Evo: Valkea-Mustajärvi & Pitkänniemenjärvi

Syysloma oli ja meni ja säät olivat mitä mainioimmat ulkoiluun. Ulkoilimmekin urakalla äidin, kummitädin ja koirien kanssa miehen ahkeroidessa töissä. Viikon ensimmäinen reissu oli Paistjärvelle, missä keväällä uin ja äiti jo kysyikin, että meinaatko ottaa pyyhkeen mukaan. Tuumin, että ei hätää, en takuulla ui, en edes satasesta.

Ya pasaron las vacaciones de otoño y el tiempo fue perfecto para disfrutar de la naturaleza. Y lo hicimos mucho con mi madre, mi madrina y los perros mientras mi esposo trabajaba. La primera excursión de la semana fue a Paistjärvi donde nadé en primavera y mi madre me preguntó al salir si iba a llevar la toalla. Le dije que no se preocupe, no pensaba bañar, ni por cien euros. 

Toinen retkipäivä vei meidät taas kerran Evolle. Tällä kertaa ajelimme Pitkänniemenjärven parkkipaikalle ja lähdimme kohti Valkea-Mustajärveä. Reitti oli oma kehittelemäni ja apuna oli tällä kertaa myös trailmap.fi-sivusto, jossa polut on merkitty värikoodein niiden vaikeustason mukaan. Vaikka kartta onkin värikoodattu lähinnä pyöräilijöitä ajatellen, oli se myös hyvä apu patikkapolkuja suunnitellessa.

La segunda excursión nos llevó una vez más a Evo. Esta vez aparcamos en Pitkänniemenjärvi y salimos hacia el lago Valkea-Mustajärvi. Yo planeé la ruta esta vez con la ayuda de la página trailmap.fi donde han clasificado los senderos con colores según su dificultad. Aunque los códigos de colores son para ciclistas también sirven de ayuda al planear rutas de senderismo.

Hipsimme alussa läpi Mustajärven vuokratuvan pihamaan. Olin katsonut etukäteen netistä, että siellä ei ollut tuolloin varauksia. Siitä pujahdimme laitumelle, jossa kesäisin on pohjoissuomenkarjaa. Tai ainakaan me emme enää lehmiin törmänneet metsässä. Polku vei Valkea-Mustajärven rantaan ja rantoja pitkin kulkien pääsimme järven pohjoispäässä olevalle laavulle. Aurinkokin alkoi paistaa, kun istahdimme makkaratulille.

Al principio atravesamos el terreno de la cabaña de alquiler de Mustajärvi. Había chequeado de antemano en internet que entonces no había reservas. Seguimos al pasto que en verano aloja vacas laponesas. Por lo menos nosotros ya no vimos vacas en el bosque. El sendero llegó a la orilla del lago Valkea-Mustajärvi y siguiéndolo terminamos al asadero en el punto norte del lago. Salió el sol cuando nos sentamos a asar salchicha.

Matka jatkui metsätietä pitkin takaisin Rahtijärventielle, jonka varressa Mustajärven tupakin sijaitsee. Kuljettuamme sitä pienen matkaa tulimme entisen kalantutkimuslaitoksen luo, jonka pihapiirin ohitse jatkoimme matkaa jo takaisinpäin ja kohti Pitkänniemenjärven rantaa. Itärannalla kulkeva polku johdatteli meidat tulipaikalle, jossa joimme vielä pullakahvit.

Seguimos el camino por una carretera de tierra hasta la carretera de Rahtijärventie que es la misma que pasa por la cabaña de Mustajärvi y después de una pequeña caminata llegamos a una antigua piscifactoría. Caminamos al lado de los edificios viejos hacia la orilla del lago Pitkänniemenjärvi. El sendero en la orilla este nos llevó a otro asadero donde bebimos café y comimos bollos dulces.

Loppumatkasta ihastelimme vielä partiolaisten vuoden 2016 Roihu-suurleiriltä muistoksi jäänyttä monumenttia, joka on myös näköalapaikka. Ihan auton vierestä taas löytyi vanha ruokailukatos ja hauska nurinkurinen puu. Matkaa taitettiin vähän päälle viisi kilometriä ja aikaa pysähdyksineen meni reilut kolme tuntia.

Al final de la caminata vimos el monumento que es un recuerdo del campamento Roihu de los scouts del año 2016 y sirve de mirador. Cerca del coche encontramos un viejo cobertizo con mesas y un árbol con las raices hacia el cielo. En total caminamos algo más de cinco kilómetros y tardamos en ello con las pausas unas tres horas y pizco.