Barcelona osa II - Barcelona parte II

Lauantaiaamuna ensimmäinen tehtävä oli ostaa julkisen liikenteen liput. Vastaanotosta neuvottiin läheiselle lehtikioskille, josta lippuja voisi ostaa. Olimme ajatelleet ostaa molemmille 3 päivän kortin, mutta kioskin myyjä suositteli 10 matkan lippua, koska sillä voi matkustaa molemmat ja yksi matka kattaa kaikki vaihdot tunnin ja vartin sisään lipun leimaamisesta. Kaksi kolmen päivän korttia olisi maksanut 42 euroa, nyt maksoimme 29,85 euroa kolmesta 10 matkan lipusta.

El sábado por la mañana primero queríamos comprar las tarjetas para el transporte público. En la recepción dijeron que hay un kiosco de periódicos cerca que las vende. Ibamos a comprar una tarjeta de tres días para cada uno pero la vendedora recomendó una tarjeta de 10 viajes, porque la pueden usar los dos y un viaje incluye los cambios entre una hora y media después de picarla. Dos tarjetas de tres días habrían costado 42 euros y ahora pagamos 28,95 euros por tres tarjetas de 10 viajes.

Seuraavaksi suuntasimme Camp Noulle, Barcelonan kotistadionille ostamaan lippuja illan peliin. Olin katsellut hintoja jo etukäteen netistä ja portilla olikin samat hinnat. Ostimme liput toiseksi alimpaan katsomon osaan ja mahdollisimman keskelle. Hintaa lipuille tuli 218 euroa. Kallista lystiä, mutta ei sitä joka viikonloppu istuta Camp Noulla La Ligaa seuraamassa... Paluumatkalla hotellille syötiin aamiaista eräässä kahvilassa ja haettiin kaupasta evästä peliin.

Luego fuimos para Camp Nou para comprar entradas para el partido de la tarde. Había mirado precios de antemano y salieron lo mismo en la taquilla. Compramos entradas para la sección segunda más baja y lo más céntrico posible. Costaron 218 euros. Eso es bastante pero tampoco que estés cada fin de semana viendo un partido de La Liga en el Camp Nou... De vuelta al hotel desayunamos en una cafetería y pasamos por un súper a buscar algo para comer en el partido.

Lähdimme stadionille hyvissä ajoin ja olimmekin puoli tuntia ennen pelin alkua jo seuraamassa pelaajien lämmittelyä. Las Palmasin kannattajista äänekkäimmät oli sijoitettu katsomon yläosaan omaan "osastoonsa". Oli meitä tosin muuallakin katsomossa. Mies ei antanut lupaa ottaa pelipaitaa mukaan matkalle, jottei jouduta hattuhyllylle, joten tyydyin seuraamaan peliä muuten keltaiseen pukeutuneena. Olimmekin täysin sinipunaisten ympäröimiä.

Salimos para el estadio bien antes del partido y ya estuvimos allí media hora antes viendo el calentamiento. Los más ruidosos de los aficionados de Las Palmas estaban metidos en su propia sección en la parte de arriba. Aunque estuvimos repartidos por todas partes de las gradas. Mi esposo no me dejó llevar mi camiseta de Las Palmas para que no nos pusieran en la parte de arriba y me conformé con ver el partido vestida de amarilla. Eso sí, estuvimos rodeados de rojiazules.

Pelin aikana mies syödä mussutti taukoamatta, kun ei voinut huudella mitään Barçan kannattajien keskellä. Minä puolestaan keksin melko pian, että kunhan en sano mitään "avainsanoja", pystyn kommentoimaan äänekkäämminkin peliä suomeksi! Vieressäni istunut mies oli lievästi sanottuna ymmällään, kun välillä keskustelimme mieheni kanssa espanjaksi mitä illalla tehtäisiin ja hetken päästä huusin kurkku suorana: "Hyvä keltainen ukkeli!! Punainen ukkeli filmaa!! Puusilmä tuomari!! Selvä paitsio!!"

Durante el partido mi esposo estuve fijo comiendo ya que no podía gritar nada en medio de los aficionados de Barça. Yo por mi parte me dí cuenta que hasta que no use ninguna palabra clave ¡puedo comentar el partido en finlandés! Se puede decir que el hombre sentado a mi lado era más que confundido porque a veces hablaba en español con mi esposo qué hacer por la noche y un rato más tarde a grito pelado en finladés: "Vamos tío amarillo!! El tío rojo es un peliculero!! Árbitro ciego!! Eso era un fuera de juego!!!"

Peli päättyi lopulta 2-1. Las Palmas teki maalin aivan toisen puoliajan lopulla. Silloin emme enää voineet hillitä itseämme vaan tuuletimme joukkueemme maalia espanjaksi lähellä istuneiden mulkoillessa meitä oudosti. Oli myös hienoa nähdä kuinka miehen sukulaispoika, joka pelaa Las Palmasissa pääsi myöskin kentälle ja pelaamaan Camp Noulla. Minusta juuri La Ligaan nousseelta joukkueelta hieno tulos vieraissa Barçaa vastaan!

El partido terminó 2-1. Las Palmas metió un gol a finales de la segunda parte. Entonces ya no podíamos controlarnos sino alegramos por el gol en español mientras la gente alrededor nos echó miradas raras. Nos gustó mucho que el pariente de mi esposo, que juega en Las Palmas tuvo tiempo de juego  y podía jugar en Camp Nou. En mi opinión un resultado muy bueno fuera contra el Barça para un equipo que acaba de ascender a La Liga.

Pelin jälkeen käytiin hotellilla vaihtamassa vaatetta ja lähdettiin kohti Plaza de Cataluñaa. Bussista jäimme ostoskeskus Las Arenasin kohdalla ja bongasimme ostoskeskuksen kattoterassille vievän maisemahissin. Eurolla hurautimme ylös ihailemaan aukiota iltavalaistuksessa. Katolla oli myös useita ravintoloita, mutta koska ne olivat tupaten täynnä, päätimme etsiä toisen ruokapaikan.

Después del partido fuimos al hotel a cambiar ropa y salimos para Plaza de Cataluña. Bajamos de la guagua en CC Las Arenas y vimos un ascensor que lleva hasta la terraza en el techo del centro comercial. Pagando un euro subimos arriba para ver la plaza iluminada por la noche. Había varios restaurantes en el techo pero decidimos buscar otro ya que éstos fueron llenos.

Ensin halusimme kuitenkin nähdä Montjuïcin Font Màgican, suihkulähteen, joka "tanssii" musiikin tahdissa iltaisin värivalaistuksessa. Esitys oli ihan kiva, ei mielestäni mitenkään erikoinen ja ehdin napata muutaman kuvan ennen kuin minulta loppui kamerasta akku. Tämän jälkeen löysimme läheltä ravintolan, Rias de Vigo, jossa söimme illallista. Ruoan jälkeen pyysimme jälkkäriksi liköörichupiton (pieni alkoholiannos), joka olikin hillitön putkilasillinen likööriä. Mutta tulipahan uni nopeaan tämän yömyssyn jälkeen!

Antes de cenar queríamos ir a ver la Font Màgica de Montjuïc que está iluminada por la noche y "baila" con la música que ponen. El show estuve bien pero nada especial en mi opinión. Conseguí sacar algunas fotos antes de que se me acabó la batería de la cámara. Después encontramos cerquita un pequeño restaurante, Rias de Vigo, donde quedamos a cenar. Al pedir un chupito de licor de postre nos jincaron un vaso de tubo lleno de licor. ¡Por lo menos entró rápido el sueño aquella noche!