torstai 5. huhtikuuta 2018

Vuokatinvaaran poluilla - En los senderos de Vuokatinvaara

Olin lukenut blogeista ja netistä Vuokatinvaaralla kulkevista kävelyreiteistä, joilla voi talvella nähdä tykkylumisia puita. Pääsiäisenä ollaan jo keväässä, mutta me pääsimme sekä nauttimaan auringonpaisteesta että ihailemaan vielä osin tykkylumen peittämiä puita.

Había leído en los blogs y en internet sobre las rutas de senderos que pasan por Vuokatinvaara y dónde en invierno se puede ver árboles cubiertos de nieve. En Semana Santa la primavera ya ha llegado pero aparte del sol vimos también árboles todavía semicubiertos de nieve.


Aamupäivällä Vuokatinvaaran huipulla oli vasta muutama auto parkissa. Ensimmäinen opaste lisäkyltteineen ei kyllä vaikuttanut lupaavalta, mutta silti astuimme polulle rohkein mielin. Polku laskeutui metsän keskellä ja pian olimmekin ensimmäisen tulipaikan luona, missä oli muitakin kulkijoita.

Por la mañana había sólo un par de coches aparcados en la cima de Vuokatinvaara. Al lado del mapa había un cartel pequeño con el texto "peligro de muerte" que no daba mucho ánimo pero aún así empezamos la caminata. El sendero empezó a bajar y pronto llegamos al primer sitio de asadero donde había más gente.



Eino Leinon reittiä oli kulkenut useampikin viime päivinä; kävellen tai lumikenkäillen. Polku oli hyvä kulkea, mutta polun vieressä humpsahtikin helposti reittä myöten hankeen. Juu, tuli sitäkin kokeiltua pari kertaa. Tallasimme polkua aina Lehmilammen kodalle asti, josta käännyimme takaisin. Ei muuten ollut hullummat maisemat puuseestä!

Se notaba que mucha gente había ido por la ruta de Eino Leino; caminando o con raquetas de nieve. El sendero fue dura pero si pisaste la nieve al lado del sendero podías enterrarte en la nieve hasta los muslos. Sí, lo probé un par de veces. Caminamos hasta el sitio de asadero de Lehmilampi y allí dimos la vuelta. Por cierto, ¡nada mal la vista desde la letrina!





Meidän tekemä lenkki oli noin 4 kilometriä, polkuverkostoa kulkee vaaroilla pidemmältikin. Samoin hiihtäjille on latuja joka lähtöön. Meille jäi kutina tulla katsomaan näitä polkuja ja maisemia myös kesällä. Ties vaikka jo ensi kesänä eksyttäisiin taas näihin maisemiin...

Hicimos una vuelta de unos cuatro kilómetros pero hay más senderos por los cerros. También hay una gran variedad de rutas para esquiadores. Nosotros quedamos con el interes de volver a ver estos paisajes en verano. Quizás ya volverémos el verano que viene...



(Kuvan napannut äitini - La foto sacada por mi madre)

6 kommenttia:

  1. Varmaan hassua, mutta minusta noissa kuvissa on lumesta huolimatta kumman kesäinen fiilis. :D Puut ovat niin vihreinä ja taivas sinisenä. Kyllä noihin maisemiin kelpaa palata. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei lainkaan hassua, oli siellä sen verran lämminkin, että melkein menis kesästä!

      Poista
  2. En ole koskaan käynyt missään "vuorella" patikoimassa talvella, kun en ollut edes tiennyt, että talvella on olemassa kävelyreittejä, joilla selviää ilman lumikenkiä. Toisaalta en ole koskaan käynyt Vuokatissakaan. :-) Kiitos vinkistä! Panen korvan taakse, jospa vaikka ensi talvena...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen jotenkin ajatellut, että talvella "metsään" pääsee vain lumikengillä tai suksilla. Viime pääsiäisenä Rovaniemellä löydettiin jopa talvikävelyreitin nimellä kulkeva polku. Kaikkea sitä löytää, kun mies on vähän pelokas hiihtäjä. Osaa kyllä, mutta ei luota itseensä. Hiihtää vain tasamaata, mutta mieluiten kävelee.

      Poista
  3. Mekin käytiin Vuokatissa ja olisi ollut ihana lähteä retkeilemään, mutta yhdessä yössä ei ehditty sitten kaikkea. Toivottavasti tulevaisuudessa saadaan olla Vuokatissa pidempäänkin lomalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ehdittiin aika kivasti pääsiäisen pyhinä, vaikka aika lyhyt aika sekin on. Paljon jäi varmasti vielä nähtävääkin.

      Poista

Kiitos kommentista! - ¡Gracias por comentar!