lauantai 15. toukokuuta 2021

Foto 19/52

Se on toukokuukin jo puolessa välissä... Tällä viikolla vietiin Jukeboksi huoltoon, akku oli jo niin lopussa, että oli aika vaihtaa se uuteen ennen kuin se jättääkin käynnistymättä, kun olet jossain hornan kuusessa. Vähän pohdiskellen se korjaamollekin starttasi, vaan nyt on uusi akku ja voimme aloittaa operaatiomme "vaihda kaksi autoa yhteen uudempaan".

El mayo ya ha llegado a mitad... Esta semana empezó con el mantenimiento de Jukebox que tenía la batería ya tan gastada que ya era hora de cambiarla a una nueva. Mejor ahora que antes que nos tirado en el quinto pino cuando ya no quiere arrancarse. Ya estaba pensando si arrancar o no cuando lo llevé al taller pero ahora tiene batería nueva y podemos empezar nuestra operación "cambia dos coches por uno más nuevo".

Tiistaina saapuivat odotetut helteet. Oli vaan jotenkin epäuskoinen tunne lähteä töihin kaksi housuparia vähemmän päällä kuin edellisenä aamuna. Äiti sai perinteisen kukkaistutuspuutarhahepulin ja toi ensin talvehtineet pelargoniat ja muratit ja myöhemmin haettiin lisää kukkia puutarhamyymälästä etupihan koristeeksi. Älkää kysykö mitä kukkia; äidillekin vastasin kun kysyi mitä haluan, että "nättejä kukkia". Tänä vuonna ei antanut ostaa mustia kukkia, niin kuin viime vuonna.

El martes llegó el calor tan esperado. Eso sí, dudaba bastante por la mañana cuando salí al trabajo con dos pares de pantalones menos que el día anterior. Mi madre tuvo su anual hay_que_plantar_flores_ya y trajo unas flores que tenía en su casa durante el invierno y más tarde buscamos más flores para el patio delantero. No me pregunten qué flores; contesto igual que mi madre cuando me preguntó qué flores quiero: "flores bonitas". Este año no me dejó comprar flores negras como el año pasado. 

Meilläpäin on useampi koulu ollut parakeissa, kun uusia on rakennettu. Ensimmäinen aukesi hiihtoloman jälkeen ja ensi syksynä lukiolaiset (ja minä!) pääsevät uuteen lukiorakennukseen. Pääsin tutustumaan tähän kauniiseen rakennukseen keskiviikkona ja nappasin muutaman kännykkäkuvan sisältä.

En nuestra ciudad son varias escuelas que están en edificios temporales. La primera mudó a un edificio nuevo en marzo y en otoño los bachilleres (¡y yo!) entramos en el nuevo instituto. Tuve la oportunidad de ir a ver el instituto nuevo el miércoles y saqué unas fotos con mi móvil.


Keskiviikkona totesin myös olevani mitä ilmeisimmin vedelle allerginen, sillä ei ollut eka kerta, kun vettä juodessa vedän sitä väärään kurkkuun ja meinaan tikahtua. Tosin tällä kertaa päätin viihdyttää (lue: säikäyttää) työkavereita samalla, kun henkäsin veden mukana kurkkuuni puolikkaan buranan, joka sitten jäi jumiin. Onneksi työkaverit toimivat nopeasti ja takoivat minua selkään kaikin voimin ja burana palasi lähtöruutuun. Vedet silmissä ja räkä nenässä nostin peukut merkiksi että olen hengissä ja kiitin avusta. Ja miksi olen sitten vedelle allerginen? Koska minkään muun juoman kanssa en ole koskaan saanut samaa aikaiseksi, ainoastaan veden.

El miércoles también me diagnostiqué alérgica al agua porque no era la primera vez que trago mal agua y tengo un ataque de tos. Esta vez me parecía mejor idea divertir (lee: asustar) mis compañeras de trabajo cuando tragué un medio ibuprofeno que quedó trancado en mi garganta. Por suerte mis compañeras se dieron cuenta y otra me golpeó a la espalda hasta sacar fuera la pastilla. Con lágrimas en los ojos y agua corriendo por la nariz levante los pulgares para decir que sigo viva y di las gracias por la ayuda. ¿Y por qué alérgica al agua? Porque nunca he conseguido hacer lo mismo con ningún otro líquido, solo con agua.

Torstai olikin sitten touhua täynnä. Aamusta heitettiin kierros frisbeetä, sitten tehtiin pyörälenkki ja samalla haettiin ne kesäkukkaset ja heräteltiin takapihaakin eloon talven jäljiltä. Viiniköynnöksessäkin on jo pienet silmut. Saa nähdä paljonko rypäleitä tänä kesänä saadaan!

El jueves era libre pero lleno de actividades. Por la mañana jugamos una vuelta de discgolf, luego una vuelta en bici para buscar las flores y despertamos poco a poco el patio trasero y el jardín de hibernación. Mi vid ya tiene pequeñas yemas. ¡A ver cuántas uvas recogeré este verano!

Viikonloppu startattiin tietysti frisbeellä ja sen päälle käytiin kesän ekoilla vohveleilla Harjupaviljongin vohvelikahvilassa. Muutama muukin oli saanut saman idean kauniina lauantaina, mutta terassilla oli hyvin tilaa ja mikä parasta, sinne saa ottaa koiratkin mukaan. Monetkohan vohvelit ehditään tänä kesänä vielä käydä nautiskelemassa...?

El fin de semana empezó por supuesto con discgolf y después fuimos a comer los primeros gofres de verano a gofrería de Harjupaviljonki. Había más gente que se les había ocurrido la misma idea este sábado tan bonito pero había bien de espacio en la terraza y allí se puede llevar también los perros. ¿Adivinar cuántos gofres vamos a comer durante todo el verano...?


4 kommenttia:

  1. Hih, onko olemassa mustia kukkiakin. :-D

    Mä luulin, että tuo koulukuva on parakista, ja vähänkö leukani loksahti, kun katsoin, että jopa on parakilla kokoa. Mutta on kyllä hienon näköinen koulu! Varmaan hieno tunne päästä ihan uudenkarheaan rakennukseen.

    Kauhea vesi+buranaepisodi – onneksi selvisit säikähdyksellä (ja neuvokkaiden työkavereiden avulla). Minusta on muuten jotenkin äärettömän noloa saada tuommoinen yskänkohtaus ihmisten edessä. Tulee jotenkin niin avuton ja pöljä olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuu-u! Mulla oli muistaakseni mustia petunioita ja niiden kaverina jotain mustalehtisiä kasveja. Äidistä se oli kauhea, minusta ihanan erilainen.

      Ei ihan juu parakista. Ulkoa yksinkertaisen moderni (en sitten hoksannut ottaa sieltä kuvaa) kolmikerroksinen rakennus. Paljon valoa ja avaruutta. Tämän hetken suunnitelman mukaan tämän kevään Wanhat pääsevät tansseillaan "korkkaamaan" uuden lukion.

      Onneksi en ollut opehuoneessa yksin... Ja mä luulen, että mun työkaverit säikähti paljon enemmän kuin minä. Mä oon jo niin tottunut näihin vesiyskähepuleihin, että se oliskin mennyt naurukuittauksella, mutta nyt tosiaan toi tabu toi lisää jännitystä tähän. Itse asiassa tein sen uudestaan samana iltana kotona. Tosin vain vedellä, jonka sitten syljin suustani lavuaariin, että pääsin yskimään.

      Poista
  2. Hui mikä läheltätukehtumiskokemus! O__o Mä mietin joskus että mitä jos mulle tapahtuu tommoinen pilleritukehtuminen kun oon yksin kotona. Aattelen aina että paras mahdollisuus selviytyä on koittaa raahautua naapurin ovelle taottavaksi, ja viimeisenä vaihtoehtona sitten heittäytyä selälleen niin kovaa että ilma pakenee keuhkoista ja tabu sitä myöten. Karmivaa. Onneksi selvisit.

    Puutarha heräilee tosiaan nyt vauhdilla eloon! Hauskaa että siellä on äitikin päässyt hepuloimaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi olin nähnyt kerran klinikalla yhden ukkelin samassa jamassa. Lääkärit rauhoittelivat hengittämään parhaansa mukaan rauhassa sisään ja ulos. Tätä noudatin ja jälkeenkinpäin vielä ihmettelin, että en oikeastaan säikähtänyt / pelännyt tilanteessa.
      Mä olen jostain lukenut jonkun ohjeen mitä piti tehdä jos näin käy kun on yksin, mutta en mä sitä enää muista. Ehkä pitäis etsiä, niin osais toimia jos näin ikävästi kävis...

      Äiti hepuloi aina toukokuussa. Odotan seuraavaksi ikkunanpesuhepulia saapuvaksi.

      Poista

Kiitos kommentista! - ¡Gracias por comentar!