Kesäreissu osa II - El viaje de verano parte II

Matkan neljännen päivän aamu valkeni pilvisenä, mutta pian taivas oli jälleen sininen ja lämpötila lähti jälleen kipuamaan. Radiossakin todettiin Lapissa olevan näin kuumaa tähän aikaan vuodesta vain noin kerran sadassa vuodessa. Sallan ja Kemijärven kautta matka jatkui kohti Rovaniemeä. Hieman ennen Rovaniemeä kävimme katsastamassa Vaattunkikönkään, jossa kukaan meistä ei ollut aiemmin käynyt. Reitti kulki joen vartta seuraillen Könkäänsaaren nuotiopaikalle, jossa oli kolme laavua, joilla jokaisella oli oma tulipaikka. Näin samalle alueelle mahtuu useampikin porukka tulistelemaan yhtäaikaa. Reitti on myös täysin liikuntarajoitteisille sopiva.

El cuarto día amaneció algo nuboso pero pronto el cielo era azul de nuevo y la temperatura empezó a subir. Dijeron hasta en la radio que hace así de mucho calor en Laponia en esta época del año sólo una vez a los cien años. Por Salla y Kemijärvi continuamos hacia Rovaniemi. Un poco antes de Rovaniemi fuimos a ver Vaattunkiköngäs donde nadie de nosotros había ido antes. La ruta seguía el río a la zona de hogueras de la isla Könkäänsaari donde había tres cobertizos, cada uno con su hoguera. Así en la misma zona pueden merendar varios grupos a la vez. Esta ruta es de acceso fácil para las sillas de ruedas.

Rovaniemellä ajeltiin Ounasvaaralle tarkoituksena mennä hurjastelemaan kesäkelkkaradalle, joka ei sitten ollutkaan "kesäkelkkarata"-kylttien päätepisteessä... No, hetken loogisen päättelyn ja sisäisen gps:n avulla kelkkarata löytyi ja pääsimme laskemaan. Hissimiehet olivat tosi huumorintajuisia ja saimme joka laskun jälkeen "vinkkejä" parempiin ja nopeampiin laskuihin! Kolme kertaa ehdittiin laskea tuo 750 metrin rata ennen sulkemisaikaa.

En Rovaniemi subimos al monte Ounasvaara con la intención de ir al tobogán de verano, lo cual no estaba al final de la carretera con los carteles "tobogán de verano"... Pues, después de pensar con la lógica y encender el GPS interno encontramos el tobogán y podíamos ir a los trineos. Los hombres del telesquí tenían buen sentido de humor y ¡después de cada vuelta nos dieron "instrucciones" para bajar más rápido! Tres veces bajamos el tobogán de 750 metros antes de que cerraron.

Olimme varanneet Rovaniemen pohjoispuolelta Songan kylästä Sonkamökeiltä saunallisen mökin, joka oli lievästi sanottuna mielenkiintoinen. Mökki oli siisti, mutta oudosti järjestelty. "Parasta" oli monitoimihuoneeksi nimeämämme wc-suihku-sauna. Alueella oli mahdollisuus soudella ja uida ja äiti kävikin sekä ilta- että aamu-uinnilla. Koirille oli taas viihdykkeeksi poroja, jotka uskaltautuivat ihan mökin nurkalle koirien murinasta huolimatta.

Habíamos reservado al norte de Rovaniemi en el pueblo de Sonka, en Sonkamökit una cabaña con sauna que era... digamos... interesante. La cabaña en sí estaba bien pero un poco rara. "Lo mejor" fue el cuarto que llamamos el cuarto multiuso que tenía el aseo, la ducha y la sauna, todos en uno. En el camping podías ir a remar o bañar y mi madre fue a bañar por la tarde y por la mañana. Para la diversión de los perros, unos renos paseaban cerca de la cabaña a pesar de los gruñidos de los perros.

Tiistaina auton nokka kääntyi takaisin kohti etelää. Rovaniemen eteläpuolella, Rautiosaaren kylässä pysähdyimme katsomaan hiidenkirnuja. Jatkoimme kohti Oulua Kemijoen eteläpuoleista, pienempää tietä. Kuivaniemellä maisemaravintola Merihelmen kyltti houkutteli pysähtymään ja koirien ulkoilutustauko venähti uintireissuksi löytäessämme merenrannalta suojaisan poukaman, jossa uida ja uittaa koiria.

El martes el coche ya cogió dirección hacia el sur. En el pueblo de Rautiosaari al sur de Rovaniemi paramos a ver las marmitas de gigante. Continuamos hacia Oulu por la carretera pequeña que va a la orilla sur del río Kemijoki. En Kuivaniemi el cartel del restaurante paisajístico Merihelmi nos hizo parar y la vuelta para sacar los perros cambió a ser un chapuzón refrescante en el mar ya que encontramos un sitio para bañar nosotros y los perros.

Raahessa käytiin katselemassa entisen työkaverin kotikulmia ja siitä olikin enää parikymmentä kilometriä Pyhäjoelle Kielosaaren lomilta varattuun mökkiin. Ystävällinen emäntä neuvoi meille tien meren rantaan uimapaikkaan, jossa saisi uittaa koiriakin ja se lähdettiin testaamaan ennen ruokaa. Vesi oli ihanan lämmintä ja pohja hienoa hiekkaa. Pohja nousi ja laski niin, että vettä oli välillä polviin, välillä kainaloihin. Illalla ruoan jälkeen käveltiin vielä läheinen luontopolku ja valmistauduttiin yöhön auringon saunaksi muuttamassa mökissä. Yläkerrassa oltavat oli kuin aikanaan Kanarialla kaliman aikaan, eikä edes avatut ikkunat auttaneet viilentämisessä...

Pasamos por Raahe que es la ciudad natal de una ex-compañera de trabajo y luego sólo faltaban unos 20 kilómetros para la cabaña en Kielosaaren lomat, Pyhäjoki. La dueña era muy amable y nos contó de una playa donde podrían bañar los perros tmabién y fuimos a probarla antes de comer. El agua estaba caliente y el fondo de arena fina. Al caminar al agua, a veces tenías agua hasta las rodillas y a veces hasta los sobacos. Después de comer hicimos una vuelta en un sendero cercano viendo la naturaleza y poco a poco empezamos a prepararnos para la noche en la cabaña que el sol había convertido en una sauna. Dormimos en la planta alta e hizo calor igual que en Canarias durante la calima y ni ayudó abrir la ventana...

 Toiseksi viimeinen matkapäivä vei meidät ensin Kalajoelle, jossa vaihdettiin uikkareihin ja lähdettiin rannalle. Vesi oli lämmintä, mutta niin matalaa, ettei käsipohjaa kummempaa uimista päässyt harrastamaan. Koirilla kyllä oli hauskaa sekä vedessä että rannalla! Matka jatkui Kokkolaan, joka olikin tylsempi paikka, mitä kuvittelimme. Etsiskelimme aikamme satamaa / merenrantaa ja Ykspihlajan alueelta sellaisen vihdoin löysimme ja teimme pienen jaloittelulenkin koirien kanssa. Matka jatkui pikkuhiljaa kohti Kivijärveä, jossa odotti retken viimeinen yösija Lomahoikassa. Mökki oli ihana, juuri sopivan kokoinen ja viileällä paikalla mäntymetsässä. Kaikilla neljällä mökillä oli oma ranta, soutuvene ja grillipaikka järven rannalla.

El penúltimo día nos llevó primero a Kalajoki, donde pusimos el bañador y fuimos a la playa. El agua estaba caliente pero tan poco profundo que no podías bañar tan bien. ¡Los perros sí lo pasaron bien tanto en el agua como en la orilla! Seguimos el camino a Kokkola que era algo más aburrido de lo que habíamos pensado. Buscamos por el puerto / el mar y por fin lo encontramos en la zona de Ykspihlaja e hicimos una pequeña vuelta caminando con los perros. Poco a poco continuamos para Kivijärvi donde quedamos la última noche del viaje en Lomahoikka. La cabaña era maravillosa, de buen tamaño y en un sitio sombrío en el bosque. Todas las cuatro cabañas tenían su propia playa, barca y asadero a la orilla de un lago.

Viimeinen päivä kulki Jyväskylän kautta kohti kotia. Pysähdyimme Joutsassa Karoliinan Kahvimyllyllä, josta olin kuullut ja lukenut paljon. Maistelimme herkullisia kakkuja ja testasimme jättimäiseksi mainitut korvapuustit. Kakkupalat ja korvapuusti olivat todellakin isoja ja paikka idyllinen. Kiva taukopaikka nelostien varrella. Kotimatkalla pohdimmekin jo ensi kesää ja tulevia matkoja. Äiti pääseekin pian uudelleen Lapin maisemiin pikkuveljen ja hänen tyttöystävänsä kanssa!

El último día nos llevó a casa por Jyväskylä. Hicimos una parada en Karoliinan Kahvimylly del cual había oído hablar y leído artículos. Probamos tartas deliciosas y rollos de canelaque dicen que son enormes. Los cachos de tarta y el rollo de canela de verdad fueron grandes y el sitio muy idílico. Buen sitio para pausa si viajas por la carretera número cuatro. En vuelta a casa ya pensamos en el verano que viene y futuros viajes. ¡Pronto mi madre sale para una vuelta nueva a Laponia con mi hermano pequeño y su novia!