Kesäinen Repovesi - Repovesi en verano

Kesän reissuista Repovesi ei ole vielä päätynyt blogin puolelle, joten hypätään marraskuun harmaasta hämärästä kesäiselle Repovedelle. Heinäkuun puolivälissä moni muukin oli lähtenyt Repoveden reiteille; parkkipaikat pullisteli autoja ja maastossa tuli muita kulkijoita vastaan ja ohi tasaiseen tahtiin. 

De las excursiones que hicimos en verano, Repovesi todavía no ha llegado hasta el blog. Por eso les llevo desde noviembre gris a Repovesi veraniego. A mediados de julio mucha gente había salido para las rutas de Repovesi; los aparcamientos eran llenos de coches y no había momentos que hayas estado solo en el bosque.

Mukana meitä oli tällä reissulla myös äitini ja kummitätini, joten valitsimme jälleen leppoisan lyhyen päiväkävelyyn sopivan lenkin. Ketunlenkki on kuljettu aiemminkin ja sillä tutustutimme kummitädin Repoveden komeisiin maisemiin. Katajavuorella on käyty aiemmin ja se houkutteli hieman nytkin, mutta porukan vanhimman mukaan mentäessä näköalapaikka jätettiin seuraavalle retkelle.

Mi madre y mi madrina nos acompañaron y por eso eligimos una ruta corta y fácil. Hemos hecho antes la ruta Ketunlenkki y esta vez sirvió para presentarle la naturaleza de Repovesi a mi madrina. Las vistas de Katajavuori me intrigaban pero porque el grupo va según su miembro menos fuerte dejamos la subida al monte para próximas visitas.

Kapiaveden huilipaikalla evästeltiin ja nautittiin kesäpäivästä. Pieni lisälenkki tehtiin, kun käytiin kurkkaamassa Määkijän taukopaikka. Mieltä jäi kutkuttamaan varauskota, jossa voisi olla kiva viettää joskus yö vaikkapa alkukeväästä tai ruska-aikaan.

En el asadero de Kapiavesi merendamos y disfrutamos del día. Hicimos un pequeño desvío para ver el asadero de Määkijä. Pensaba lo interesante que sería pasar la noche allí en la cabaña de alquiler, por ejemplo en primavera u otoño.

Kummitäti tykkäsi kovasti Repovedestä ja kertoi parhaiten mieleen jääneen Ketunlenkin kapean kohdan Terrilahdessa, jossa kuljetaan aivan rannan ja komean kallioseinämän välissä kapeaa polkua. Toinen mieleenpainunut kohta oli Ketunlossi loppumatkassa.

A mi madrina le gustó mucho Repovesi y dijo que sus puntos favoritos fueron la parte estrecha en el sendero en la altura de Terrilahti donde se camina entre la orilla del lago y una pared enorme de roque. Otro fue el ferri de cable manual de Ketunlossi al final de la ruta.