Laahtanen

Rukan reissulla sekä mennessä että tulessa yövyimme Ristijärvellä Laahtasen leirintäalueella. Alue on pieni ja rauhallinen ja mökit ovat edullisia. Olemme yöpyneet täällä jo viime vuosituhannella (kuulostanpa vanhalta...) ja se onkin meiltä mukavasti puolimatkassa pohjoiseen. Majoituimme isommassa mökissä, jossa on vuodepaikat viidelle, pieni keittiönurkkaus ja oma wc ja suihku. Ja tietysti, koirat ovat tervetulleita. 

En el viaje de Ruka alojamos en la ida y la vuelta en el camping de Laahtanen en Ristijärvi. Es pequeño y tranquilo y las cabañas son bien de precio. Hemos alojado aquí ya en el siglo pasado (ños, que parezco vieja...) y para nosotros está en medio camino al norte. Nos alojamos en la cabaña grande con camas para cinco, pequeña esquinita de cocina y propio baño con ducha. Y por supuesto, se admiten perros.

Tällä reissulla kävimme kuitenkin ensimmäistä kertaa kävelemässä Laahtasen luontopolulla, jonka lähtöpaikka on muutaman sata metriä leirialueelta etelään. Talkoilla kunnostettu reitti avattiin kesällä 2022, vaikka ymmärtääkseni ennen sitäkin järven ympäristössä kulki polkureittejä. Kävelimme ruokahalun nostattajaisiksi Iltaruskon nuotiopaikalle ja takaisin. Koko reitti järven ympäri on 6-7 kilometriä pitkä. Matka laavulle ja takaisin on n. 1,5 kilometriä.

Este viaje por primera vez fuimos a caminar el sendero de Laahtanen cuyo aparcamiento esta a sólo unos cientos de metros al sur del camping. La ruta fue arreglada por voluntarios y lo abrieron en verano 2022 aunque entiendo que ya antes de esto han recorrido sendero por la zona del lago. Para despertar el apetito caminamos hasta el asadero de Iltarusko ("El arrebol"). La ruta entera que da vuelta del lago es unos 6-7 kilómetros. Ida y vuelta al asadero es unos 1,5 kilómetros.

Samalla reissulla päätimme käydä vielä kurkistamassa Laahtaskosken, joka on vielä kilometrin eteläänpäin luontopolun parkkipaikalta. Auto jäi levikkeelle tienvarteen, vaikka metsätietä olisi päässyt halutessaan vieläkin lähemmäs. Sompailimme harjulta jyrkkää polkua alas nuotiopaikalle ja sieltä Laahtaskoskea katsomaan. Paluumatka mentiin kiltisti metsätietä, niin ei tarvinnut kivuta jyrkkää rinnettä ylös. Kävelymatka tienvarresta koskelle on vain muutaman sata metriä.

En la misma vuelta decidimos ir a ver los rápidos de Laahtaskoski que está a un kilómetro al sur del aparcamiento del sendero. Dejamos el coche en una area de descanso al lado de la carretera aunque por una carretera de tierra podría haber llegado más cerca si hubieramos querido. Buscamos la ruta abajo del esker al asadero y a ver los rápidos. Volvimos por la carretera de tierra para evitar la dura subida. La caminata desde la carretera a los rápidos era sólo algunos cientos de metros.

Hevonperse - El culo del caballo

Erään Ruka-päivän loppukevennykseksi päätimme lähteä etsimään Hevonpersettä. Tai siis kylttiä, joka kertoo miten sinne pääsee. Kyltti löytyy tuolihissin yläaseman lähettyviltä, mutta meidän piti koirien takia käyttää gondolihissiä huipulle nousemiseen.

Un día en Ruka para divertirnos, salimos a la busca del Culo del caballo. O más bien al cartel que muestra el camino allí. El cartel está situado cerca de la cima donde se llega con la telesilla pero nosotros tuvimos que usar la góndola para subir por los perros.

Gondolihissi vie linnuntietä 350 metrin päähän kyltistä ja kävelymatka on 600-800 metriä reittivalinnasta riippuen. Huipulla tuuli melkoisesti ja sen vuoksi zipline-köysiratakin oli tänään suljettu. Kyltti oli onneksi kiinnitetty tiukasti maahan ja pääsimmekin pieruhuumorin alkulähteille nappaamaan muutaman kuvan muistoksi. 

La góndola lleva a 350 metros del cartel pero la caminata es de 600-800 metros dependiendo de la ruta que elijas. Había bastante viento en la cima y por eso estaba cerrado el zipline. Por suerte el cartel está bien fijado al suelo y al llegar al fuente del humor adolescente (lugares en el cartel: El culo del caballo, Culito, El pantanal de pedos, El campo de mierda, Bosque de celo, La isla del tramposo) y sacar un par de fotos.

Konttainen ja Kuusamon Kirkkosaari - Konttainen y la isla de Kirkkosaari en Kuusamo

Rukan reissulle osui myös yksi sadepäivä. Sen aamuna ehdimme kuitenkin käydä Konttaisella. Ajomatka sinne oli lyhyt ja tiesimme reitin olevan suht helppo ja lyhyt. Kahden kilometrin lenkillä oli aamusta muitakin, mutta ei tungokseen asti. Vain lähestyvän sateen ja viilentyneen ilman herättämät itikat meinasivat metsäpätkällä olla kiusaksi. Ylhäällä tuulenvire karkoitti onneksi inisijät.

En el viaje de Ruka también había un día lluvioso. Esa mañana, sin embargo, logramos visitar a Konttainen antes de la lluvia. El viaje en coche fue corto y sabíamos que la ruta era relativamente fácil y corta. Había otra gente en la ruta de dos kilómetros por la mañana, pero no hasta molestia. Sólo los mosquitos despertados por la lluvia que se acercaba y el aire fresco eran una molestia en el bosque. En la cima el viento ahuyentó afortunadamente esos pequeños tocacoj**es.

Iltapäivällä lähdimme Kuusamoon. Olin bongannut kartalta saaren aivan keskustan tuntumassa, jonne pääsisi kävelysiltoja pitkin, joten pitihän tämä Kirkkosaari käydä tutkimassa. Auton jätimme urheilukentän viereiselle parkkipaikalle ja pienessä tihkusateessa tallailimme rantaan ja kiertämään Kirkkosaarta. Sillat yhdistävät saaren mantereeseen molemmin puolin ja molemmilla rannoilla on uimaranta. Kierros saaren ympäri on noin kilometrin mittainen.

Por la tarde salimos hacia Kuusamo. Había visto en el mapa una isla cerca del centro al que se podía llegar a través de puentes peatonales, así que fuimos a ver esta isla de Kirkkosaari. Dejamos el coche en el aparcamiento al lado del campo deportivo y bajo la ligera llovizna caminamos hasta la orilla y Kirkkosaari. Hay puentes que conectan la isla con el continente a ambos lados y hay una playa en ambas orillas. El recorrido por la isla tiene una longitud aproximada de un kilómetro.

Hiiden hurmos - "El éxtasis del demonio"

Kun Kolmiloukkosella Oliverin reppukokeilu meni niin hyvin, päätimme valita seuraavalle päivälle hieman pidemmän reitin. Toiveissa oli taas jotain uutta, joten suunnistimme Oulangan luontokeskukselle, josta starttasimme viiden kilometrin mittaiselle Hiiden hurmokselle.

Después del éxito de la prueba de la mochila de Oliver decidimos elegir una ruta un poco más larga para el próximo día. Deseando ver algo nuevo, nos dirigimos al Centro de interpretación de Oulanka y empezamos la ruta de 5 kilómetros llamada Hiiden hurmos ("El éxtasis del demonio").

Kiutakönkäälle menevältä reitiltä eroaa alkumatkasta Hiiden hurmoksen ja Könkään keinon reitit. Alussa kavutaan pitkä ylämäki, mutta polku on kuitenkin suhteellisen helppokulkuista. Tästä eteenpäin reitti onkin aika lailla tasaista tai alamäkeä.  

Al principio del camino hacia los rápidos de Kiutaköngäs se separan las rutas de Hiiden hurmos y Könkään keino. Empiezan con una larga cuesta arriba pero por un sendero bastante fácil de caminar. Después de la cuesta la ruta es o llana o cuesta abajo.

Ensin saavutaan poroaidalle ja pienelle näkötornille. Täällä voit lukea poronhoidosta ja poroerottelusta. Matka jatkuu kohti Ylimmäistä Hiidenlampea. Pitkokset kulkevat aivan lammen rantaa pitkin ja välillä meillä olikin kisaa kuka saa mennä edellä!

Primero se llega a la valla de renos y un pequeño torre mirador. Aquí puedes leer sobre pastoreo y cuidado de renos. Sigue el camino hacia el charco Ylimmäinen Hiidenlampi. El camino de madera recorre por la orilla del charco y ¡en ocasiones teníamos una competición quién lleva el grupo!

Pienen metsäpätkän jälkeen voi kurkkia Alimmaista Hiidenlampea puiden lomasta ja sitten alkaakin laskeutuminen kohti Kiutakangasta. Sieltä eroaa kahdeksan kilometrin mittainen Könkään keinon reitti. Me jatkamme kuitenkin takaisinpäin ja kohti Kiutaköngästä. Matkalla oli myös pari niittyä, joista toisen reunalla oli myös pöytä evästelyyn. Me kipitimme kiiruusti niittyjen ohi, sillä kaikki Kuusamon hyttyset ja paarmat vaikuttivat kokoontuneen sinne.

El camino pasa por un bosque y pronto se puede ver el charco Alimmainen Hiidenlampi através de los árboles. El sendero empieza a bajar hacia Kiutakangas. Allí puedes seguir el Hiiden hurmos o elegir la ruta de 8 kilómetros de Könkään keino. Nosotros empezamos ya la vuelta y caminamos hacia Kiutaköngäs. En camino había un par de pastos, otro con mesa para tomar una pausa. Nosotros los pasamos rapidito porque parecía que todos los mosquitos y los tábanos de Kuusamo tenían una reunión allí.

Leveä polku johdatti meidät takaisin Oulankajoen törmälle. Keittokatoksella oli porukoita evästelemässä ja me jatkoimme kohti Kiutaköngästä. Yllätyimme miten vähän porukkaa putouksella oli aiempien kertojen ruuhkiin verrattuna. Istahdimme hetkeksi kuvaamaan ja ihailemaan maisemaa ja lopulta olimme ainoat rantakallioilla.

Un sendero ancho nos llevó de vuelta cerca del río Oulanka. Había gente comiendo en el asadero y nosotros seguimos hacia los rápidos de Kiutaköngäs. Nos sorprendió lo poca que había gente en los rápidos comparado con la multitud de las veces anteriores. Nos sentamos un ratito para sacar fotos y ver el paisaje y terminamos siendo los únicos en los roques.

Tänään lämpötilakin oli sopiva retkeilyyn, 18 astetta ja aurinkoista. Lenkissä meillä meni puolitoista tuntia, tosin emme pitäneet evästaukoa, koska lähdimme aamupalapöydästä. Lenkki oli helppo kulkea, jos ei säikähdä alun ylämäkeä. Maisemiltaankin reitti oli kivan monipuolinen.

Hoy la temperatura fue perfecta para senderismo, 18 grados y sol. Hicimos la ruta en una hora y media pero sin pausas de comer porque salimos del desayuno. La ruta fue fácil si no te asusta la cuesta al principio. También el paisaje a lo largo de la ruta fue muy variado.

Sallan kansallispuisto: Kolmiloukkonen - El parque nacional de Salla: Kolmiloukkonen

Sallan kansallispuisto on Suomen nuorin kansallispuisto. Olemme käyneet Sallassa sen yhden ja sata kertaa, mutte vielä kertaakaan kansallispuiston aikana. Halusimme kiertää meille uuden reitin, joka olisi kansallispuiston alueella ja jälleen pappakoiraystävällinen. Valitsimme Kolmiloukkosen reitin, josta tosin kiersimme vain puolikkaan.

El parque nacional de Salla es el parque nacional más nuevo de Finlandia. Hemos ido a Salla unas cuantas veces pero nunca en la época del parque nacional. Queríamos hacer una ruta nueva que estaría en el parque y una vez más apto para el perrillo viejillo. Eligimos la ruta del charco Kolmiloukkonen, eso sí, sólo hicimos la mitad.

Reitti lähtee Sallan luontokeskukselta ja on leveää sorastettua polkua. Reitti ei silti ole liikuntarajoitteisille sopiva, sillä heti alussa on hyvin jyrkkä nousu. Sen jälkeen kuljetaan melko tasaista maastoa aina Kolmiloukkosen lammelle ja laavulle asti. Matkaa parkkipaikalta laavulle on noin kilometri.

La ruta sale desde el Centro de interpretación de Salla y es un sendero ancho de arena. Aún así no es apto para los de la movilidad reducida ya que justo al principio hay una cuesta muy inclinada. Después el sendero es bastante fácil hasta el charco y el asadero de Kolmiloukkonen. El camino desde el aparcamiento hasta el asadero es de un kilómetro.

Kolmiloukkosella on kaksi laavua, lammen molemmissa päissä. Lammen ympäri kiertää polku, joka on vajaa kaksi kilometriä pitkä. Tästä vajaa puolet on leveää sorapolkua tai pitkoksia. Me kävelimme pitkoksille asti ja palasimme samaa tietä takaisin. Muiden reittikuvauksia luettuani ymmärsin, että loppuosa reitistä olisi tavallista ja hieman hankalakulkuista polkua. Voin toki olla väärässäkin.

En Kolmiloukkonen hay dos asaderos, en los puntos opuestos del charco. Se puede dar la vuelta del charco por el sendero que es de unos dos kilómetros. Un poco menos de la mitad es sendero ancho de arena o camino de madera. Nosotros caminamos hasta el camino de madera y volvimos por la misma ruta. Después de leer los textos de los demás sobre el resto de la ruta entendí que sería un sendero normal y quizás un poco difícil de caminar. Pero puede que me he equivocado.

Täällä pappakoira pääsi testailemaan kantoreppua. Toki oli jo hieman harjoiteltu ennen matkaa, mutta nyt se kaivettiin esiin ensimmäisen kerran reissun aikana. Päivä oli lämmin ja alkumatkan iso ylämäki meni kuin hissillä repun kyydissä. Kauan ei heppuli halunnut kerralla repussa istua, mutta nostettiin aina hetkeksi kyytiin, kun vauhti alkoi hidastua liikaa.

Aquí el viejillo del grupo pudo probar su mochila. Por supuesto ya la habíamos practicado un poco antes del viaje pero ahora la sacamos primera vez en este viaje. La temperatura era alta y la cuesta del principio le salió como en un ascensor en su mochila. El peque no quería sentar mucho tiempo en la mochila pero cada vez que se cansaba le subimos para un ratito.

Reissun jälkeen käytiin vielä Luontokeskuksessa hakemassa se matkan tärkein; poron kuivalihaa. Olisin myös ostanut Sallan kansallispuiston kangasmerkin, mutta ne olivat loppuneet, joten täytynee tilata netistä muiden puuttuvien ohella. Paluumatkalla Rukalle pysähdyttiin vielä kahvilla Käylässä ja ihasteltiin kosken kuohuja.

Después de la caminata pasamos por el Centro de interpretación a buscar lo más importante del viaje; carne seca de reno. También habría comprado un parche del parque nacional pero se habían agotado así que tendré que comprarlo por internet junto con los otros que me faltan. En la vuelta a Ruka paramos en Käylä para café y para ver los rápidos.