Konttainen, Kiutaköngäs & Myllykoski

Toisena päivänä Rukalla otimme heti aamulla suunnaksi Konttaisen, josta olin lukenut eri blogeista. Parkkipaikka ei kuulemma ollut suuri, joten siksikin lähdimme ensin sinne. Konttaiselle ajaa Rukalta vain kymmenisen minuuttia, mutta täälläkään emme olleet käyneet aiemmin.

El segundo día en Ruka empezamos en Konttainen sobre el cual había leido en diferentes blogs. Dijeron que el parking no era grande y por eso lo elegimos como primera parada. Konttainen está a solo unos 10 minutos de Ruka pero aquí tampoco habíamos ido antes.

Parkkipaikalla oli saapuessamme vielä hyvin tilaa ja aloitimme nousun kohti Konttaisen huippua. Ympyräreitti ei ole kuin 2 km ja polku on helppokulkuinen, mutta nousu alkaa käytännössä heti läpi metsän kohti vaaran lakea. Konttaisen huippu on 433 metrissä ja päältä aukeaakin hienot maisemat joka ilmansuuntaan. 

Había bien de espacio en el parking cuando llegamos y empezamos a subir a la cima de Konttainen. La ruta circular es solo 2 kms y el sendero es fácil de caminar pero la súbida através del bosque empieza practicamente al salir. La cima de Konttainen está a 433 metros y ofrece bonitas vistas a todas las direcciones.

Konttaisen lenkin jälkeen lähdimme tutummille kohteille. Ensimmäisenä vuorossa oli Kiutaköngäs. Kaloja ei tällä kertaa näkynyt hyppimässä ja kävijöitä sanoisin olleen suurin piirtein saman verran kuin aiempinakin kesinä.

Después de Konttainen seguimos a rutas más familiares. Primero fuimos a la cascada de Kiutaköngäs. Esta vez no vimos peces saltando y diría que había más o menos la misma cantidad de gente en la ruta que veranos anteriores.

Kello ei ollut vielä kahta, joten päätimme käydä vielä paluumatkalla Myllykoskella. Pienen karhunkierroksen parkkipaikka olikin sitten aivan täynnä autoja. Tienvarretkin oli jo hyödynnetty parkkipaikkoina. Mutta meillä oli onnea ja ilmeisesti aamulla tulleilta oli vapautunut paikka aivan polun lähtöpisteen vierestä.

Ni fueron las dos y como teníamos tiempo pasamos por los rápidos de Myllykoski en la vuelta. El parking de la ruta Pieni Karhunkierros estaba abarrotado de coches. Hasta el arcén de la carretera había convertido en aparcamiento. Pero teníamos suerte y probablemente alguien que había venido por la mañana se había ido y conseguimos un puesto al lado de la salida del sendero.

Porukkaa oli lenkillä paljon. Riippusilloille sai hetken jonotella ja Myllykosken tulipaikkakin oli täynnä evästelijöitä. Tällä kertaa bongasimme myös koskenlaskijan Myllykoskella; täytyy sanoa, että en kyllä ihan heti itse lähtisi kokeilemaan selviäisinkö kantapuoli ylöspäin koskesta...

Había mucha gente en la vuelta. Tenías que hacer cola para los puentes colgantes y el asadero de Myllykoski estaba lleno de gente almorzando. Esta vez vimos un piraguista bajando los rápidos de Myllykoski; tengo que admitir que yo no iría probar si me mojo más o menos en los rápidos...