Kermitin paluu - La vuelta del Gustavo

Kiitos erään tympeän bussikuskin, jonka kyytiin kerran Jyväskylästä nousin sain aikanaan ajatuksen hankkia ensimmäisen autoni. Äitini auttoi rahallisesti ja pian allani oli pieni turkoosi Suzuki Swift, joka värinsä ja ulkomuotonsa ansiosta sai lempinimen Kermit. Kermitiin hankittiin jopa sammakkoavaimenperä Kanarialta ja se laitettiin peruutuspeiliin keikkumaan.

Gracias a un conductor de guagua antipático que una vez hace años me tocó en la vuelta de Jyväskylä tuve la idea de comprar mi primer coche. Mi madre me ayudó economicamente y pronto conduje un pequeño Suzuki Swift turquesa que por su color y forma recibió el nombre Gustavo (como de los Muppets). Hasta compré un llavero con una rana de Canarias para colgarlo en el retrovisor.

Norjan matkalla meillä oli kulkupelinä äitini Suzuki. Uskollisesti 13 vuotta palvellut auto ei ole koskaan aiheuttanut äidilleni harmaita hiuksia, vaan toiminut aina moitteettomasti. Likaisten jarrujen kitistessä Norjan serpentiiniteiden mutkissa sain kuitenkin idean ehdottaa äidilleni uudemman auton hankintaa ja alkuviikosta äiti olikin 11 vuotta nuoremman Toyota Yarisin omistaja.

En el viaje a Noruega teníamos el Suzuki de mi madre. Ella ha tenido este coche 13 años y nunca le ha causado problemas sino funcionado siempre sin fallos. Al escuchar el ruido de los frenos sucios en las curvas de las carreteras noruegas tuve la idea de proponerle a mi madre la compra de un coche más nuevo y al principio de esta semana mi madre compró un Toyota Yaris 11 años más nuevo.

Mutta niinkuin kukaan ei tietäisi, mitä siitä seuraa, kun Menninkäinen kiertelee autokauppoja... Pitkään mieheni oli kironnut omarkarkkibemariani, "joka syöksee meidät perikatoon uusilla pikkuvioillaan". Hän oli jo valmis heittämään sillä vesilintua. Ehdottamani vaihtobemarit eivät saaneet mieheltä kannatusta, vaan hänen piti löytää se autoliikkeiden rumin otus ja iskeä silmänsä siihen.

Pero como si nadie supiera qué pasa si Lagartera va a ver coches... Desde hace tiempo mi esposo ya había maldecido mi bmw dorado "que nos manda a la bancarrota con los pequeños fallos que le van surgiendo". Ya estaba preparado a mandarlo a tomar por el... Propuse varios bmw:s más nuevos pero no recibí aplausos sino él tuve que encontrar aquel bicho más feo de todas las casas de coches y enamorarse de aquel.

Jo pitkään sammakonkuvatukseksi kuvailemani auto on taas ollut mieheni suosikkeja siitä lähtien, kun ne tulivat markkinoille. Musta, pieni suuri bodari oli vielä sport-varusteltu aluvanteineen ja kromattuine peileineen ja ikääkin oli 9 vuotta vähemmän kuin meidän omarilla. Tuijottelin siinä sitten tuota rumilusta ja pohdimme kaksi päivää mitä tehdä. Bemaristakin saatiin melko kohtuullinen hyvitystarjous.

Desde que salieron al mercado yo lo he descrito como una rana mutante pero ha sido entre los favoritos de mi esposo. Este culturista negro, peuqeño pero grande con su equipamento deportivo, llantas de aluminio y espejos cromados tenía 9 años menos que mi pedazo de oro. Yo intenté cambiar mi forma de verlo y dos días pensamos qué hacer. Ya que nos hicieron también una bastante buena oferta del bmw.

Tänään ajeltiin aamusta autoliikkeeseen ja poistuimme sieltä uuden Kermitin kanssa. Niinkuin äitini sanoo meidän Oliverista: "Se nyt vaan on niin hellyttävän ruma..." Pitäkää peukkuja, että edessämme on paljon huolettomia kilometrejä! Joko sinä muuten arvasit, mistä autosta on kyse? (Joilla on sisäpiirin tietoa ei saa arvata...)

Hoy por la mañana condujimos al concesionario y salimos con el nuevo Gustavo. Como dice mi madre de Oliver: "Es que es tan feo que resulta guapo..." ¡Crucen los dedos que el coche nos salga bien! Y tú, ¿ya sabes de qué coche estoy hablando? (los que tienen información fuera del blog que se callen...)