Kilpisjärvi - Saana

 Olimme Kilpisjärvellä kaksi kokonaista päivää. Mitä lähemmäs matka tuli, sitä paremmiksi sääennusteet muuttuivat. Nautimmekin parinkymmenen asteen lämmöistä, kun etelä-Suomesta tuli viestiä, että vettä tulee kaatamalla. Hyttysiä oli tänä vuonna huomattavasti enemmän kuin edellisinä, mutta puurajan yläpuolella helpotti. Ainoastaan Oliverilla oli selvästi välillä tukala olo, kun matalasta varvikosta nousi mäkäräisiä pureskelemaan sen paljasta vatsaa. Laitettiin myrkkyjä siinä määrin missä uskallettiin ja syliterapiaa; niillä selvittiin.

Estuvimos dos días enteros en Kilpisjärvi. Lo más que se acercaba el viaje, lo más mejoraba el pronóstico de tiempo. Disfrutamos de temperaturas alrededor de 20 grados mientras recibimos mensajes del sur de Finlandia que allí cae agua. Este año había más mosquitos que los años anteriores pero cuando acabó la zona de árboles, se acabaron los mosquitos. Oliver fue el único que sufrió de las moscas negras que subieron de las plantas bajas a morderle la barriga. Le echamos repelentes tanto que osamos y cogimos en brazos; y sobrevivimos.

Ensimmäinen retkikohteemme Kilpisjärvellä oli Saana. Tukevan aamiaisen jälkeen ajelimme Retkeilykeskukselle ja matka huippua kohti alkoi. Mallan luonnonpuiston parkista olisi lähtenyt uusi reitti, mutta me valitsimme taas kerran nostalgisesti vanhan ja tutun.

Nuestra primera caminata en Kilpisjärvi nos llevó a Saana. Después de un buen desayuno condujimos a Retkeilykeskus y empezó la subida. Una ruta nueva sale del parking de la parque natural de Malla pero nosotros eligimos de forma nostálgica la ruta vieja y familiar.

Mahtava uudistus oli, että kohta, josta vuosikausia suurin osa Saananvalloittajista ponkaisi kohti huippua irtosoraiseen pystysuoraan mäkeen, oli aidattu ja kulkijat ohjattiin loivempaan nousukohtaan, jota meidän perhe on käyttänyt aina. Isäni, entinen tunturiopas pyöritteli aina päätään mäkeä lähes nelivedolla kipuaville ja johdatteli meidät helpompaa reittiä ylös.

Una buena renovación era que habían vallado el acceso al sendero de gravilla practicamente vertical que durante años los conquistadores de Saana habían usado. Ahora la valla dirige la gente a una ruta menos inclinado que nuestra familia ha usado siempre. Mi padre que fue guía en Laponia en su juventud volteaba siempre los ojos al ver la gente subiendo a gatas mientras él nos llevó por la ruta más fácil.

Aidan myötä olivat hävinneet myös puuportaat ja uudella reitillä kuljettiin hetken matkaa kivettyjä askelmia ylös. Tässä vaiheessa retkueemme vanhin, Vinski 14-vee oli pakko laittaa reppuun ja mun porrastreeni nousi ihan uudelle tasolle. Ohikulkijoita hymyilytti ja mulla oli sykemittarissa kuin parhaankin salitreenin lukemat. 

Al aparecer la valla se había desaparecido la escalera de madera y la ruta nueva tenía un tramo corto de escalones de piedra. En este momento la más vieja de nosotros, Vinski - 14 años tuve que ser metida en la mochila y yo tuve un entrenamiento en escalera del otro mundo. La gente con quien nos cruzamos nos sonreían mientras mi pulsómetro me mostraba números que me hicieron pensar que estoy en una clase dura del gimnasio.

Koko matka on nousua, mutta jossain kohti ylämäki loivenee ja Vinskinkin oli aika käppäillä itse. Se jaksoikin koko loppumatkan ylös ja tuli reippaasti omin koivin alaskin. Vinski oli Saanalla toista kertaa, Oliver oli joukostamme ainoa ensikertalainen. Ukonkin haave totetutui ja 9 kuukautta vanhat (naurettiin että uudelleensyntyneet) polvet pelittivät huomattavasti paremmin kuin edellisen kerran hänen noustessaan Saanalle.

Todo el camino es cuesta arriba pero en un punto ya no es tan inclinado y ese fue el punto que a Vinski le tocó caminar. Y caminaba todo el resto de camino hasta la cima y la vuelta hasta abajo. Fue la segunda vez en Saana para Vinski, Oliver fue el único de nosotros que subió a Saana por primera vez. Cumplió el sueño de mi esposo de subir a Saana con sus nuevas rodillas (reencarnadas se puede decir ya que tienen 9 meses) y dijo que fue "algo más agradable" que la última vez que ha subido.

Huipulla evästauko, muutama geokätkö ja maisemien ihastelua. Paluumatka taittui hitusen tuloa nopeammin, yhteensä meillä meni aikalailla tasan neljä tuntia koko reissussa. Kyllä siinä kahvi ja pulla maistui, kun päästiin takaisin Retkeilykeskukselle. Pieni pettymys, kun Saana-leivoksia ei enää ollutkaan valikoimassa...

En la cima un poco de comida y bebida, un par de geocaches y contemplar el paisaje. La vuelta era un pizco más rápido, en total tardamos unas cuatro horas. No podrían haber sabido mejor café y dulces al volver a Retkeilykeskus. Eso sí una pequeña decepción que ya no tenían Saana-leivos (un dulce en forma del monte Saana relleno de nata y mermelada de camemoro)...

Illalla käytiin vielä hotellin ravintolassa syömässä luvatut jälkkärit ja mietittiin seuraavan päivän retkikohdetta. Loppuun vielä videopätkä Saanan huipulta.

Por la noche fuimos al restaurante del hotel a comer los postres que nos prometieron y pensamos cuál sería la destinación del próximo día. Para terminar un video de la cima de Saana.