Norjaan - A Noruega

Saariselältä jatkui nousu kohti pohjoista ja Norjaa. Mies pääsi vaihteeksi jonnekin missä ei ole ennen käynyt ja meilläkin äidin kanssa oli viime kerrasta varmaan pari-kolmekymmentä vuotta aikaa. Rajan yli mentiin Karigasniemeltä, mutta ennen sitä käytiin kurkkaamassa Inarissa Jäniskosken kuohuja.

De Saariselkä seguimos hacia el norte y Noruega. Mi esposo fue para variar a un sitio donde no había ido antes y yo y mamá también teníamos unos veinte-treinta años de la última vez. Cruzamos la frontera en Karigasniemi pero antes paramos en Inari para ver los rápidos de Jäniskoski.

Ensimmäinen majapaikka oli Karalaksissa lähellä Lakselviä. Maisemat olivat upeat, mutta sanotaanko, että netin antama vaikutelma paikasta ja totuus olivat "hieman" erilaiset. Mutta aurinko paistoi ja ilta oli lämmin, niin mikäs siinä.

La primera cabaña fue en Karalaks cerca de Lakselv. Estaba situado en un entorno hermoso pero digamos que la realidad y el imagen que dio el internet no coincidieron exactamente. Pero hizo sol y la noche fue caliente, ¿qué más necesitas?

Seuraavana päivänä matkalla kohti Altaa vastaan tuli paitsi komeita tunturimaisemia, myös Kistrandin kirkko ja kiva riippusilta, joka tietysti piti mennä testaamaan. Jopa korkeita paikkoja kartteleva ukkeli meni sillasta yli!

El próximo día en camino a Alta nos encontramos con paisajes montañosos, la iglesia de Kistrand y un puente colgante que por supuesto teníamos que ir a ver. ¡Hasta mi esposo que no es un gran fan de alturas lo cruzó!

Kyllästynyt (?) matkalainen - Una viajera aburrida (?)

Altassa käytiin ihastelemassa Revontulikatedraalia ja matkalla Kautokeinoon Pikefossen-putousta. Putouksen ketrotaan saaneen nimensä erään paimentytön mukaan, joka paimensi poroisännän tokkaa tämän ollessa matkoilla. Porot putosivat jäihin ylittäessään jäätynyttä jokea ja kun isäntä palasi hän suuttui tytölle niin, että heitti tämän putoukseen. Sanotaan, että vieläkin voi öisin kuulla tytön huudon putouksella.

En Alta vimos El Catedral de La Aurora Boreal y en camino a Kautokeino las cascadas de Pikefossen. Dicen que el nombre viene de la chica que pastoreó la manada de renos de un dueño mientras éste estaba de viaje. Los renos cayeron al agua al cruzar el río congelado y cuando el dueño volvió se cabreó tanto con la chica que le echó a la cascada. Dicen que todavía por las noches se puede oir los gritos de la chica en la cascada.

Kautokeinossa olimme toisen yön Norjan puolella. Camping-alueella oli paljon porukkaa eri maista ja tunnelma leppoisa. Meille varattu mökki oli menossa pois käytöstä, mutta koska kelpuutimme sen yhdeksi yöksi saimme hinnasta hieman alennusta. Mökki oli kuitenkin koirien kanssa helpompi kuin meille ehdotettu motellihuone. Illalla kauppareissulla käytiin kurkkaamassa Kautokeinon kirkkoa ja keskiyöllä kuvattiin yöttömän yön aurinkoa.

La segunda noche en Noruega pasamos en Kautokeino. Había mucha gente de diferentes nacionalidades en el camping y el ambiente relajado. Iban a cerrar la cabaña que habíamos reservado pero porque nosotros nos conformamos con ella nos dieron un pequeño descuento. Nos propusieron cambio a una habitación de motel pero pensamos que la cabaña sería más fácil con los perros. Por la tarde hicimos una vuelta al súper y fuimis a ver la iglesia de Kautokeino y a medianoche sacamos fotos del sol que no se pone.