Säynätti, Mikkeli

Mikkelin keskustasta n. 10 kilometrin päässä on Säynätin retkeilyalue. Ylä-Säynätjärven läheisyydessä kulkeva reitti on n. 5 kilometriä pitkä. Parkkipaikkoja on kaksi, me jätimme auton ensimmäiselle isommalle. Toinen, pienempi, on parinsadan metrin päässä, esteettömän grillikodan läheisyydessä. Oletin sen olevan invaparkki, mutta mitään merkintää tästä ei paikalla ollut. 

A unos 10 kilómetros del centro de Mikkeli está el área recreativa de Säynätti. La ruta que recorre cerca del lago Ylä-Säynätjärvi es de unos 5 kilómetros. Hay dos aparcamientos y dejamos el coche en la primera más grande. El otro, más pequeño, está a unos doscientos metros cerca de la casa barbacoa sin barreras. Yo suponía que fuera para minusválidos pero no había ningún señal de eso.

Esteetön grillikota on reitin lähtöpisteessä ja siitä muutaman sata metriä eteenpäin vielä toinen tulipaikka. Siellä emme tosin käyneet. Rannassa on myös laituri. Polku lähtee mutkittelemaan pitkin rantaa ja järven eteläpohjukassa se sukeltaa metsään. Pian tullaan pienelle laavulle, joka on hieman piilossa kallion kyljessä.

La casa barbacoa sin barreras está al lado del principio del sendero y a unos cientos de metros pa'lante hay otro asadero pero allí no fuimos. También hay un embarcadero en la orilla del lago. El sendero recorre primero por la orilla y en el punto sur del lago entra al bosque. Pronto se llega a un pequeño asadero escondido al pie de un roque.

Reitti on jossain vaiheessa vedetty uudestaan kulkemaan metsän suojissa, sillä vanhemmissa reitistä kertovissa teksteissä reitti kulkee pidemmän matkaa metsäautotietä. Valitettavasti en osaa teille kertoa uudesta metsäpätkästä, sillä geokätköjä etsien kuljimme vanhaa reittiä metsäteitä pitkin. Uusi ja vanha reitti kuitenkin yhdistyvät ja pian metsästä tullaan taas Ylä-Säynätjärven toiselle rannalle. Kävimme kurkkaamassa myös Säynätinsaaren, jonne pääsee pitkoksia pitkin.

La ruta ha sido redirigida por el bosque algun momento porque en los textos más viejos sobre la ruta recorre un trayecto más largo por una carretera de tierra. Lamentablemente no sé contarles sobre el tramo nuevo porque seguimos la ruta vieja por la carretera buscando geocaches. La ruta nueva y vieja se juntan y pronto llegamos de nuevo a la otra orilla del lago Ylä-Säynätjärvi. También fuimos a ver la isla de Säynätinsaari donde se llega por un camino de madera.

Saaren pohjoiskärjessä on tulipaikka, mutta hieman tuulisen sään vuoksi emme jääneet siihen, vaan palasimme takaisin kodalle ja teimme makkaratulet kodan ulkopuolella olevalla tulipaikalla. Meidän vanhaa linjausta kulkenut reitti oli n. 7 kilometriä Säynätisaaressa pistäytymisineen. Reitti oli ihan mukava, mutta ei erityisen säväyttävä. Muita kulkijoita näimme vain yhden lapsiperheen.

En el punto norte de la isla hay un asadero pero porque había algo de viento no quedamos allí sino volvimos al principio y asamos las salchichas al aire libre al lado de la casa barbacoa. La ruta vieja que hicimos fue de unos 7 kilómetros con la visita a la isla de Säynätinsaari. La ruta estaba bien pero no especialmente espectacular. No vimos más gente que una familia con niños.

Repovesi: Hauklamminvuori & Kirnuhuoko

Yllättyneet parijonoon! Kolmannelle lomaviikolle se meni, kun päädyttiin TAAS äidin kanssa Repovedelle. Melkein kaikki kolkat siellä on jo koluttu ja tällä kertaa käytyjen listalle pääsivät Hauklamminvuori ja Kirnuhuoko. Lenkkimme starttasi Saarijärven parkkipaikalta ja mittaa sille tuli noin 7 kilometriä. 

¡Que suban la mano los que se sorprendieron! No fue antes que la tercera semana de vacaciones cuando UNA VEZ MÁS terminamos al parque nacional de Repovesi con mi madre. Hemos visitado casi todas las esquinas del parque y esta vez Hauklamminvuori y Kirnuhuoko terminaron en la lista de sitios visitados. Empezamos del aparcamiento de Saarijärvi y nuestra ruta fue de unos 7 kilómetros.

Tallasimme alkumatkan maastopyöräreittiä Pahkajärven ampuma-alueen rajaa pitkin kohti Lojukoskea. Aivan sinne asti emme kuitenkaan menneet, vaan käännyimme pienemmälle polulle ylös kohti Hauklamminvuorta. Repoveden korkein kohta kohoaa 153 m korkeuteen ja sieltä oli näkymät yli metsien ja alas Hauklammelle. Vaikka täältäkin oli kauniit maisemat, taitaa silti suosikkejani edelleen olla Katajavuori ja Mustalamminvuori.

La caminata empezó por una ruta de mountain bike siguiendo la frontera de la zona militar de Pahkajärvi hacia Lojukoski. Hasta allí no fuimos sino giramos a un sendero más pequeño y subimos a la cima de Hauklamminvuori. Este punto más alto de Repovesi sube a 153 metros y te ofrece vistas sobre los bosques y abajo al charco de Hauklampi. Aunque las vistas desde aquí también son bonitas, mis paisajes favoritos siguen siendo los desde las cimas de Katajavuori y Mustalamminvuori.

Hauklammenvuorelta polku jatkui hetken matkaa kallion laella, kunnes laskeutui portaita pitkin alas Kirnuhuokoon. Kirnuhuoko on komeiden kallioiden välinen sola, jossa ennen keitettiin pontikkaa. Meillä oli vain holittomat eväät mukana ja makkaranpaistoon pääsimmekin parisadan metrin päässä olevalle Kirnukankaan laavulle.

El sendero sigue un rato por la cima hasta que una escalera te lleva abajo a Kirnuhuoko. Kirnuhuoko es un barranco estrecho entre roques que antes ha sido el escondite de destiladores clandestinos. Nosotras teníamos bebida sin alcohol y salchichas y las asamos en el asadero de Kirnukangas a unos doscientos metros de Kirnuhuoko. 

Evästelyn jälkeen matka jatkui kohti Valkjärveä, jonka rannassa kulkevaa polkua kaarsimme jo takaisin kohti parkkipaikkaa. Vielä ehti kuitenkin pysähtyä Sukeltajaniemessä munkeille ja äidille ja Pancholle oli tullut sen verran lämmin, että pulahtivat molemmat heittämässä talviturkin. Minä tyydyin vain "heittämään villasukat". 

Después de la pausa de comer seguimos el camino hacia el lago Valkjärvi y seguimos el sendero por su orilla ya hacia el aparcamiento. Hicimos una parada más en Sukeltajaniemi para donuts y mi madre y Pancho tenían tanto calor que se echaron a bañar. Primera vez para los dos este verano. Yo sólo refresqué mis pies.

Repovesi ei pettänyt meitä tälläkään kertaa. On meillä onneksi vielä yksi kolkka katsastamatta ja kukapa sitä kieltää kiertämästä näin kauniita reittejä useampaankin kertaan!

Una vez más Repovesi nos dejó contentas. Por suerte nos queda una ruta más sin probar y ¡quién te prohibe volver a todas estas rutas tan bonitas! 

Tassuja ja Muumeja - Patitas y Mumins

Kun nyt taas on oikeesti vapaa-aikaa, niin valmistuipa sitten yksi uusi villapaita ja jämälangoista villasukat. Paita on Novitan Icelandic woolista ja on muuten pehmeä ja lämmin! Ei kutittamaton, mutta se ei mua haittaa. Siitä paita on erikoinen, että olin hankkinut siihen langat varta vasten. Yleensä kun katson mitä mulla on, mitä niistä saisi ja sitten ostan lisää, jos jää vajaaksi. Paita on Linka Neumannin malli Vuonolaiset (Fjordfolk).

Ahora que de nuevo tengo tiempo libre de verdad, terminé un sueter nuevo y calcetines de restos de lana. El sueter es de la lana Icelandic wool de Novita y ¡puedo decir que es suave y caliente! Pica sí, pero a mí no me importa. Es diferente a los demás suéteres que había comprado la lana especialmente para éste. Normalmente veo qué lana tengo y qué podría hacer y luego compro más si no llega. Este sueter es un diseño de Linka Neumann y se llama Fjordfolk (=Gente del fiordo).

Sukat oli sitten tutumpi tarina. Jämälangoista tein itselleni Nuuskamuikkussukat. Oliko järkeä, kun mulla on jo aika monet villasukat, enkä voi pitää mitään sukkia missään vaiheessa vuotta muuta kuin ulkona. Ehkä oli, koska Nuuskamuikkunen on mun ehdoton suosikki Muumilaakson hahmoista. Sukkien ohje on Muumisukkakirjasta.

La historia de los calcetines ya es más mía. Usé restos de lana para tejerme calcetines de Snuffle. No sé si fue tan inteligente porque ya tengo unos cuantos pares de calcetines de lana y no puedo tener ningun tipo de calcetines puesto más que fuera. Quizás lo fue, porque Snuffle es mi favorito de todos los carácteres del Valle de los Mumins. El patrón de los calcetines es del libro "Calcetines Mumin".

Mallinkaistenjärven virkistysalue - La area recreativa del lago Mallinkaistenjärvi

Kesän toinen retki vei meidät Mallinkaistenjärven retkeilyalueelle Janakkalaan. Mukanani jälleen äiti, kummitäti ja tietty retkuliheppuli Pancho. Äidin kanssa olemme käyneet siellä aiemminkin, mutta kummitädille paikka oli uusi. Reitti ei ollut pitkä, mutta hieman haastavampaa maastoa kuin edellisviikon lenkkimme Kalmusaareen. Kuljimme hitaasti kummin tahtia maisemia katsellen.

La segunda excursión del verano nos llevó a la area recreativa del lago Mallinkaistenjärvi en Janakkala. Una vez más acompañada de mi madre, mi madrina y Pancho el pequeño senderista. Mi madre y yo ya habíamos estado allí antes pero para mi madrina era la primera visita. La ruta no era larga pero el terreno era un poco más desafiante que en nuestra excursión a Kalmusaari la semana anterior. Caminamos lentamente al ritmo de mi madrina disfrutando del paisaje.

Kävelimme Valskerin laavulle, jossa paistoimme makkaraa ja nautiskelimme aurinkoisesta retkipäivästä. Panchoa kiinnosti suunnattomasti jonkin sortin vesisorsalintu, joka purjehti laavun ohi lapsilaumansa kanssa. Takaisin autolle palasimme Valskerinlahden portaiden kautta. Portaiden jälkeinen jyrkkä osuus meinasi pistää kummille luun kurkkuun, mutta kävelysauvojen, kärsivällisyyden ja sisun kautta sekin mäki selätettiin.

Caminamos hasta el asadero de Valskeri donde asamos salchichas y disfrutamos de un día soleado. Pancho estaba muy interesado en una especie de patito que pasó nadando junto al asadero con su banda de crías. Regresamos al coche por las escaleras de Valskerinlahti. El tramo empinado después de las escaleras fue un reto para mi madrina pero con bastones, paciencia y co**nes superamos la cuesta.

Kalmusaari, Iitti

Kesäloma kun alkoi, niin kesäretket starttasi saman tien. Retkiheppu Pancho oli valmis pakkaamaan taas retkirepun ja suuntaamaan uusiin seikkailuihin. Mukaan ekalle kesäretkelle napattiin kummitäti ja äiti ja huristeltiin Iittiin. Päivän kohteena Kalmusaari, jossa on viimeksi käyty vuonna 2018.

Cuando empezaron las vacaciones de verano, al mismo empezaron las excursiones de verano. Pancho el excursionista había preparado su mochila para nuevas aventuras. De compañia en la primera excursión de verano tuvimos mi madrina y mi madre. Fuimos a la isla de Kalmusaari en Iitti que habíamos visitado última vez en el 2018. 

Iitissä voit kulkea Radansuun luontopolun, jonka varrelle myös Kalmusaari osuu. Luontopolulla on mittaa 8 kilometriä. Me ajoimme auton Pohjanmäen venerannan parkkiin ja tallasimme vain vajaan kahden kilometrin lenkin näin kauden alkajaisiksi. Lenkkimme kulki Kalmusaareen kiertäen sen vastapäivään; asiaankuuluvalla makkaratauolla höystettynä.

En Iitti puedes recorrer el sendero de Radansuu que te lleva también a Kalmusaari. El sendero es de 8 kilómetros. Nosotros dejamos el coche en el parking de la rampa de barcas de Pohjanmäki e inauguramos la temporada con una vuelta de menos de dos kilómetros. Caminamos a Kalmusaari y dimos la vuelta de la isla a contrareloj; y por supuesto con una pausa en el asadero.

Saareen kuljetaan siltaa pitkin ja sitten viime käyntimme oli sillan paikka heinittynyt melkoisesti. Polku venerannasta saareen ja saaren ympäri on melko helppokulkuista ja pian olimmekin laavulla virittelemässä makkaratulia. Kesän eka retki oli oikein onnistunut!

Un puente te lleva a la isla y había bastante menos agua a la vista que la última vez que vinimos. El sendero desde el parking hasta la isla y en la vuelta de la isla es bastante fácil de caminar y pronto estuvimos en el asadero preparando la hoguera para salchichas. ¡Salió bien la primera excursión de verano!

Kalmusaaren silta 2018 - El puente a la isla en 2018

Kalmusaaren silta 2025 - El puente a la isla en 2025

Ravintolalöytöjä Kanarialla - Restaurantes nuevos en Canarias

Njahans. Palataanpa keväiselle Gran Canarialle. Löysimme muutaman uuden ravintolan, joissa emme olleet ennen käyneet. Yhden oli bongannut jo ennen matkaa. Sinne suuntasimme lounasaikaan käytyämme aamupäivästä Poema del Mar - akvaariossa. Artenarassa sijaitseva La Cilla on suosittu etenkin viikonloppuisin ja pöytävaraus ei välttämättä ole pöllömpi idea. Ravintolaan kuljetaan vuorenseinämään kaivettua tunnelia pitkin. Me istahdimme nauttimaan auringosta ja maisemista terassille ja herkullisesta ropa viejasta oli hävinnyt jo puolet mieheni lautaselle ennen kuin ehdin kuvaa nappaamaan.

Bueno. Volvamos a Gran Canaria primaveral. Encontramos un par de restaurantes nuevos donde no habíamos ido antes. Uno de ellos ya había visto en redes antes del viaje. Allí fuimos a la hora de almuerzo después de visitar por la mañana el acuario Poema del Mar. La Cilla en Artenara es muy popular especialmente los fines de semana y no es tan mala idea reservar mesa de antemano. Se entra por un túnel cueva. Nosotros nos sentamos en la terraza a disfrutar del sol y el paisaje y la mitad de la riquísima ropa vieja ya se había desaparecido al plato de mi esposo antes que conseguí sacar una foto.

Toinen uusi tuttavuus oli Maspalomasissa, Palmitos Parkiin menevän tien varrella sijaitseva La Cabaña Park. Puoliavoin terassimainen sisäpiha oli täynnä pöytiä ja asiakkaita, mutta palvelu pelasi ja ruoka oli hyvää. Halusin tällä matkalla syödä ainakin kerran vuohta ja sitä söin täällä. Mies nappasi listalta mustekalaa ja alkupaloina oli katkaravut valkosipuliöljyssä. 

Otro sitio nuevo estaba en Maspalomas subiendo por la carretera de Palmitos Park. El patio semicubierto de La Cabaña Park estaba lleno de mesas y clientes pero el servicio fue bueno igual que la comida. Este viaje quería comer carne de cabra por lo menos una vez y la comí aquí. Mi esposo comió pulpo y de entrante teníamos gambas al ajillo.

Churrojakin syötiin tietysti sekä useampaan otteeseen välipalalounaaksi täytettyjä leipiä, eli pepitoja. Miehen suosikkeja puolestaan ovat kroketit. Ja kuten kuvista näkyy, ryppyperunat ja mojo ovat must-juttu Kanarialla.

Por supuesto también comimos churros y merendamos unas cuantas veces pepitos. El favorito de mi esposo son las croquetas. Y como se puede ver en las fotos, papas arrugadas son obligatorio en Canarias.