Kielipuolista elämää - Mi vida entre dos idiomas

Jos ajatellaan, että uuden kielen opettelu on elinikäistä oppimista, voitaisiin siis sanoa, että tänä keväänä  minulla tulee täyteen 21 vuotta espanjan "opiskelua". Kaikki alkoi kansalaisopistossa ala-asteikäisenä, lukioonkin sain sieltä myöhemmin hyväksilaskettavia kursseja ja yliopistolla se oli toinen sivuaineistani. Sittemmin se on ollut työ- ja kotikieleni.

Si pensamos que aprender un nuevo idioma es un proyecto de toda la vida se podría decir que llevo 21 años "estudiando" español. Todo empezó en la academia popular cuando estaba en primaria, después me dieron cursos para el instituto por aquellos estudios y en la universidad el español fue mi otra materia secundaria. Después ha sido el idioma que he usado tanto en el trabajo como en casa.

Koska mieheni tarvitsee työssään asiakaspalvelijana vahvaa suomen kielen taitoa, hän vaatiikin usein, että puhuisimme keskenämme enemmän suomea. Silti kieli lipsahtaa aina espanjaksi. Jopa koirille puhutaan espanjaa. Onneksi anoppinsa pitää huolta suomen kielen harjoittamisesta!

Porque mi esposo trabaja en una profesión dónde necesita buenos conocimientos de finlandés me pide a menudo que hablemos más finladés en casa. Pero siempre se me sale automaticamente el español. Hablamos español hasta con los perros. ¡Por suerte su suegra le ayuda practicar finlandés!

Tänään tapasimme Suomessa 32 vuotta asuneen andalusialaismiehen, joka puhuikin suomea oikein hyvin. Hän kertoi elämästään ja ensimmäisistä vuosistaan Suomessa. Mielenkiintoista oli, että vaikka kaikki kolme olisimme voineet keskustella espanjaksi, hänellä kieli vaihtui vähän väliä kuin automaattisesti suomeksi. Hän jopa joutui hakemaan ja kysymään meiltä joitain sanoja espanjaksi. Ensin luulin, ettei hän uskonut minun ymmärtävän kaikkea, jos hän olisi puhunut espanjaa, mutta sitten huomasin, että hänestä oli yksinkertaisesti helpompaa puhua suomea.

Hoy quedamos con un andaluz que lleva 32 años viviendo en Finlandia. Él hablaba muy buen finlandés y nos contó de su vida y de sus primeros años en Finlandia. Curiosamente, aunque podríamos haber hablado español nosotros tres, él cambió al finlandés cada rato. Incluso tenía que preguntarnos algunas palabras en español. Primero pensaba que fue porque creía que no entendía bien el español pero luego me di cuenta de que era simplemente porque le resultó más fácil hablar en finlandés.

Jälkeenpäin mietimme, kuinka raivostuttavaa on, kun kahden kielen arjessa tapahtuu se, että alat unohdella sanoja molemmista, sekä vieraasta että omasta äidinkielestäsi. Minulta lipsahtaa useimmiten perrot koirien tilalle suomalaiseen lauseeseen tai miehen kysyessä jotain sanaa suomeksi, en muista sitä, vaikka tiedän tarkalleen, mistä puhutaan. Ihmetystäni olen jo pitkään ilmaissut tokaisulla "ños", riippumatta onko vastapuolena suomalainen vai espanjalainen.

Cuando se había ido pensamos lo molestoso que es que viviendo con dos idiomas se te olvidan palabras hasta en tu idioma materno. A mí me sale mucho "perros" (en vez de "koirat") en medio de una frase en finladés o cuando mi esposo me pregunta cómo se dice algo en finlandés no recuerdo la palabra aunque sé exactamente de lo que estamos hablando. Y ya llevo tiempo expresando sorpresa diciendo "ños" independientemente de si hablo con un español o con un finlandés.

Isäni oli kotikaupungissamme tunnettu tarinan- ja vitsinkertoja. Voisin väittää minäkin olevani suht hyvä vitsinkertoja. Tai siis olleeni. Vitseissähän usein leikitellään kielikuvilla ja sanaleikeillä ja yhtäkkiä huomaatkin, että kerronnastasi häviää se sulavuus, kun joudut etsimään oikeita sanoja kesken kerronnan. Siinä vaiheessa kuulijalla onkin jo kasvoillaan se huonolle vitsinkertojalle heitettävä tekohymy, jonka taustalla on toive, että vitsit loppuisi tähän.

Mi padre era conocido por saber contar historias y chistes. Yo también podría decir que soy bastante bueno en eso. O era. Los chistes se basan muchas veces en juegos de palabras y de repente te das cuenta de que has perdido la fluidez de contar la historia por tener que buscar las palabras correctas. Es entonces cuando el que escucha ya tiene aquella sonrisa falsa en la cara pidiéndote no contar más chistes.

Mutta elättelen edelleen toivetta siitä, että olen vain siinä kielenoppimisen kehityskaaren kuopassa, josta yliopiston luennoilla puhuttiin. Se tarkoittaa sitä hetkeä, kun olet kerännyt sanavarastoa ja kielioppikin alkaa olla automatisoitunut siihen pisteeseen, että luotat itseesi jopa "liikaa" ja alat tehdä virheitä jopa perusrakenteissa. Mutta käyttämällä kieltä, tiedostamalla omat virheet ja pyrkimällä korjaamaan ne pääset kuopasta ja voit jatkaa pienten yksityiskohtien hiomista. Tämäkin ohje pätee kaikkeen elämässä; älä suutu, jos sinua huomautetaan virheistä vaan kehity paremmaksi ottamalla siitä opiksesi.

Pero seguiré esperando que sólo he llegado a ese "bache" en el aprendizaje de un idioma de que hablabamos en la universidad. Refiere al punto cuando ya tienes vocabulario y la gramática también casi ya ha automatizado. Incluso hasta el punto que te fías demasiado y cometes fallos hasta en las estructuras básicas. Pero usando el idioma, conociendo tus puntos débiles e intentando corregir los fallos sales del bache y puedes seguir refinando los detalles. Esto sirve para todas las cosas en la vida; no te enfades si te apuntan los fallos que cometes sino desarróllate aprendiendo de ellos.