keskiviikko 10. elokuuta 2022

Pyhä-Häkki

Kesän toinen yönylireissu suuntasi Saarijärvelle ja Pyhä-Häkin kansallispuistoon. Ajelimme eräänä lauantaina illaksi Saarijärvelle Ahvenlampi Campingiin. Olimme varanneet sieltä saunallisen pikkumökin, jossa olisimme yön ja sunnuntaina suuntaisimme Pyhä-Häkkiin.

El segundo viaje de una noche nos llevó a Saarijärvi y el parque nacional de Pyhä-Häkki. Un sábado salimos por la tarde para Ahvenlampi Camping en Saarijärvi. Habíamos reservado una pequeña cabaña con sauna para pasar la noche y el domingo iríamos a Pyhä-Häkki.


Saavuimme perille neljän aikaan ja lähdimme tekemään pienen vilkaisun Julmien lammien luontopolulle, joka oli parin kilometrin päässä leirialueelta. Kävelimme vain ensimmäisen lammen näköalapaikalle, koska piti ehtiä vielä hakemaan ruokaa. Koko polku olisi ollut kolmisen kilometriä, nyt teimme noin kilometrin mittaisen lenkin.

Llegamos sobre las cuatro y fuimos a echar un vistazo al sendero de Julmat lammit a un par de kilómetros del camping. Solo caminamos hasta el mirador del primer charco porque todavía teníamos que ir a buscar comida. El sendero entero es de unos tres kilómetros pero nosotros hicimos una vuelta de un kilómetro.





Leirialue oli ihan ok, laaja ja rauhallinen. Oli uimaranta, sauna, kuusi tulipaikkaa ja vieressä myös frisbeegolfkenttä. Sitä ei tosin käyty testaamassa, koska tuona viikonloppuna siellä oli jotkut kisat eikä rata muutenkaan vaikuttanut maailman selkeimmältä. Mökki oli ehkä hintaansa nähden turhan vaatimaton, mutta ajoi asiansa näin yhdeksi yöksi. Plussana koirista ei otettu lisämaksua.

El camping estaba ok, espacioso y tranquilo. Había una playa, sauna, seis asaderos y al lado un campo de discgolf. No fuimos a probarlo porque aquel fin de semana había alguna competición y tampoco parecía el campo más maravilloso del mundo. La cabaña era un poco cara pensando en el nivel que tenía pero nada mal para una noche. Y puntos para ellos por no cobrar extra por los perros.


Saarijärven kirkko - La iglesia de Saarijärvi

Sunnuntaiaamuna aamupalan jälkeen siivottiin mökki ja ajeltiin parikymmentä kilometriä Pyhä-Häkkiin. Polkuvalinnan teimme matkan edetessä, joten päädyimme kulkemaan Kotajärven polun vastapäivään. Matkalle osui kaksi suota (ja lakkoja!!), Kotajärvi, upeita vanhoja metsiä naavaisine kuusineen sekä kaksi suurta ja vanhaa puuta, joista vanhempi oli aloittanut kasvun jo vuonna 1518.

El domingo después de desayunar limpiamos la cabaña y condujimos unos 20 kilómetros a Pyhä-Häkki. Eligimos la ruta en el camino así que terminamos haciendo el sendero de Kotajärvi a contrareloj. En el camino vimos dos pantanales (¡¡y camemoros!!), el lago Kotajärvi, viejos bosques y dos árboles viejos y grandes de los cuales el más viejo ya había empezado a crecer el 1518.











Pyhä-Häkki olikin mukava juurikin vaihtelevien maisemien vuoksi. Kuuden kilometrin lenkki oli suhteellisen helppokulkuista ja muita kulkijoita ei ollut ruuhkaksi asti.

Me gustó Pyhä-Häkki justo por sus paisajes variados. La vuelta de seis kilómetros er bastante fácil de caminar y no había demasiado gente en el parque.


2 kommenttia:

  1. Aah, mikä ihana suo! Mikähän soissa viehättääkin. Lakoista en sen sijaan ole koskaan oppinut tykkäämään. Maku on paha ja ne siemenet jäävät ikävästi hampaisiin. Kivaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja niitä soita oli kaksi tuolla lenkillä! Isää ei hirveästi naurattanut, kun äiti kysyi ennen synttäreitä millaisen kakun haluaa ja mä halusin aina kinuskikakun lakkahillolla. Iskä sanoi aina: "Taas menee kivet roteesin väliin..."

      Kivaa viikonloppua sullekin, toivottavasti oot jo paremmassa kunnossa!

      Poista

Kiitos kommentista! - ¡Gracias por comentar!