keskiviikko 18. elokuuta 2021

Isojärven kansallispuistossa - En el parque nacional de Isojärvi

Elokuun alussa miehellä alkoi taas työt mutta minulla oli vielä viikko lomaa. Lämpötilat olivat etelässäkin laskeneet lähemmäs siedettäviä ulkoilukelejä, joten kysyin olisivatko äiti ja kummitäti halukkaita lähtemään tutustumaan Isojärven kansallispuistoon. Sain heti retkiseuraa, joten suunta Kuhmoisiin ja Isojärven Majavapolulle.

Mi esposo volvió al trabajo a principio de agosto pero a mí me quedaba una semana de vacaciones. La temperatura habían bajado a unas cifras algo más comodas para hacer senderismo y pregunté a mi madre y mi madrina si quisieran ir a visitar el parque nacional de Isojärvi. Dijeron que sí y arrancamos hacia Kuhmoinen y el sendero Majavapolku de Isojärvi.




Valitsimme Majavapolun kohteeksemme, koska se vaikutti helppokulkuisimmalta ajatellen 80+ - kummitätiä. Majavapolku on puiston pohjoisnurkassa ja on noin 4 kilometrin mittainen. Reitti kulkee metsäteitä pitkin ja puolivälissä voi tehdä piston Kalalahden laavulle evästelemään. Näin meidänkin reittimme kulki.

Elegimos Majavapolku porque parecía lo más fácil pensando en mi madrina de 80+ años. Está en la esquina norte del parque y es de unos 4 kilómetros. La ruta recorre por carreteras de tierra en el bosque y en medio camino se puede hacer un desvío al asadero de Kalalahti a almorzar. Así hicimos nosotras también.



Kalalahdessa oli kaksi telttaa, joiden asukit kertoivat olleen parin muun telttakunnan kanssa siellä edellisen yön. Minunkin haaveeni nukkua yö laavulla alkoi taas nostaa päätään. Söimme eväät kauniissa maisemissa ja jatkoimme takaisin parkkipaikalle. Kalalahden järvimaisemaa lukuunottamatta reitti kulki pääasiassa metsässä, eikä sinänsä maisemallisesti tarjonnut mitään erikoista.

En Kalalahti había dos tiendas cuyos habitantes nos contaron haber pasado la noche anterior allí con gente de dos más tiendas. Estaba saliendo de nuevo mi sueño de dormir la noche en un asadero de estos. Almorzamos contemplando el bonito paisaje hacia el lago y luego volvimos al aparcamiento. Aparte del asadero los paisajes de la ruta fueron bosque y más bosque sin nada más en especial.


Koska kello ei ollut vielä paljon, parkkeerasimme paluumatkalla Herettyyn ja kävimme kurkkaamassa pienen pätkän reittiä, joka oli ollut toinen vaihtoehtomme tälle päivälle. Siitä vaan ei ollut netissä yhtä paljon tietoa, joten pelasimme varman päälle ja valitsimme Majavapolun, jota mainostettiin helppokulkuiseksi.

Porque teníamos bien de tiempo en la vuelta aparcamos en Heretty y fuimos a echar un vistazo a la otra ruta que habíamos pensado si no hubieramos hecho el Majavapolku. No había tanta información en internet sobre esta ruta y por eso habíamos elegido Majavapolku porque en tantas páginas lo mencionaron como ruta fácil.





Vaan Heretystä Kannuslahdelle kulkiessamme totesimme senkin reitin hyväksi kulkea. Leveähkö sorapolku oli helppoa kulkea ja näkymät vaihtuivat lyhyelläkin pätkällä metsästä järvimaisemiin. Kannuslahdella nautiskelimme vielä kahvit ja suklaamuffinit ja totesimme yksimielisesti, että tätä osaa puistosta täytyy palata tutkimaan uudelleen. Esimerkiksi Heretystä Kuorejärvelle olisi viiden kilometrin edestakainen matka tai Hevosenlenkin ympyräreittiä kiertäen saisi tehtyä kuuden kilometrin patikan. Kiehtovalta kuulostaa myös Savottapolku (10 km), jonka varrella näkisi Kuorejärven, Vahterjärven ja Lortikanvuoret.

Pero al caminar de Heretty a Kannuslahti dimos cuenta que aquel sendero también era bien fácil de caminar. El sendero era ancho y con arena y los paisajes cambiaron del bosque al lago en la vuelta cortita que hicimos. En Kannuslahti paramos para tomar café y magdalenas de chocolate y estuvimos de acuerdo de que hay que volver a ver esta parte del parque algún día. Por ejemplo de Heretty a Kuorejärvi son cinco kilómetros de ida y vuelta o puedes elegir la ruta circular de Hevosenlenkki de seis kilómetros. Interesante suena también la ruta Savottapolku (10 kms) que te lleva por los lagos de Kuorejärvi y Vahterjärvi y la cima de Lortikanvuoret.







4 kommenttia:

  1. Lortikanvuoret... O_o Kuulostaa jotenkin härskiltä. :D Nyt on ihana aika retkeillä metsämaastossa, kun siellä tuoksuu Syksy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä! Jotenkin härö paikannimi... Ja syksyllä ilma on niin raikasta ja jotenkin kevyttä.

      Poista
  2. Suomessa olisi kyllä niin paljon mielenkiintoisia patikkapolkuja! Harmittaa sellaiset, joista ei ole riittävästi tietoa saatavilla, eikä sitten uskalla ottaa riskiä, jos mukana on joku vähän huonompijalkainen. Voi käydä hyvin tai huonosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se tätikin vähän harmitteli, kun nähtiin kuinka hyvä se toinen reitti oli. Lohduteltiin, että pääsehän tänne uudelleen uusille reiteille!

      Poista

Kiitos kommentista! - ¡Gracias por comentar!