Koiruuksia Kanarialla - Seres queridos; más y menos peludos

Matkammehan oli täydellinen yllätys sukulaisille. Siskolleen tuo ukko ehti mölytä, mutta onneksi sen pidemmälle ei uutinen kiirinyt. Saavuttuamme nappasimme lentoasemalta vuokra-auton alle ja huristelimme anoppilaan. Parkkeerasimme mutkan taakse ja otimme puhelun anopille. Kävelimme samalla oven taa ja koputimme. Ja se ilme oli kaiken salailun arvoinen! Häkellyksissään hän jatkoi vielä hetken puhelimeen, kunnes tajusi, että ihan oikeasti me ollaan siinä, eikä Suomessa!
Päivän aikana yllätettiin vielä appiukko, miehen toinen sisko ja mun täti. Voi sitä naurun, ilonkyynelten ja halailun määrää!

Nuestro viaje fue una sorpresa total para la familia. Una de mis cuñadas sabía porque alguien no sabía callarse la boca. Por suerte la noticia no llegó más lejos. Al llegar al aeropuerto fuimos a buscar el coche de alquiler y condujimos a la casa de los suegros. Aparcamos detrás de una curva y llamamos a la suegra. Caminamos a la puerta y tocamos. ¡Ver su cara valió toda la pena! Por unos momentos seguía hablando al teléfono hasta que entendió que de verdad estuvimos allí y no en Finlandia! Durante la misma tarde les sorprendimos todavía al suegro, mi otra cuñada y mi tía. ¡Fue un día lleno de risa, lágrimas de alegría y abrazos!

Anoppilan kotikatu - La calle de la casa de los suegros

Ensimmäiset kaksi yötä oltiin siis anoppilassa. Muutenkin pyörittiin enemmän saaren itärannalla ja ensimmäisinä päivinä heitettiinkin ostosreissu Teldeen Las Terrazas ja El Mirador - ostoskeskuksiin. Tottakai piti myös heti ekana iltana ajaa Guayadequen laaksoon luolaravintola El Centroon, joka on yksi suosikeistamme.

Las dos primeras noches pasamos en la casa de los suegros. Aquellos primeros días también los pasamos en la parte este de la isla por ejemplo haciendo una vuelta de compras a Telde a centros comerciales Las Terrazas y El Mirador. Y por supuesto ya la primera noche teníamos que conducir a Guayadeque y visitar El Centro, uno de nuestros restaurantes favoritos.

Cien Montaditos, Las Terrazas

Guayadequen "pikku" pepito - El pequeño pepito de Guayadeque

Kaikkien rakkaiden ihmisten lisäksi oli kiva nähdä myös kaikkia karvakavereita. Tädillä asustaa kahden nuoremman karvanaamarin lisäksi Oliverin isä Luna, joka on jo pitkälti yli 10-vuotias. Anoppilassa taas asuu miehen vanhemman siskon kissa Kata. En ole kissaihmisiä, mutta tämä otus ei onneksi ole kissojen pelottavimmasta päästä. Ei se kyllä kaikkein kilteinkään ole.

A parte de toda la gente querida vimos también sus animalitos. Mi tía tiene dos perritos más jóvenes pero también el padre de Oliver que ya tiene unos cuantos años por encima de diez. En la casa de los suegros vive Kata, la gata de la hermana mayor de mi esposo. No me gustan los gatos pero por suerte ésta no es de los peores. Pero tampoco la llamaría amable.

Luna

Rifi & Rudi

Kata

Miehen nuoremman siskon kotoa löytyy ihana Sam-koira, reilu kaksivuotias energiapakkaus. Kanarialla ei kaikilla (valitettavasti) ole tapana ulkoiluttaa koiria, vaan ne lasketaan asioilleen kattoterassille / sisäpatiolle tai käytetään korkeintaan sen kerran päivässä ulkona. Samillakaan ei edes ollut pantaa tai hihnaa, oli kuulemma pureskellut edelliset rikki. Kipaistiinkin sitten eläinkaupassa hakemassa ne ja Sam sai tuta mitä on kaunis hihnakäytös. Käteni taas saivat tuta mitä on ulkoiluttaa 30-kiloista adhd-koiraa, joka käyttäytyy hihnassa yhtä huonosti kuin viisiviikkoinen pentu...

La otra hermana de mi esposo tiene un perro, Sam. Tiene dos años y pico y está siempre lleno de energía. (Lamentablemente) en Canarias todos no sacan sus perros sino les dejan hacer sus necesidades en azoteas / solanas o como máximo los sacan una vez al día. Sam tampoco tenía ni collar ni cuerda porque los había roto pero nosotros fuimos a una tienda de mascotas y se los compramos. Después fui a sacarlo y Sam aprendió cómo se camina educado en la cuerda. Yo por mi parte aprendí que las manos quedan hechos de cristo si sacas a un perro hiperactivo de 30 kilos que se comporta en la cuerda como un cachorro de cinco semanas...

Sam

Mennäänkö ulos? - ¿Podemos salir?