maanantai 2. elokuuta 2021

Kanjonin kurkkaus - Vistazo al barranco

Ensimmäisen päivän kohteeksi valikoitui Oulangan kansallispuiston kuuden kilometrin mittainen Kanjonin kurkkaus. Tänään päästiin käymään Lapissakin, sillä reitti starttaa Sallan puolelta puistoa. Alkumatkan polku kiemurteli metsässä ja pian saavuttiin Kirkasvetisenlammen rannalle. Sieltä lähdettiin pikkuhiljaa nousemaan harjulle, josta päästiin kurkkaamaan Oulangan kanjoniin.

De excursión del primer día eligimos Kanjonin kurkkaus (Vistazo al barranco) de seis kilómetros en el parque nacional de Oulanka. Hoy fuimos oficialmente a Laponia porque esta ruta empieza en el parte norte del parque, en el municipio de Salla. La primera parte del sendero pasó por el bosque y pronto llegamos al charco Kirkasvetinenlampi. Desde allí empezó la subida al lomo desde donde podías echar un vistazo al barranco de Oulanka.



Oulankajoki mutkittelee alhaalla kanjonin pohjalla. Mäntyjen välistä voi kurkistella pystysuorien kallioseinämien ympäröimään uomaan. Reunalle ei uskalla mennä, mutta muutama kuva napsaistaan muistoksi. Välillä joki tekee mutkan kauempana polusta, mutta palaa taas pian näkyviin. Reitistä on enää pieni pätkä jäljellä, kun tulemme Savilammen autiotuvalle. Autio se tosin ei ole, vaan useampi retkiporukka on pysähtynyt sinne tulistelemaan ja evästelemään.

El río Oulanka recorre en el fondo del barranco. Entre los pinos hay vistas al fondo. El río esta rodeado de acantilados rocosos y aunque uno no quiere acercarlo demasiado, sacamos unas fotos para recordarlo. A veces el río hace una curva y desparace pero pronto se acerca al sendero de nuevo. Solo queda un pequeño tramo cuando llegamos a la cabaña de Savilampi. Hay mucha gente alrededor de la hoguera almorzando.








Jäljellä on enää viimeinen pätkä metsän poikki takaisin parkkialueelle. Metsässä mutkittelee outo "rata", joka onkin tarkoitettu veneiden ja muiden vesikulkupelien kuljettamiseen Savilammelle. Viimeiset sadat metrit kuljetaan metsäautotietä pitkin ja pieni sade yrittää kastella meidät vielä viimemetreillä. Täällä emme olleet käyneet aiemmin, mutta oli ehdottomasti käymisen arvoinen reitti!

Solo queda la última parte de la ruta através del bosque hasta el parking. Entre los árboles recorren unos railes que son para llevar barcas o similares hasta el lago Savilampi. Los últimos cientos de metros el sendero recorre por una carretera de tierra y una llovizna intenta mojarnos antes de llegar al coche. Aquí no habíamos ido antes pero ¡definitivamente valió la pena!



2 kommenttia:

  1. Huh tota riippusiltaa. Mulla on vähän sellainen viha-rakkaus -suhde riippusiltoihin. Toisaalta pelottaa niin perkeleesti ja toisaalta houkuttaa ihan hemmetisti. :-D

    Tosi jännä tuo rata! En ole koskaan nähnyt tuommoista tai edes kuullut tuollaisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippusillat on parhaita! Tosin kaikki missä olen kulkenut on olleet tosi tukevia. Vois olla eri juttu, jos se hetkuis ja keikkuis...
      Ja toi rata oli kyllä erikoinen... en ollut minäkään aiemmin moista nähnyt. Edellä kulkenut pikkupoika tosin oletti sen olevan jonkinsortin vuoristorata... :D

      Poista

Kiitos kommentista! - ¡Gracias por comentar!