Netistä joltain retkeilysivustolta olin bongannut tämänkertaisen retkikohteemme eli Vaarunvuoret Korpilahdella. Puhuin jo ennen lomia suunnitelmistani lähteä katsomaan tuota paikkaa ja työkaveri ilmoittautui heti retkiseuraksi. Juhannusviikon tiistaina toteutimme sitten retkemme.
En alguna página de senderismo en internet encontré la ruta del monte Vaarunvuoret en Korpilahti. Hablé ya antes de las vacaciones sobre mis planes de ir allí y se apuntó mi compañera de trabajo. El martes de la semana de San Juan realizamos los planes.
Vaarunvuorien reitti lähtee levähdysalueelta Joutsan ja Korpilahden väliseltä tieltä ja on vähän yli 4 km pitkä. Reitti kulkee suht helppokulkuista polkua koko matkan ja muutaman kymmenen metriä pientä metsätietä. Ensimmäiseksi tullaan Särkijärven rantaan, jossa on myös pöytä ja tulistelupaikka.
La ruta de Vaarunvuoret sale de un àrea de descanso en la carretera entre Joutsa y Korpilahti y es de unos 4 y pico kilómetros. Recorre por un sendero bastante fácil de caminar y unas decenas de metros por una pequeña carretera de tierra. Primero se llega al lago Särkijärvi donde hay mesa y banquillos y un asadero.
 |
| Kuva / Foto: Sirpa Suojoki-Saarinen |
Seuraavaksi noustaan näköalapaikalle, josta avautuu maisemat puiden välistä Korospohjalle. Hyttysiä oli enemmän kuin laki sallii, joten nappasimme kuvat muistoksi ja jatkoimme matkaa. Polku laskeutuu metsän poikki Juonaanjärven rantaan ja sieltä edelleen takaisin parkkipaikalle.
Luego el sendero sube al mirador desde donde hay vistas a la bahía de Korospohja entre los árboles. Había más mosquitos que uno soporta y por eso sacamos las fotos y seguimos el camino. El sendero baja atraves del bosque al lago Juonaanjärvi y de vuelta al parking.
Paluumatkalla koukkasimme vielä muutamat geokätköt Joutsasta, mm. talomuseolta, jonka vanhasta tuulimyllystä nappasin kuvan. Tapasimme myös naisen, joka alkoi jutella meille koirista ja vähän aikaa juteltuamme selvisi hänen työskennelleen setäni kanssa samassa paikassa. Hauska sattuma!
En la vuelta a casa pasamos por Joutsa a buscar un par de geocaches entre otros en el museo al aire libre donde saqué una foto del viejo molino de viento. También nos encontramos con una mujer que empezó a hablar con nosotras de los perros y después de hablar un rato con ella nos enteramos de que había trabajado en el mismo sitio con mi tío. ¡Qué coincidencia más inesperada!
Hienoja kotimaan maisemia olet taas kesällä päässyt näkemään reiteillänne! Ja varmaan on vielä vähintään yhtä paljon lähimatkailua edessä kuin takana päin tämän kesän osalta? Harmi, ettei miehesi saa enemmän lomaa, mutta onneksi retkille löytyy mukaanlähtijöitä muualtakin!
VastaaPoistaMinulla tuli keväällä vuosi täyteen nykyisessä työpaikassa, joten sain täksi kesäksi täyden kesäloman, josta on vielä puolet pitämättä ja meilläkin siten reissut mielessä (joko kotimaan tai ulkomaiden matkailua). Olin niin tottunut lomattomuuteen, että olin vielä Madeiran patikointimaastoissakin epäuskoinen sen suhteen, että olen vihdoin ansaitusti lomalla. :D Kyllä kesä ja retkeily ovat pettämätön yhdistelmä!
Reissuja on jo postausluonnoksissakin taas muutama ja säiden mukaan valitaan kohteita. Onneksi miehellä on viikonloput vapaat, niin pääsee hänkin valkkaamaan retkipaikkoja.
PoistaJa toisaalta me ollaan enemmän äidin kanssa "metsäläisiä", kun mies tykkää roadtripeistä, urbaanimmasta luonnosta ja lyhyemmistä patikoista.
Onhan tää viikko vs yhdeksän-lomailu vähän typerä yhdistelmä, mutta ensi kesänä vedetään sitten enkin edestä ja miksei jo syksylläkin! Toisaalta myös Pancho vasta opettelee autoilemaan ja tutustuu uusiin paikkoihin ja opettelee muutenkin tavoille, niin ehkä senkin puolesta tälle kesälle riittää hyvin tällaiset lyhyemmät visiitit.