Lappi / Kolmas matkapäivä - Laponia / Tercer día de viaje

Vaikka eilen viimeisellä vilkaisulla mittariin puolenyön jälkeen lämpötila oli vain muutaman asteen nollan yläpuolella, torstaiaamuna paistoi aurinko. Mökki taas lähtökuntoon aamiaisen jälkeen ja kymmeneltä auton nokka näytti jo kohti Kemijärveä. Päivän ensimmäinen pysäkki oli Pyhä, jossa jaloiteltiin hiukan. Pyhällä kannattaa tehdä kävelylenkki Pyhänkasteenputoukselle. Me emme siellä tällä kertaa käyneet, koska kaikki meistä ovat sen jo nähneet ja taivaalle alkoi kasaantua kovasti tummia pilviä.

Aunque anoche un poco después de medianoche hubo sólo dos grados encima de cero el jueves por la mañana hizo sol. Preparamos la cabaña después del desayuno y sobre las diez el coche arrancó para Kemijärvi. La primera parada del día fue Pyhä donde salimos a caminar un pizco. Si estás en Pyhä recomiendo el sendero que va a Pyhänkasteenputous (la cascada de bautizo santo). Nosotros no fuimos allí esta vez porque ya lo hemos visto todos e incluso el cielo empezó a cubrirse de nubes negras.

Sodankylässä vierailtiin Suomen pohjoisimmassa Lidlissä täydentämässä ruokavarastoja. Matka jatkui kohti Kittilää vesisateessa. Iltapäivästä saavuimme seuraavaan majapaikkaan, Äijäkosken Lomamökeille Muonioon. Purettiin tavarat ja hengähdettiin hetki odotellen kuurosateiden ohimenoa.

En Sodankylä pasamos por el Lidl más norteño de Finlandia comprando más comida. Seguimos el camino hacia Kittilä en lluvia. Por la tarde llegamos al alojamiento de hoy, a Äijäkosken Lomamökit en Muonio. Entramos las cosas y tomamos una pausa esperando que pasaran los chubascos.

Viiden jälkeen lähdettiin ajelemaan Pallakselle. Matkalla laskeskelin, että viimeksi siellä onkin käyty parikymmentä vuotta sitten! Hurautettiin hotelli Pallaksen pihaan ja lähdettiin kipuamaan kohti Vatikurua. Paluumatkalla vastaan tuli poroja, jotka pysähtyivät nekin ihmettelemään meitä ihan muutaman metrin päähän. Ei niitä näkynyt haittaavan edes koirat. Loppuilta sujui tutuissa merkeissä; ruokaa, saunaa ja telkkaa.

Después de las cinco salimos para Pallas. En camino calculé que ¡son unos 20 años que he ido allí última vez! Dejamos el coche en el aparcamiento de hotel Pallas y empezamos a subir para el valle Vatikuru. Al volver vimos unos renos que estaban igual de interesados de nosotros que nosotros de ellos. Pararon a unos metros de nosotros y ni les molestaban los perros. El resto de la noche pasó según el concepto familiar; comida, sauna y tele.