Minä rakastan talvea. Lunta, nenänpäätä purevaa pikkupakkasta, monia kerroksia lämpimiä vaatteita. Kimaltelevia koivuja ja lumen narsketta jalkojen alla. Mutta tähän mennessä tämä talvi on ollut kaikkea muuta. Ajatukset kääntyvät väkisinkin Kanarialle.
Me encanta el invierno. La nieve, el frío que te "muerde" la nariz (cómo se dice en finlandés), varias capas de ropa para no tener frío. Los árboles helados que brillan como diamantes y el ruido que hace la nieve al caminar. Pero hasta ahora, este invierno ha sido todo lo contrario. Mis pensamientos vuelven una y otra vez a Canarias.
Tammikuu on usein ollut meille se vuoden vaikein aika. Pimeys kalvaa meitä pahemmin kuin kovimmatkaan pakkaset. Lumi toisi kaivattua valoa tuonne synkkään maisemaan. Miehenikin mainitsee ensimmäisenä masentavan pimeyden, kun häneltä kysytään mielipidettä suomalaisesta talvesta. Mikäpä olisi Päivänsäteen pahin vihollinen, ellei pimeys!
El enero ha sido casi todos los años "la época del bajón" en nuestra familia. No hay frío que nos haga sentir peor que la oscuridad. Y ahora ni hay nieve que iluminara el paisaje. Primero que menciona mi esposo al preguntarle sobre el invierno finlandés es la maldita oscuridad. Claro,¡a los lagartos les encanta el sol!
Yksi selviytymiskeinoistani on ollut huijata mieleni hylkäämään ajatus, että Kanarialla kaikki olisi niiiiiiin paljon paremmin kuin täällä. Espanjan television uutisia katsoessani sain muistutuksen eräästä asiasta, jota en todellakaan Kanarialta kaipaa; kalima eli Saharasta puhaltava kuuma tuuli, joka tuo mukanaan hiekkaa, hiekkaa ja lisää hiekkaa.
Una de mis maneras de sobrevivir el enero ha sido engañarme a mi misma a olvidar la mentalidad que todo esté muuuucho mejor en Canarias que aquí. Viendo las noticias de la TVE me recordaron de una cosa que para nada echo de menos; calima.
(ylläoleva kuva lainattu netistä - la foto arriba prestada del internet)
Koirien kanssa lenkillä päätin jatkaa listaa ja keksinkin vielä espanjalaisen byrokratian, joka saa minut kiehumaan joka kerta ja elokuiset 40+ -helteet, jotka ovat liikaa kenelle tahansa.
Aion yrittää jatkaa listaa, onhan minulla koko tammikuu aikaa...
Paseando con los perros, decidí continuar la lista y se me ocurrió todavía la burocracía española que me hace hervir la sangre cada vez y las olas de calor de 40 y pico grados de agosto que son demasiado para cualquiera a aguantar.
Intentaré alargar la lista, ya que tengo todo el enero para eso...
Toivottavasti sinne tulee pian lumi! Perin kummallista, ettei siellä ole lunta. :( Minäkin tykkään talvesta! :) Varmaan Espanjassakin on huonoja puolia enemmänkin, ei vain nyt tule mitään mieleen.
VastaaPoistaKiitos Vivi Vinna kun kävit kurkkaamassa!
PoistaKovin synkältä ja talveksi liian lämpimältä tuo 10 vuorokauden ennuste edelleen näyttää... Pidän silti sormet, varpaat ja koirien tassut ristissä, että lunta vielä saadaan (ennen juhannusta)!
Pimeys jakaa mielipiteet samaan tapaan kuin pyllyjuustot ja kansanmusiikki :D. Minimalismin ilo -blogissa keskusteltiin pimeyden monista puolista, ja minäkin kannoin korteni kekoon kommenttiboksissa.
VastaaPoistaMinulle pimeys on voimavara. Se tuntuu useimmiten vain turvalliselta ja anteeksiantavalta.
Etelämmästä tulevat (ja pohjoisemmatkin) muistavat usein mainita "jatkuvan ja loputtoman pimeyden". Hassua, että usein jää sanomatta että sen pimeyden vastapainona meillä on kesällä valoa, valoa ja valoa. Päiväntasaajalla pimeys ja valkeus vuorottelevat tasaisesti kahdentoista tunnin välein. Meilläkin on vuorottelua ja tasapaino, vuorotteluväli vain on huomattavasti vuorokautta pidempi. ;)
On totta, että valoisuutta harvemmin mainitaan. Kerran saimme aiheesta kunnon "kinan" aikaan, kun miehelle piti kynän ja paperin kanssa todistaa, että yhteensä, vuodessa, Suomessa on ihan yhtä paljon valoisaa aikaa kuin Espanjassakin. Niinkuin muulloinkin, meillä ihmisolennoilla on huono tapa turhan usein marmattaa niistä huonoista asioista ja unohdamme ne hyvät.
PoistaAion silti saboteerata meidän valoisuuden vuorotteluväliä... Siitä ehkä myöhemmin lisää... :D