Usein Jyväskylästä kotiin ajellessa on tullut mieleen mennä katsastamaan Kanavuoren luontopolku Vaajakoskella. Elokuun ensimmäisellä viikolla, joka oli viimeinen lomaviikko, päätin lähteä hakemaan lukuvuositarran opiskelijakorttiini ja ehdotin äidille josko samalla reissulla käytäisiin Kanavuorella.
Hemos pasado muchas veces por Jyväskylä en nuestros viajes y casi siempre hemos pensado que un día hay que ir a ver el sendero de Kanavuori en Vaajakoski. La primera semana de agosto, mi última semana de vacaciones fui a Jyväskylä a buscarme la pegatina anual a mi tarjeta de estudiante y le propuse a mi madre que fueramos a Kanavuori en el mismo viaje.
Netistä löytyi kaksi vaihtoehtoa parkkipaikaksi, Naissaaren isompi parkkipaikka ja pieni hiekkaparkki Etu-Kanavuorentien alussa. Hiekkaparkissa ei ollut aamukymmeneltä yhtään autoa, joten jätimme kulkupelin siihen. Polku alkaa melkein parkin vierestä.
En internet se encuentra dos opciones para aparcar. El más grande en Naissaari y uno pequeño al principio de la carretera Etu-Kanavuorentie. Por la mañana a las diez no había coches en el aparcamiento pequeño así que dejamos el coche allí. El sendero empieza casi al lado.
Polku sukeltaa heti metsään ja alkaa tiukka nousu kohti korkeuksia. Polkua ei turhaan mainita haastavaksi, sillä se on paikoin hyvin kivikkoinen ja nousua helpottamaan on onneksi laitettu köysiä "kaiteiksi". Matalamman maavaran Oliveria sai välillä nostella seuraavalle tasolle, kun hypyt kävivät liian suuriksi tai jyrkiksi.
El sendero entra al bosque y empieza a subir a la cima de Kanavuori. Por razón en varias páginas se describe el sendero difícil porque hay partes muy rocosos y tan inclinados que han puesto cabos de "barandillas" para ayudarte a subir. Oliver que es más bajito necesitaba a ocasiones ayuda para subir al próximo nivel porque no pudo saltar tan alto o lejos.
Lähempänä huippua matkanteko helpottuu. Polku kulkee kangasmetsässä kohti Pikku-Leuhan näköalapaikkaa, josta voikin katsella maisemia yli Naissaaren ja Vaajakosken aina Jyväskylään asti. Jatkoimme polkua eteenpäin ja juuri ennen kuin saavuimme taas Etu-Kanavuorentielle saimme vielä ihailla komeaa hiidenkiveä, joka suorastaan uhmasi painovoimaa.
Al acercar la cima el sendero se pone más fácil. Recorre por un bosque de coníferas hacia el mirador de Pikku-Leuha que ofrece vistas a Naissaari y Vaajakoski y hasta Jyväskylä- Seguimos por el sendero hacia adelante y justo antes de llegar a la carretera Etu-Kanavuorentie vimos un majestuoso bloque errático que desafió la gravedad.
La vuelta al coche hicimos por Etu-Kanavuorentie. Caminamos en total unos tres kilómetros y en ello tardamos más o menos una hora.
Luonnossa vietetty aika on parasta. Ihanalta paikalta näyttää kyllä! 😊
VastaaPoistaOlihan tuo maisema aika urbaani, mutta silti kipuamisen arvoinen!
PoistaHittolainen, mua ois pelottanut olla ton kiven alla. :-D
VastaaPoistaOli tossa kieltämättä semmonen "montakohan vuotta noi kaikki tuet on kestänyt ja kauanko ne kestää vielä...?" - fiilis.
Poista