Eka kerta - La primera vez

Monta vuotta on Lapissa käyty keväthangilla hiihtämässä, isä oli nuoruudessaan hiihto-opas ja sukset on ollut jalassa lähes siitä asti kun kävelemään oppi. Jotain on kuitenkin jäänyt kokeilematta; tähän päivään asti. Kaverin kertomus laskiaisen seikkailuretkestä ei auttanut yhtään asiaa.

Muchos años hemos viajado a Laponia a esquiar en primavera, mi padre en su juventud trabajó de guía de esquí y yo he llevado esquíes casi desde que aprendí a caminar. Aún así hubo una cosa que nunca había probado; hasta hoy. Y tampoco que me haya ayudado cuando mi amiga contó de sus aventuras en "laskiainen".

Tänään töiden jälkeen äiti mukaan matkaan ja auto kohti Messilää. Nyt lähti meikäläiset laskettelemaan! Miestä on vasta opetettu maastohiihdon saloihin, joten häntä en rinteeseen mukaan huolinut (ei kyllä ollut lähdössäkään...).

Hoy después del trabajo acompañada de mi madre fuimos a Messilä. ¡Ahora nos vamos a las pistas! A mi esposo le hemos enseñado el esquí de fondo pero esta vez no lo llevamos con nosotras (tampoco que haya querido ir...).

Messilän viimeinen viikko on meneillään ja sen kunniaksi liput ja välinevuokra ovat puoleen hintaan koko viikon. Siis mitä otollisin (lue: edullisin) hetki lähteä ensimmäistä kertaa rinteeseen. Kaikki oli outoa monojen pukemisesta alkaen mutta henkilökunta oli mitä avuliainta ja ystävällisintä.

Messilä está abierto por última semana y por eso tienen los billetes y alquiler de esquíes a mitad de precio toda la semana. O sea el momento más oportuno (quiero decir: más barato) de ir a probar el eslalon. Todo era nuevo y raro desde ponerse los zapatos de esquiar pero el personal era más amable y ayudador.

Pari tuntia jalat suostuivat yhteistyöhön ja pysyttelimme pienessä Kartanon mäessä  koko ajan. Kyllä sitä lopussa heitti haaveilevaa katsetta "aikuisten" mäkeen päin mutta sen jätin suosiolla seuraavaan (?) kertaan. Oli se kyllä toisaalta hassua katsella, kun polvenkorkuiset kääpiöt viiletti ohi ja ison mäen hissiin. Ehkä minäkin sitten jo ensi kerralla...

Dos horas cooperaron nuestras piernas con nosotras y estuvimos todo ese tiempo en la cuesta pequeña de Kartano. Al final ya eché unas miradas soñadoras hacia la cuesta "de adultos" pero la dejé para la próxima (?) vez. Por otro lado fue algo de gracioso mirar como unos enanos de tamaño mini me adelantaron para ir al elevador de la cuesta grande. Quizás yo también ya la próxima vez...