tiistai 26. syyskuuta 2017

Suu kiinni ja syö! - ¡Cierra la boca y come!

Facebookissa kehkeytyi mielenkiintoinen ajatustenvaihto ystäväni kanssa, kun keskustelimme kovaäänisistä kanarioista. Ystäväni (suomalainen) asuu Kanarialla ja hänen naapuriinsa on muuttanut nuoria kanarioita, jotka äityvät usein, etenkin ruoan äärellä puhumaan kovaäänisesti.

En el Facebook hablé con mi amiga sobre los canarios que hablan alto. Mi amiga (finlandesa) vive en Canarias y tiene de vecino jovenes canarios que especialmente al comer empiezan a hablar en voz muy alta.

Monesti minua ja miestäni jäädään katsomaan, kun koiria ulkoiluttaessa puhumme kovaan ääneen ja todennäköisesti osin käsillä. Kanarialla myöskään ei nähdä huonona käytöksenä sitä että puhuu toisen päälle. Kaikki osallistuvat keskusteluun, vaikka sitten yhtaikaa, vuoroa ei tarvitse odottaa niinkuin Suomessa. Tämä on ollut - ja on edelleen - minulle vaikeaa; en haluaisi puhua toisten päälle ja toisaalta haluaisin, että minua kuunnellaan.

Muchas veces la gente queda mirando a mi esposo y yo cuando sacamos los perros y hablamos en voz alta y probablemente la mitad con gestos. En Canarias tampoco es de mala educación hablar encima de otra persona. Todos participan en la conversación aunque fuera al mismo tiempo y no hace falta esperar tu turno como en Finlandia. Esto todavía tengo dificil, no quisiera hablar encima de nadie y por otro lado quisiera que me escuchen.

Kun keskustelu siis on vaikkapa ruokailun lomassa täydessä vauhdissa, äänessä voi olla yhtaikaa useita henkilöitä. Toki tällöin myös volyymi nousee. En silti katso sitä huutamiseksi. Puheääni on kovempi kuin suomalaisilla yleensä, mutta eivät he silti huuda. Joskus jopa ärsyttää suomalaiset, jotka mutisevat partaansa, eikä heidän puheestaan ota selvää, kun ei edes kunnolla kuule mitä he sanovat.

O sea, cuando la conversación esta en plena marcha por ejemplo al comer, pueden ser varias personas que hablan a la vez. Significa que sube el volumen. Aún no lo considero gritar. Hablan en voz más alta que los finlandeses pero no gritan. A veces me molestan los finlandeses que hablan con ellos mismos y no entiendes nada simplemente porque no les oyes.

Sitä ystäväni väitettä, että "kanariot huutaa ruoka suussa" en kyllä niele. Poikkeuksia varmasti on joka suuntaan, mutta en ole kertaakaan nähnyt ruoka suussa puhuvaa kanariota, kun taas suomalaisilla on paha tapa harrastaa moista. Sitä näkee jopa televisio-ohjelmissa. Tosi ihanaa katsella, kun puhekumppanin huulien välissä kuola venyy ja puoliksisyöty ruokaa muussaantuu hampaissa puheen tahdissa.

Que mi amiga dice que "los canarios gritan con comida en la boca" no lo trago. Seguro que hay excepciones pero nunca he visto un canario hablar con la boca llena pero varios finlandeses lo hacen. Lo ves hasta en los programas de tele. Que bonito ver la baba entre los labios y la comida medio masticado en la boca de persona con quien hablas.

Ymmärrän myös ystäväni ärtymyksen, sillä kanarioiden ruokailu voi kestää tunteja. Syödään pitkään ja rauhassa, keskustellen päivän polttavista teemoista samalla. Mitä mielenkiintoisempi tai ärsyttävämpi aihe, sitä enemmän puhujia äänessä.

Entiendo el cabreo de mi amiga porque la cena de los canarios puede tardar horas. Se come tranquilito y con calma conversando sobre los temas del día. Lo más interesante o irritante el tema más gente hablando al mismo tiempo.

Molemmissa maissa näkee nykyään kännyköitä ruokapöydässä, mikä ei minusta kuulu asiaan. Jos kännyllä haluaa napata kuvan ruoasta tai seurueesta, se on ok, mutta muuten puhelin ei kuulu ruokapöytään. Eikä luonnollisesti ruokailu ulkovaatteet päällä tai hattu päässä. Tosin kerran näin hotellin aamiaisella Suomessa (ja mies on kuulemma nähnyt turisteja Kanarialla) ravintolassa ilman kenkiä.

En los dos paises se ve hoy en día muchos móviles en la mesa de comer y eso no veo correcto. Si quieres sacar una foto con tu móvil de la comida o de la gente está bien pero por el resto el móvil no es una parte de la cena. Y naturalmente ropa de abrigo o gorros tampoco. Eso sí, una vez vi en el desayuno en un hotel en Finlandia (y mi esposo dice haber visto turistas en Canarias) en restaurante sin zapatos. 

Ja kun vauhtiin pääsin, niin lähetänpä vielä nämä mieheni terveiset ravintolassa ruokaileville: Buffet'ssa ruokaa voi hakea lisää, lautaselle ei tarvitse kasata kaikkea kerralla, äläkä muutenkaan ota liikaa. Jos pöydälle tai pöydän alle tippuu ruokaa, putsaa se itse pois. Et kai kotonakaan jätä pöydälle kurkunpaloja, kastiketahroja ja lattialle haarukasta karanneita hillosipuleja...?

Y ya que empecé quiero además mandar este mensaje por parte de mi esposo a todos los que comen en restaurantes: Se puede buscar más comida en el bufé, no hace falta amontonar comida en el plato y no cojas demasiado. Si cae comida en la mesa o por debajo de la mesa, límpiala tú. Yo creo que en tu casa tampoco dejas en la mesa trozos de pepino y manchas de salsa o cebollinos escapados en el suelo...




12 kommenttia:

  1. Täällä etelässä sama meninki :-D Kun keskustellaan jostain asiasta ihan samalla puolella, mutta tunteella, nousee herran ääni aika. Itse tekee mieli hyssytellä, kun naapuritin kuulee ja luulee vielä, että tapellaan. Olen kuitenkin vaiennut asiasta. Odotan, niin että hän pääsee Suomeen ihmettelemään hiljaisuutta ja eletttömyyttä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä nousee volyymit jo molemmilla ja naapurit ehkä tietää jo, että ihan vaan keskustellaan... :D

      Poista
  2. Ihana postaus! Sai kyllä hymyn huulille, sillä kaikki sarjat, joita olen seurannut Espanjasta sekä espanjan tunneilla saatu tapakasvatus täsmää tähän! Enkä edes ymmärrä, miksi ruokapöydässä ei saisi keskustella ja jos on paljon ihmisiä yhtä aikaa syömässä, ainakin omassa tuttavapiirissä juttuja on useita meneillään samaan aikaan; kaikki eivät keskustele samasta aiheesta, mutta kaikki ovat samassa pöydässä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ja sujuvasti voi vielä vaihtaa keskustelusta toiseen samassa pöydässä!

      Poista
  3. Mä välillä koen tuon keskustelukulttuurin tosi hankalana täällä, vaikka nykyään puhunkin hyvää espanjaa. Varsinkin suurissa ryhmissä kun kaikki huutaa päällekäin ja ite on jollain tasolla kuitenkin Suomessa oppinut kuuntelemaan, mitä sanottavaa toisella on... tuntuu, ettei pysy mukana tai antaa itsestään ihan toisenlaisen kuvan, jos ei osallistu siihen meteliin:D Naurahdin tolle "Tosi ihanaa katsella, kun puhekumppanin huulien välissä kuola venyy ja puoliksisyöty ruokaa muussaantuu hampaissa puheen tahdissa." niin totta, hahah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etenkin opelle ihan hirvee paikka, kun muut ei kuuntelekaan, vaan puhuu päälle! :'D

      Poista
  4. Hyviä huomioita, osa ihan alkeellisia käytöstapoja, joiden pitäisi olla kaikille itsestäänselviä. Ruoka suussa puhuminen on minullekin kauhistus, mutta on tunnustettava, että usein innostun puheenaiheesta niin paljon, että lähden vahingossa puhumaan muiden päälle. Se on kauhea tapa, ja haluaisin päästä siitä eroon.

    Ellen onnistu, muutan Kanarialle. Löytyisiköhän La Gomeralta joku rauhallinen sopukka? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gomeralla olisi varmasti kivoja piilopaikkoja innokkaille päällepuhujille! :D

      Poista
  5. Täällä Aragoniassa on taas ihan erilaista. Hyvin harvoin tulee päällekkäinpuhumista, vaan antavat toisen puhua loppuun ja yksi kerrallaan. Keskustelua käydään, mutta volyymi ei mielestäni ole suuri. Plussaa on myös se, että puheen tempo on melko rauhallista ja espanja erittäin selkeää. :)

    VastaaPoista
  6. Minulle ei varmaan Kanarian tyyli sopisi, en pidä siitä että joudun puhumaan kovalla äänellä tai puhumaan yhtäaikaa muiden kanssa. Olen vähän semmoinen hiljainen hissukka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin, mutta olen vähän jo onnistunut opettelemaan kanarioksi. Suomessa erotun enemmän, Kanarialla olen vielä se hiljainen hissukka. En minäkään kyllä kummassakaan osaa vielä toisten päälle puhua.

      Poista

Kiitos kommentista! - ¡Gracias por comentar!