lauantai 25. huhtikuuta 2020

Lista 17/52

17. Kirjoita ylös ne vaikeat hetket, jotka ovat muovanneet sinusta paremman ihmisen.
17. Apunta aquellos momento difíciles que te han hecho una persona mejor

Paremmuudesta en osaa sanoa, mutta vahvemman minusta ovat tehneet seuraavat hetket elämässäni.
No sé de hacerme mejor pero estos momentos en mi vida me han hecho más fuerte.

*Isäni kuolema
Olin aina isän tyttö. Isä vei retkille ja opetti erätaitoja. Isä teki lettuja aamiaiseksi ja läskinkäppyröitä välipalaksi. Isä ei ollut "perinteisellä tavalla" sairas, mutta osasin silti odottaa hänen kuolemaansa. Tiesin, ettei isä taluttaisi minua alttarille. Tiesin, ettei hän näkisi lapsenlapsiaan. Olin silloin 20-vuotias ja siitä on pian kulunut 20 vuotta. Surusta voi päästä yli; se muuttuu kauniiksi kaipuuksi.

*La muerte de mi padre
Siempre era la chica de papi. Mi padre me llevó de excursiones y me enseñó como sobrevivir en la naturaleza. Papá hizo crepes para el desayuno y beicon de aperitivo. Papá no estaba "tradicionalmente" enfermo, pero aún podía esperar su muerte. Sabía que papá no me acompañaría al altar. Sabía que no vería sus nietos. Yo tenía entonces 20 años y pronto habrán pasado 20 años. Se puede superar la tristeza; se convierte en un anhelo hermoso.

*Muutto ulkomaille
Vaikka olin yli vuoden laskenut päiviä lähtööni ja odottanut suuren haaveeni toteutumista, oli lähtöpäivä vaikea. Vielä ensimmäisinä öinä Kanarialla kaduin päätöstäni ja itkin itseni uneen. Kun sitten pääsin arkeen kiinni ja sain asiat järjestykseen, oli muutto yksi parhaista asioista, mitä minulle on tapahtunut.

*Mudar al extranjero
Aunque había contado días para la salida durante más de un año y esperé a que mi gran sueño se hiciera realidad, la hora de salir fue difícil. Incluso en las primeras noches en Canarias, arrepentí mi decisión y lloré hasta quedarme dormida. Cuando me puse al día con la vida cotidiana y tenía todas las cosas en orden, mudarme fue una de las mejores cosas que me han pasado.

*Sairastuminen ja leikkaus
En ole blogissa tainnut kertoa, että minulla on krooninen sairaus, endometrioosi. Endometrioosi on kohdun limakalvon sirottumatauti, eli kohdun limakalvon kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolella. Useimmilla tauti aiheuttaa kroonisia kipuja, mutta olen siitä onnekas, että minulla ei ole käytännössä kipuja ollenkaan. Taudin löytyminen oli täysi yllätys samoin kuin samalla löytynyt suurikokoinen kysta, joka leikattiin pois ja samalla "siivottiin" limakalvokudosta pois sieltä, minne se ei kuulu. Pelkäsin kuollakseni leikkausta, mutta se oli paljon helpompi keikka kuin kuvittelinkaan.

*Enfermermarme y la operación
Me da que nunca he contado en el blog que tengo una enfermedad crónica, endometriosis. Es una enfermedad donde tejido que normalmente recubre el útero crece fuera del útero. A muchas causa dolores crónicos pero he tenido suerte de no tener practicamente ningún tipo de dolores. El diagnóstico fue una sorpresa total igual que el quiste enorme que quitaron en una operación y al mismo "limpiaron" tejidos incorrectos de sitios incorrectos. Temía un montón la operación pero todo fue mucho más fácil de lo que había imaginado.

*Muutto Suomeen
Olemme muuttaneet Suomeen kaksi kertaa, kiitos Kelan. Ekalla kerralla saimme vääriä ohjeita, miestä ei saatu Suomen sosiaaliturvaan ennen kuin rahat loppui. Oli pakko palata. Viiden kuukauden kuluttua olimme jälleen lentokentällä muuttokuorminemme "vahingosta viisastuneina". Ja nyt olemmekin kesällä asuneet Suomessa jo 11 vuotta.

*Mudar a Finlandia
Hemos mudado a Finlandia dos veces, gracias a Kela. La primera vez nos dieron instrucciones incorrectas y se acabó el dinero antes que mi esposo consiguió la seguridad social. Tuvimos que volver. Cinco meses después estuvimos otra vez en el aeropuerto con nuestra vida en las maletas y más listos que la primera vez. Ahora en verano serán 11 años que hemos vivido en Finlandia. 



4 kommenttia:

  1. Paljon isoja asioita ja rankkoja kokemuksia. Surullista, että menetit isäsi noin nuorena. :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se. Veljeni oli vain 15... Mutta kuten totesin, "onneksi" siihen oli jo osittain ehtinyt varautua. Lisäksi isä oli kotona kanssamme siitä asti, kun olin n. viisivuotias. Herätti kouluun ja teki aamiaista. <3

      Poista
  2. <3

    Sanotaan, että vastatuuli tekee vahvaksi. Sanotaan myös, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Jotkut jopa väittävät, että kärsimys jalostaa. Ehkä, tai ehkä ei.

    Minä luulen että ihminen joko kestää eteensä tulevat vaikeudet tai sitten ei. Ne jotka kestävät, muuttuvat. Joskus parempaan, joskus huonompaan suuntaan. On ihailtavaa, jos pystyy löytämään kohtaamistaan vaikeuksista sen paremman kasvamissuunnan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kai niin pohtiva tapaus, että mutustan mielessäni asiat joka kantilta ja aina yritän löytää kaikesta jotain positiivista. Ajan myötä monesti huomaa, että jostain ikävästä tapauksesta onkin lopulta (ehkä mutkien kautta) seurannutkin jotain hyvää.

      Poista

Kiitos kommentista! - ¡Gracias por comentar!