keskiviikko 1. joulukuuta 2021

Evon Savottapolku - Savottapolku de Evo

Marraskuussa palasimme Evolle. Tällä kertaa mukana veljeni ja äitini. Suunnitelmissa kiertää Savottapolkua alkumatka ja pidentää lenkkiä poikkeamalla Kymppilaavulla ja Vorokin laavulla. Maassa oli jo hieman lunta ja alkumatkasta sitä sateli lisää. Polut olivat silti vielä kuljettavissa vaelluskengillä.

En noviembre fuimos de nuevo a Evo. Esta  vez acompañada de mi hermano y mi madre. El plan era empezar por el sendero Savottapolku y alargar la vuelta pasando por los asaderos de Kymppilaavu y Vorokki. Ya había un poco de nieve y al principio de la vuelta estaba cayendo más. Aún así se podía caminar perfectamente con zapatos de senderismo.



Auton jätimme Vähä-Kelkutteen rantaan parkkiin ja starttasimme Savottapolulle. Alkumatka kuljettiin metsässä ja polku oli tällä kertaa huomattavasti helppokulkuisempi kuin Haarajärveltä Sorsakoluun. Välillä nousimme Kelkutteenharjulle.

Dejamos el coche en un parking cerca del lago Vähä-Kelkute y arrancamos a Savottapolku. La primera parte de la vuelta recorría por el bosque y esta vez el sendero era mucho más fácil de caminar que el de Haarajärvi a Sorsakolu. A veces subió el sendero a la cima de Kelkutteenharju.



Savottapolku haarautui kohti Kristiaanin torppaa, mutta me jatkoimme polkuja pitkin kohti Kymppilaavua. Siellä pidimme ensimmäisen evästauon. Kymppilaavun jälkeen matka kulki välillä autoteitä pitkin, kunnes sukelsi taas Koveronjärven kohdalla metsään ja kohti Vorokin laavua Koveronjärven rannalla. Siellä mutustimme loput eväistä, koska autolle oli enää noin 1,5 kilometriä.

El sendero Savottapolku giró hacia la casa de Kristiaan pero nosotros seguimos hacia el asadero Kymppilaavu. Allí paramos primera vez a merendar. Al salir de Kymppilaavu caminamos una racha por las carreteras pero volvimos al bosque en las orillas del lago Koveronjärvi. En el asadero de Vorokki con vistas a Koveronjärvi comimos el resto de las provisiones. Sólo quedaba 1,5 kms al coche.





Loppumatkasta kuljimme vielä Iso-Kelkutteen liepeillä ja Vähä-Kelkutteen rantoja pitkin taas takaisin parkkipaikalle. Matkalla näimme myös ainoat vastaantulijat, vaikka päivän aikana parkkiin oli ilmestynyt kolme muuta autoa. Pituutta koko reitille tuli lopulta 9 kilometriä ja aikaa siihen meni 3 ja puoli tuntia.

El último tramo pasó cerca del lago Iso-Kelkute y volvió al parking por las orillas de Vähä-Kelkute. Aquí vimos las únicas personas aunque durante el día había aparecido 3 coches más en el parking. Al final habíamos caminado 9 kilómetros y tardamos 3 horas y media.








2 kommenttia:

  1. Te ootte veljesi kanssa kyllä kuin kaksi marjaa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erona mun ja veljien välillä on, että mulla karvat kasvaa päästä "ylöspäin" ja heiltä alaspäin... :D

      Veli (tämä kuvissa oleva) otti meidän hääkuvat ja oli vitsillä vaihtanut yhdessä kuvassa mun ja miehen naamat toisinpäin. Olin siinä ihan hänen näköinen!

      Poista

Kiitos kommentista! - ¡Gracias por comentar!