Töissä vietettiin syksyistä ulkoilupäivää tällä viikolla. Tosin kaikki teinit ei olleet innoissaan siitä, että heidän koulupäivä koostuisi 10 kilometrin kävelylenkistä luonnon helmassa. Eräs tyttönen suunnitelikin päivää aiemmin, että "Mä en ainakaan ala 10 kilometriä kävelemään! Mä kävelen vaan viis kilometriä ja sit käännyn takasin..."
En el trabajo pasamos un día fuera esta semana. Pero no a todos los adolescentes les gustó la idea de caminar 10 kilómetros en la naturaleza. Una chiquilla planeaba un día antes que "¡No pienso caminar 10 kilómetros! Caminaré solo 5 kilómetros y vuelvo..."
¡Yo por mi parte pasé ese día relajaíta en el sofá! Al preparar mi mochila el día anterior para mi tarea de guardia de cruce encontré nuestro sofá aire que llevé conmigo. Mucha ropa, buena comida y música de Spotify y pasé bomba dos horas en el bosque. Al volver los hombres del asadero me hicieron una salchicha en la hoguera. ¡Un día perfecto!
:-D Tulipa mieleeni yksi samankaltainen kokemus Mallalta. Mietin lähtiessäni, että jos tuntuu siltä, että en pysty (polvieni takia) kiertämään koko patikkareittiä, käännyn suosiolla takaisin. Ja sitten tajusin, että päätös kääntyä takaisin kannattaa tehdä viimeistään puolivälissä matkaa... :-D
VastaaPoistaTämäkin tyttö todistettavasti käveli ainakin sen viisi kilometriä, koska mun risteys oli puolivälissä matkaa. Hän ei vain jostain syystä arvostanut mun sohvaa ja sähköpyörää...
Poista