Lapinmatka; paluu - Viaje a Laponia; la vuelta

Palasimme Kilpisjärveltä etelään "yhden pysähdyksen taktiikalla". Toki matkalla oli jaloittelutaukojakin, mutta yöpymisiä siis yksi. Ensimmäinen pysähdys oli perinteinen "aamukahvi" Sonkamuotkassa, Alatalon käsityö- ja matkamuistomyymälässä. 

Volvimos a casa de Kilpisjärvi con una parada. Por supuesto había más pausas pero paramos sólo para  una noche. La primera parada fue la tradicional pausa de café en Sonkamuotka, en la tienda de souvenirs de Alatalo.

Seuraava pysäkki oli Aavasaksalla, missä olin kuullut olevan kesäisin kahvilan, josta saisi lettuja joka lähtöön. Aavasaksan Paviljonki on Aavasaksanvaaran komeissa maisemissa ja nytkin paikalla oli kohtalaisen paljon porukkaa nauttimassa aurinkoisesta päivästä ja letuista. Letustelun jälkeen kiipesimme vielä näkötorniin ennen kuin matka taas jatkui eteenpäin.

La próxima parada fue en Aavasaksa donde había oido que en verano tienen una cafetería con crepes dulces y salados. Aavasaksan Paviljonki está situada en la cima de Aavasaksanvaara con vistas bonitas y esta vez también había bastante gente disfrutando del sol y de los crepes. Después de los crepes subimos al torre mirador antes de seguir el camino hacia el sur.

Yöpaikan etsiminen Oulun korkeudelta on aina yhtä monimutkaista, sillä kaikki paikat ovat selkeästi kalliimpia kuin samalla korkeudella itäpuolella. Eräs mökkien tarjoaja ei vastannut varaustiedusteluun ja hotelleissakin hinnat olivat pilvissä. Lopulta bongasin Kempeleestä Forenomin hotellin, joka on aivan ostoskeskus Zeppeliniä vastapäätä. Kesätarjouksen myötä hinnaksi koirineen tuli 93 euroa. 

Es siempre igual de difícil encontrar un sitio para alojar en la zona de Oulu. Todos los sitios son más caros que en la misma altura en el este. Una empresa de cabañas ni contestó a mi pregunta y los hoteles tampoco tenían ofertas. Al final encontré el hotel Forenom en Kempele, enfrente del centro comercial Zeppelin. Con su oferta de verano el precio con los perros incluidos fue de 93 euros.

Matkalla kohti Oulua saimmekin yllärikutsun kahville entisen Kanarian työkaverin luo, joka muutettiinkin tapaamiseksi paikallisella Nesteellä, koska hänelläkin on koiria ja meidän kakarat ois antanu takuulla niitä raukkaparkoja köniin. Kuulumisten vaihdon jälkeen jatkoimme viimeiset kymmenen minuuttia Kempeleeseen ja kirjauduimme saamallame ovikoodilla huoneeseen ja lähdimme samantien hakemaan ruokaa Zeppelinistä. Kotipizza, Hesburger ja Subway kiittivät ja kumarsivat illallisrahoistamme.

En camino hacia Oulu nos cogieron por sorpresa con una invitación para ir a tomar café con una ex-compañera de trabajo de Canarias. Lo cambiamos en un encuentro en una gasolinera cerca de su casa porque ella también tiene perros y nuestros monstruos seguro que los habrían devorado. Después de conocer las últimas noticias seguimos los últimos diez minutos a Kempele y nos inscribimos con el código que nos habían mandado y fuimos a buscar comida en Zeppelin. Kotipizza, Hesburger y Subway recibieron esta vez nuestro dinero.

Viimeinen matkapäivä oli meidän 11. hääpäivä ja sainkin puhuttua itselleni hääpäivälahjaksi vähemmän suoran reitin kotiin, joka toi minulle uusia kuntia geokätkökartalle sekä yhden uuden maakunnan, keski-Pohjanmaan. Poimimiemme kätköjen joukossa yksi vei meidät presidentti Relanderin syntymäkodille.

El último día del viaje fue nuestro 11 aniversario de boda y para regalo convencí a nuestro conductor tomar una ruta un pizco más larga a casa que me trajo nuevos municipios en el mapa de geocaches igual que una provincia nueva; Ostrobotnia Central. Entre los caches que buscamos uno nos llevó a la casa donde nació el segundo presidente de Finlandia Lauri Kristian Relander.

Viimeinen pysäkki oli Vaajakosken Pandalla. Siellä olikin melkoinen jono ulkona, tosin koronarajoitusten takia.  Sisään päästettiin kerralla vain noin 10 henkeä. Sää oli tosin aurinkoinen, joten mikäpä siinä jonotellessa. Tuli odotellessa vietyä koiratkin jaloittelemaan pieni lenkki. Mukaan Pandalta lähti tietysti suklaatia ja lakua.

La última parada fue en Vaajakoski y la tienda de Panda. Había una cola larga que llegó hasta fuera pero por las limitaciones de coronavirus. Dejaron entrar unas diez personas a la vez. Por suerte el tiempo era soleado así que hacer cola no estaba tan mal tampoco. Teníamos tiempo hasta sacar los perros a caminar un poco. De Panda compramos por supuesto chocolate y regaliz.