Koli osa III - Koli parte III

Toinen päivä olikin säältään parempi. Lämpötila oli asteen pari plussalla ja päivän mittaan nähtiin aurinkoa ja sinistä taivastakin! Suuntasimme ensin hiihtämään ja päätimme mahdolliset sanomiset välttääksemme jättää koirat mökille. Kolin kylän turisti-infon nainen suositteli Loma-Kolille päin kulkevaa latua; se olisi suhteellisen tasaista meidän vähiten suksinutta ajatellen.

El segundo día hacía mejor tiempo. La temperatura uno-dos grados encimade cero ¡y durante el día se veía el sol y el cielo azul! Primero salimos a esquiar y para evitar las posibles quejas dejamos los perros en la cabaña. La mujer en la información turística de Koli nos recomendó la vuelta hacia Loma-Koli que sería relativamente plano pensando en nuestro esquiador más novato.

Alussa miehen meno oli taas hidasta ja epäröivää, sukset lähti jalasta pienemmänkin alamäen tullessa vastaan. Pikkuhiljaa sain auttaa "jarrumiehenä" alamäissä, kunnes tuli käsky: "Ota se (jarrusauva) pois!" Hiihtelimme pari tuntia ja varsinaiselle lenkille tuli mittaa viitisen kilometriä. Tosin vähän ennen parkkipaikkaa löytyi sitten miehen iloksi iso alamäki, mitä pitikin sitten jäädä laskemaan useamman kerran!

Al principio mi canario fue lento y desconfiado en sí mismo y quitó los esquíes antes de cada bajada que se podía calificar como cuesta. Poco a poco me dejó ayudar como frenadora en las bajadas hasta que me dice: "¡Quítalo!" (el bastón de freno) Esquiamos unas dos horas, más o menos 5 kms. Eso sí, antes de llegar al aparcamiento, para la alegría de mi canario encontramos una cuesta grande y quedamos para un rato a bajarla.

Palasimme mökille ja onneksi koirat olivat olleet kiltisti. Pieni ruokatankkaus ja vaatteidenvaihto ja seuraavaksi suunta Loma-Kolin snowtube-mäkeen. Vuokrasimme yhden tuben ja hissilipun tunniksi 10 eurolla, vaikka loppujen lopuksi hissilippu osoittautui vähän turhaksi. Tubea testasi kaikki (paitsi koirat) ja sillä saikin ihan hyvät kyydit. Miinuksena oli vain pulkkamäessä samaan aikaan olleet ipanat, joiden vanhemmat eivät olleet lähimaillakaan eikä pirpanoilla ollut aavistustakaan pulkkamäkien perussäännöstä "Keskeltä alas ja reunoilta ylös". Meinasi välillä mennä ihmiskeilailuksi koko tuubeilu; sitä kun oli käytännössä mahdotonta ohjata...

Volvimos a la cabaña y por suerte los perros se habían portado bien. Almorzamos y cambiamos la ropa y la dirección para Loma-Koli a probar "snowtubing". Alquilamos un tube y ticket para el ascensor para una hora por 10 euros aunque al fin y al cabo fue un poco inútil el ticket de ascensor. Todos (menos los perros) probaron el tube y era buena diversión con una descarga de adrenalina. La única pega fueron los mocosos que estuvieron en la cuesta al mismo tiempo sin supervisión de sus padres o sin ningún tipo de idea de la regla básica de las cuestas de trineos "Baja por el centro y sube por los lados". Estaba cerca de convertirse en bolos humanos ya que era practicamente imposible de manejar el tube...

Paluumatkalla käytiin kurkkaamassa Kolin puolen rannasta Pielisen jäätie, joka on 7 km pitkä ja lyhentää automatkaa Lieksaan kymmenillä kilometreillä. En kyllä tiedä uskaltaisinko lähteä auton kanssa järven jäälle ajelemaan... Iltasella aloitettiin jo kamojen kokoilu, sillä huomenna tämä miniloma Kolilla loppuu ja lähdemme ajelemaan kohti kotia. Onneksi lomaa on kuitenkin vielä melkein koko viikko jäljellä! Luvassa vielä yksi kuvapitoisempi Koli-postaus.

De vuelta a la cabaña fuimos a ver la salida de la carretera de hielo de Pielinen. Es una carretera de 7 kms que corre encima del lago congelado y recorta la distancia de Koli a Lieksa en el otro lado del lago por decenas de kilómetros. Yo no sé si tuviera confianza de conducir el coche encima de un lago... Por la noche empezamos ya a preparar la salida de mañana. Aunque estas minivacaciones en Koli terminan ¡por suerte me quedan todavía casi una semana de vacaciones! Escribiré un texto más con más fotos de nuestro viaje a Koli.