torstai 31. tammikuuta 2019

Tammikuun fiilikset - Los humores de enero

Vihdoin viheliäinen tammikuu päättyi! Ihan parasta kääntää kalenterista esiin helmikuu. Viime vuonna pidin liikuntapäiväkirjaa ja pidän sitä kyllä edelleenkin, mutta tänä vuonna päätin myös vetää yhteen kuukauden tunnelmat. Minua on monesti sanottu todella positiiviseksi, niin päätinpä tutkailla onko asia tosiaan näin.

¡Por fin el puñetero enero se acabó! No hay nada mejor que cambiar el calendario a febrero. El año pasado tenía diario de deporte y sigo con él pero este año decidí resumir también mis humores de cada mes. Muchas veces me han descrito positiva y quería ver si en realidad es así. 

Merkitsen simppelillä kolmen väärin koodilla jokaisen päivän. Keltainen on ihan normaali päivä, joka ei aiheuta sen kummempia tuntemuksia suuntaan eikä toiseen. Vihreä tarkoittaa päivää, jossa on ollut jotain erityisen kivaa, jota muistelee vielä seuraavallakin viikolla. Jotain, joka sai hymyilemään tai hyvälle tuulelle. Punainen taas on huono päivä, jossa joku meni mönkään tai harmitti.

En tres códigos de color simples marco cada día. Amarillo es un día normal sin sentimientos más fuertes ni para mejor ni peor. Verde significa un día que ha tenido algo chachi que sigues recordando por días. Algo que te hizo sonreir o te puso de buen humor. Rojo es un día mala cuando algo falló o te hizo sentir triste.



Tammikuu on aikalailla tasaisen keltaista. Inhoan tammikuita ja niihin osuu usein känkkäränkkäpäiviä, mutta tänä vuonna säästyin näemmä niiltä kokonaan! Mitä vihreän arvoista sitten tammikuu toi tullessaan?

El enero se pinta bastante amarillo. Odio los eneros y muchas veces es el mes con días de mal humor ¡pero este año no había ninguno! ¿Y qué fueron los días verdes de este enero?

Alkuvuodesta vielä lomailtiin ja työt alkoi tänä vuonna ruhtinaallisen myöhään; vasta loppiaisen jälkeen. Ensimmäisenä vapaaviikonloppuna avasin hiihtokauden ja lähdettiinkin äidin kanssa testaamaan Lahden latutarjontaa. Ikinä ei ollut kumpikaan käynyt Lahden laduilla ja oli kivaa vaihtelua suksia ihan uusia reittejä uusissa maisemissa. Perjantaina aurinko paistoi ja tulikin ihan vahingossa hiihdeltyä 12 kilometriä. Äiti oli vielä valmistanut mukaan lämmintä glögiä ja pannareita, jotka söimme autolla lenkin jälkeen. Parasta!

Al principio del año estaba de vacaciones y este año volvimos al curro bastante tarde; después de los Reyes. El primer fin de semana libre inauguré la temporada de esquí y fui con mi madre a probar las rutas de Lahti. Nunca habíamos ido allí y era refresacante esquiar rutas nuevas en paisajes nuevos. El viernes hizo sol y sin darnos cuenta esquiamos 12 kilómetros. Y lo mejor; ¡mi madre nos había preparado glög caliente y panqueques que comimos en el coche después de la vuelta!

Lauantaina puolestaan tehtiin porukalla kävelyretki Läpiänjärven laavulle. Sinnekin napattiin evästä mukaan ja kyllä maistuikin ulkona auringon paisteessa hyvältä glögi, lettu ja pulla!

El sábado hicimos una caminata al asadero del lago Läpiänjärvi. También llevamos aquí las provisiones ¡y lo bueno que sabían los crepes, bollos y glög fuera en el sol!




Seuraavana viikonloppuna piti taas päästä suksille ja maakuntakiertue jatkui. Tällä kertaa valitsimme Loistopolkua 8 kilometrin pätkän Nastolasta Uuteenkylään ja takaisin. Loistopolku on retkeilyreitti, joka kulkee Lahden Karistosta aina Iittiin asti. Kesäisin sitä voi kulkea jalan ja pyörällä, talvisin reitille ajetaan ladut. Ja tällekin retkelle oli äiti varustautunut pannarein.

El próximo fin de semana me llamaron los esquíes y seguimos con nuestra vuelta de la provincia. Esta vez elegimos una vuelta de 8 kilómetros por el sendero Loistopolku; ida y vuelta de Nastola a Uusikylä. Loistopolku es una ruta que empieza de Karisto en Lahti y sigue hasta Iitti. En verano se puede recorrer caminando o en bici y en inviero es una ruta de esquí.Otra vez mi madre había preparado panqueques para la vuelta. 




Tammikuun viimeiseen viikonloppuun oli varattu perjantaille liput lukiolaistemme musiikkiesitykseen "Eläköön elämä", joka vilisi tuttuja biisejä Euroviisuista vuosien varrelta. Äidin ja kummitädin kanssa kävimme nauttimassa showsta ja kyllä sitä taas ihasteli miten taitavia nuoria meillä onkaan.

El último fin de semana de enero empezó el viernes con el musical "Eläköön elämä" de los jóvenes de nuestro instituto. Habíamos comprado billetes de antemano y fui con mi madre y mi madrina a escuchar el show lleno de canciones de la historia de Eurovisión. ¡Y lo talentosos que son estos jóvenes! 

Ja minnepä muuallekaan lauantaina kuin suksille. Loistopolkua otettiin urakaksi tänäänkin; täällä kertaa väli Uusikylä - Iitin raja. Tämäkin lenkki venähti vähän suunniteltua pidemmäksi, kun matka oli kivaa hiihtää ja lopulta mittariin rapsahtikin 18 kilometriä. Napattiinpa tältä reissulta mukaan yksi geokätkökin!

Y el sábado; a esquiar por supuesto. Seguimos por el Loistopolku, hoy ida y vuelta desde Uusikylä hasta la frontera de Iitti. No habíamos planeado esquiar una vuelta tan larga pero ya que nos gustó la ruta y lo pasamos bien terminamos haciendo 18 kilómetros. ¡Hasta teníamos tiempo para buscar un geocache!



Saapa nähdä mitä helmikuu tuo tullessaan; kaikkea kivaa on luvassa, uskon sinnekin napsahtavan useamman vihreän ruudun! Hyvää helmikuuta teillekin!

A ver qué nos trae el febrero; ya estoy esperando algunas cosas especiales ¡y me da que me van a traer un par de casillas verdes! ¡Que tengan ustedes también un buen febrero!

4 kommenttia:

  1. Nauratti hauska kalenteri-ideasi. :D Kiva, että tunnelmista tulikin odotettua paremmat! Hienoihin lumimaisemiin olet päässyt ihanan pannariäitisi kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakastan tilastoja ja listoja ja joku uusi kalenteri piti saada. Netistä bongasin tällaisen ja sovelsin sitä vähän yksinkertaisemmaksi. Minusta ihan hauska idea.
      Lunta on tosiaan paljon, mutta mua ei haittaa. Talven kuuluukin olla luminen! On ollut kiva päästä hiihtelemään uusissa maisemissa, ihan kuin olisi lomalla, mutta illaksi palaakin aina kotiin. Ja äidin pannarit on vaan <3

      Poista
  2. Kivoja tunnelmakuvia latujen varsilta! Jään aika paljosta paitsi, kun kaikki talvinen ulkoliikunta tapahtuu koirien ehdoilla. Olisi kiva joskus mennä auringon paisteessa kiireettömästi, ja jäädä laavuille tulistelemaan ja nauttimaan eväitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat ne meilläkin osittain määrää tahdin. Laavuretkellä nekin olivat mukana ja hiihtoretketkin täytyy suunnitella niin, että koirat lenkitetään ensin ja sitten lähdetään hiihtämään.

      Poista

Kiitos kommentista! - ¡Gracias por comentar!