Syysloman toinen reissu tehtiin Sipoonkorven kansallispuistoon. Valitsimme äidin kanssa Kalkinpolttajan polun päivän kohteeksi. Auton jätimme Tasakallion parkkipaikalle. Kalkkiuunintien varressakin oli kaksi merkittyä parkkipaikkaa, joita ei netissä mainittu. Muuten puiston tuolla kolkalla oli tien varressa ukaaseja parkkisakoista väärin pysäköidyille autoille.
La segunda excursión de las vacaciones de otoño hicimos al parque nacional de Sipoonkorpi. Elegimos con mi madre el sendero de Kalkinpolttaja para la ruta del día. Dejamos el coche en el parking de Tasakallio. También había dos aparcamientos marcados en la carretera Kalkkiuunintie que no había en internet. Por otras partes en aquella esquina del parque había avisos de multas para coches mal aparcados.
Parkkipaikalta käveltiin ensin reilu kilometri teitä pitkin, kunnes sukellettiin metsään ja alkoi nousu Högbergetille. Lähdimme kiertämään reittiä vastapäivään, joten näköalapaikalle tulisimme vasta lenkin lopulla. Matka jatkui leveää hiekkapolkua kohti Kalkkiruukin laavua. Siellä pidimme pienen evästauon. Laavun paikkeilla näimme ainoat vastaantulijat; yhden miehen ja nuoren pariskunnan.
Al salir del aparcamiento la ruta pasaba un kilómetro y pico por carreteras hasta que entramos en el bosque y empezamos a subir a Högberget. Hicimos la ruta a contrareloj así que el mirador nos tocaría al final de la ruta. Seguimos por un sendero ancho de arena hacia el asadero de Kalkkiruukki. Paramos allí y merendamos. Fue allí donde vimos las únicas personas en toda la ruta; un hombre y una pareja jóven.
Laavun jälkeen olimmekin pian Kalkkiuunintien päässä ja reitti kulki taas hetken matkaa tietä pitkin. Välillä käytiin metsässä ja nähtiin myös vanha kalkkiruukki, jonka mukaan reitti on saanut nimensä. Seutu oli maaseutua ja puiden lomasta pilkisteli Sotungin pellot. Kajauttipa jostain kukkokin laulunsa ilmoille.
Después de salir del asadero llegamos pronto al final de la carretera Kalkkiuunintie y la ruta pasaba otra vez por la carretera. A veces entró al bosque y vimos una vieja fábrica de cal que da nombre a la ruta. Estuvimos en el campo y entre los árboles se veía los cultivos de Sotunki. Se oía hasta un gallo cantar.
Reitin lopulla alkoi taas nousu metsän poikki Högbergetille. Päivä oli pilvinen, mutta Helsingin rakennukset näkyivät hyvin horisontissa. Kalliolla oli muutama pöytäryhmäkin evästelyyn. Kesällä tosin istumapaikkoja löytyy varmasti muutenkin hyvin kalliolta.
Al final de la ruta empezamos a subir a Högberget através del bosque. El día era nuboso pero aún así se veía hasta los edificios de Helsinki en el horizonte. En la cima había unas mesas para pausa. Seguro que en verano se puede encontrar sitio para sentar cualquier parte en los roques.
Laskeuduimme alas ja kuljimme metsän poikki takaisin tielle ja parkkipaikalle. Matkaa tuli Garminin mukaan 7,8 km ja aikaa kului kaksi ja puoli tuntia. Sipoonkorven muihinkin reitteihin olisi kiva tutustua, ihan pelkkää metsämaisemaa en haluaisi, mutta ehkä joku järvien rantoja kulkeva reitti valikoituisi seuraavalle visiitille.
Bajamos y pasamos de nuevo através del bosque y por la carretera de vuelta al parking. Según Garmin caminamos 7,8 kms y tardamos dos horas y media. Podría ser interesante ver las otras rutas de Sipoonkorpi. Algo que no tenga solo bosque no me interesa pero quizás la próxima podría ser una que pase por las orillas de un lago.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! - ¡Gracias por comentar!