Valklammen kierros - La vuelta de Valklampi

Melkein koko kesän oli suunnitteilla retki Joutsaan Valklammen pitkospuureitille. Mutta aina oli joko liian kuuma tai mukaan suunniteltu kummitäti pelkäsi paikan kuhisevan käärmeitä. No, syyskuun alussa ei ollut kuuma ja kummikin uskoi paikan käärmeettömyyteen. Ajelimme siis Joutsaan testaamaan tämän vähän reilun kolmen kilometrin mittaisen reitin, jota köyhän miehen Lapiksikin kutsutaan.

Casi el verano entero planeamos una excursión a la ruta de Valklampi en Joutsa. Pero siempre hacía o demasiado calor o mi madrina que íbamos a llevar con nosotros tenía miedo que el sitio esté lleno de serpientes. Bueno, a principios de septiembre no hacía demasiado calor y mi madrina se convenció de que no hay serpientes. Fuimos a probar esta ruta de unos tres kilómetros también llamado la Laponia del pobre.

Auton jätimme parkkiin vanhan urheilukentän laidalle Kangasniementien varrella, josta löytyi opastaulu ja viitat pitkospuille. Netissä puhuttiin myös parkkimahdollisuudesta uimarannan parkkipaikalla, mutta sinne emme löytäneet. Polku kyllä kulki alkumatkasta uimarannan ohi.

Aparcamos el coche en un viejo campo de deporte cerca de la carretera de Kangasniemi donde encontramos un mapa y carteles para la ruta. En internet mencionaron la posibilidad de aparcar en la playa pero no sé cómo se habría llegado allí. El sendero sí que pasó por la playa al principio.

Polku kulki ensin Ison Valklammen rantaa ja sitten pienen metsä- ja suopätkän kautta Pienen Valklammen rantaan. Siellä pysähdyimme evästelemään jykevän pöydän ääreen, jonka penkiltä oli näkymä tyynelle lammelle. Polku kiersi Pienen Valklammen ja palasi samaa tietä takaisin Ison Valklammen rantoja pitkin.

El sendero pasó primero por la orilla del lago Iso Valklampi y luego pasó por bosque y pantanal a la orilla de Pieni Valklampi. Allí paramos a almorzar en una mesa de madera robusta cuyo banco ofreció vistas al lago tranquilo. El sendero dio la vuelta del lago y volvimos por el mismo sendero de Iso Valklampi.

Matkaa kertyi vähän reilu kolme kilometriä ja evästaukoineen rauhallista vauhtia meillä meni puolitoista tuntia. Yksi ovelampi geokätkökin hidasti hieman matkantekoa. Suosittelen reittiä etenkin syksyllä, kun ruska värjää suomaiseman. 

La ruta entera era de unos tres kilómetros y pico y con nuestro ritmo tranquilo con la pausa de comida tardamos una hora y media. También un geocache un pizco más astuto nos hizo tardar más. Recomiendo la ruta, especialmente en otoño cuando el paisaje se viste de colores otoñales.