisi tuolla joukon jatkona kakkoskuvassa! ;D<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö! Mua aina hymyilyttää sun postaukset, joissa vilahtaa Eppu, ihan kuin Oliveria katselisi. <3

      Poista

Kiitos kommentista! - ¡Gracias por comentar!